Voittoja ja takaiskuja

Olohuone on vihdoin saatu laatikottomaksi vyöhykkeeksi ja seinustalle on asettautunut uusi tulokas; Nunnauunin Centus injektoritakka. Tasapuolisuuden vuoksi olohuone on kokenut myös takaiskuja.  Uunin asentaja luuli betonilattiaamme väliaikaiseksi ratkaisuksi ja nirskutteli teräsrunkoa pitkin lattiapintaa. Tuloksena oli koloja ja tummia kaaria uunin edustalla.

Seuraavan päivän aamuna koitti sitten toisen takaiskun aika. Kodinhoitohuoneen poistoilmakanavasta norui hiljalleen vettä pitkin laastiseinää. Vesitipat plopsahtivat jostakin korkealta hormin sisämutkaan ja valuivat sitten hitaasti kohti putken suuta. Muualla ei vesijälkiä näkynyt eivätkä sormenpäätkään havainneet kosteutta. Kosteutta oli samassa hormiryhmässä kylpyhuoneen kanssa. Tyttö oli juuri pitkässä suihkussa ja ulkona satoi vettä. Koska muualla ei kosteutta ollut enkä vuotoja ollut aiemmin havainnut ajattelin kosteuden olevan kammiosta tippuvaa kondenssia. LVI-suunnittelija epäili teoriaani. Kiertelin kuuntelemassa hormeja ja työhuoneen poistohormista kuuluikin plops -ääni. Koska hormi on eri ryhmässä kuin kylpyhuone, täytyi veden siis kuitenkin olla sadevettä. Kävin tutkimassa tilannetta katolla, mutta jätesäkit olivat hormien peittämiseen liian pieniä vaikka jonkinlaisen kaulurin katolle nyhräsinkin. Teippaukset yms. toimetkin ovat sadesäässä hankalia. Peltifirmasta tuli kuitenkin mies paikalle tunnin sisällä. Hän epäili tehtaan oman tiivisteen olevan riittämätön ja laittoi ensiavuksi massaa tilkkeeksi ja käski laittamaan hormin sisään kangasmöykyn. Vuoto loppui nopeasti tilkitsemisen jälkeen ja pyykinkuivauskone kuivasi seinän alle tunnissa. Maanantaina kammiot saadaan kuntoon. Pienimmässä hormiryhmässä vuotoa ei ollut, mutta sen rakennekin oli hiukan erilainen. Peltifirmalle pisteet kuitenkin siitä, että ongelma otettiin nopeasti haltuun. Mysteeriksi jää miksi vuotoa ei aiemmin ollut.

 Ikeasta mukaan tarttui kaapistojen lisäksi myös uusi kukkatuttavuus, Kurkuma. Kurkuma päätyi sisäänkäynnin kukkaruukkuun, mutta tuuli katkaisi yhden kukkavarsista. Nahkeapintainen kukka on kuitenkin onneksi myös kestävä leikkokukka.

Viileän juhannuksen ainoa läpöhenkäys tuli kompostorista. Kompostin henki on siis herännyt. Nyt täytyy vain pitää hiilen, hapen, typen ja veden tarjonta tasapainossa.

Työmaasta kodiksi

Kissankäpälä on muuntumassa työmaasta kodiksi. Muuttotarkastus meni hyvin ja Espoon rakennusvalvonnasta kannustettiin pitämään blogia asumiskokemuksista tämän tyyppisessä talossa.

Varoitus: nämäkin kuvat ovat stailaamattomia, käsittelemättömiä ja kamerakännykällä räpsittyjä.

Paljon on vielä tehtävänä ja kaikkialla on laatikoita, joista paljastuu kummallista roipetta. Valmisaste on tällä hetkellä 92% eli listojen lisäksi muutakin puuhaa riittää vielä.

Asumiskokemuksista päällimmäisenä on tällä hetkellä hiljaisuus, jota ihmettelen joka aamu ja ilta. Vuokra-asunnossamme Suurpellossa rohisi IV-kone ja syöksytorvet välittivät sateen äänet tehokkaasti runkoääninä makuuhuoneeseen. Aamuisin aina mietin sataako ulkona vai IV-laiteko siellä ropsuttelee.
Kissankäpälässä on hiljaista. Muuttotarkastuksessa rakennusvalvoja pelotteli syöksytorvemme tötterön pitävän sateella kauheaa meteliä. Eilisen rivakan sateen aikana kiiruhdinkin heti yläkerran makuuhuoneeseen kuuntelemaan, mutta sielläkin odotti hiljaisuus, jota taustoitti sateen pieni ropina.

Makuuhuoneen tapettina on Morrisin mansikkavaras. Brittivieras sopii kuin nakutettu yhteen kuusipaneelien ja lehtikuusiviiluovien kanssa, vaikka tätäkään ratkaisua ei tullut mallipalojen kanssa tutkittua.

Yläkerran porras paljastui vihdoin pahvikääreistä.

Kuusiportaat on öljytty pellavaöljyllä, joka tuo syykuvion kauniisti esiin.

Näkymä tytön huoneen ovelta kohti terassia. Oven kahva on poistettu, sillä terassin kaiteet ja portaat puuttuvat vielä. Yläkerran lautalattiat on suopakuurattu. Yläkerran pesutilat odottavat vielä peitteiden alla jatkotyöstöä.

Pojan huoneen pikkuparvi, jonka alla on säilytystilaa.

Nalle toipuu muutosta tytön huoneen parvella.

Ensimmäinen suihku Kissankäpälässä paljasti, että säädettävää löytyy vielä. Kosteuden noustessa ilmanvaihdon pelti meni auki, kiinni ja taas auki. Samoin hormi-imuri meni päälle, pois ja taas päälle. Ilman suurempaa koodauskokemustakin pystyi päättelemään että raja-arvoja tehostetulle ilmanvaihdolle oli käytössä vain yksi. Päälle ja pois raja-arvojen pitäisi kuitenkin olla erisuuruiset, jotta laite toimisi järkevästi. Meillä on talossa käytössä ohjelmoitava logiikka ja mies lupautui naputtelemaan uudet parametrit käyttöön, kunhan saa ohjelman näppeihinsä sähköfirmalta. Tarvittavalla toimepiteellä on kuulemma oma nimensäkin - hystereesi.