Geeniperimän armoilla

Syksyn iltojen pimeys on saapunut Kissankäpäläänkin. Olikin pakko ryhtyä sen verran puuhakkaaksi, että saimme propattua seinään olohuoneen nurkassa lojuneet spotit. Tähän asti on luonnonvalossakin pärjäillyt. Myös toisessa nurkassa lojuneet köynnösverkot pääsivät vihdoin seinälle. Alunperin suunnittelin seinälle rouheampaa verkkorakennetta ylijääneistä raudoitusverkoista, mutta tarmo loppui ja tartuin näihin mustiin, kun osuivat kerran silmiini. Käytetään raudoitusverkon jämät sitten vaikka pihamaalla. Muualla olen nakannut spotteihin valaisimen mukana tulleen GU10 kantaisen halogeenipolttimon, mutta näihin hankalammin tavoitettaviin laitoin jo valmiiksi ledipolttimot. Alemmassa kuvassa näkyy lähes koko asennus päiväsaikaan. Muutama köynnös tarvitaan vielä lisää.
Sanokoon Laura Huhtasaari mitä sanoo, mutta ainakin meikäläisessä kädellisten yhteinen geeniperimä pukkaa voimakkaasti esiin. Voiko olla mitään mehukkaampaa kuin punaisen ja vihreän välinen värikontrasti? Tästä nautiskelen sitten marraskuun harmaudessa.

Smyygejä, antenneja ja ensimmäinen sähkölasku

Saimme talotoimittajalta smyygilistalähetyksen ja kirvesmiehet naputtelivat listat paikoilleen takajulkisivuun ja ovien ympärille. Takajulkisivu on nyt paljon viimeistellymmän näköinen kunhan rajaa epämääräistä nyssäkkää täynnä olevan pihamaan pois näkökentästään.

Antennin asennustyö on myös alkanut. Itse antenniasennus kävi varsin sutjakkaasti. Datakaappiin tulevan antennivahvistimen näpräystyö tuntuu sen sijaa vievän aikaa. Tavanomaisesta asennuksesta poiketen meille tulee kanavakohtainen vahvistus myös VHF:lle.

Saimme myös ensimmäisen sähkölaskun kesäkuukausilta. Tänä kesänä keskimääräinen energiankulutuksemme oli noin 490 kWh/kk eli n. 60 eur/kk. Tämä käsittää kotitaloussähkön, käyttöveden lämmityksen ja märkätilojen ja kellarin lämmityksen. Ainakin tänä kesänä oli niin kylmä ettei kellarin työhuoneessa olisi ollut 21 asteen lämpötilaa ilman lattialämmitystä. Sinne ei juuri paista aurinko eikä hukkalämmön lähteitäkään ollut. Energiankulutuksen kannalta ei varmasti olekkaan ideaalia sijoittaa asuintiloja kellariin. Toisaalta tuo kulutuksemme tuntuu varsin kohtuulliselta neljän hengen taloudessa. Alemmaksikin sitä on varmasti vielä mahdollista saada. Kunhan löydän jostakin aikaa ajattelin myös laskeskella hiilijalanjälkeämme.

Poistumistieharjoitus

Meillä lasten makuuhuoneet sijoittuvat yläkertaan. Tarkistaessani tänään talon ikkunoita ajattelin, että olisi hyvä tarkistaa myös poistumisteiden käyttökelpoisuus. Kuusi- ja kahdeksanvuotiaat lapset ovat juuri siinä iässä, jolloin aletaan olla yksin kotona, joten poistumisteistä olisi syytä päästä oikeasti ulos. Ensin testattiin saadaanko hiukan jäykkä suuri ikkuna vedettyä auki. Sitten siirryttiin testaamaan miten käytännössä onnistuu siirtyminen ikkunasta tikkaille ja laskeutuminen siitä pari puolaa alaspäin. Molemmat läpäisivät onneksi testit ongelmitta. Lopuksi tähdennettiin ettei tästä hiiskuta kavereille ja että hurjat temput on syytä jättää telinevoimistelutunneille. Täytyy nyt sitten vain toivoa ettei kokeilu ollut liian inspiroiva.

Törö pukeutuu mustaan

IV-sisäänottoputki on saanut ympärilleen mustan eristekerroksen. Maanalaista osaa olen eristänyt kevytsoralla. Ongelmana on vielä maan juuressa pilkottava harmaa eristeetön osuus. Sekin pitäisi saada vielä ratkaistua. Joka tapauksessa kirvesmiehet olisi nyt hyvä saada paikalle nakuttelemaan kotelon puuosat paikoilleen. Olen maalaillut kotelon rimoja autokatoksessa tumman harmaiksi, jotta saadaan ainakin yksi maalipinta puuosille vielä tänä syksynä. Ennen talvea pitäisi vielä pellityksetkin saada asettumaan sijoilleen.