Kipsi - Rakentamisen Iso Paha Susi?

Piipahdin Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella kuuntelemassa Mirja Salkinoja-Salosen luentoa. Hän on mikrobiologi ja Helsingin  yliopiston emeritaprofessori, joka on toiminut myös akatemiaprofessorina. Koska luennon teemaa liittyy rakentamiseen ja luento sisälsi ainakin itselleni uutta ja yllättävää tietoa, teen lyhyen muistiinpano- ja ajatuskoosteen tähän raksablogiini.

Salkinoja-Salonen aloitti kertomalla, että mikrobeja on kaikkialla ja niin kuuluukin olla. Olennaista on millaista mikrobikontaktia rakennettu ympäristömme ja toimintamme suosii. On hyviä mikrobeja ja sitten on niitä pahiksia.

Nykyisin kiinnitämme paljon huomiota siihen mitä syömme, vaikka suolistollamme on hyvät keinot käsitellä kaikenlaisia aineita. Myös keuhkoissamme on puhdistusmekanismi hiukkaskuormitusta varten, mutta kaasut ja nesteet pääsevät keuhkojen kautta elimistöömme hyvin vapaasti.  Altistuminen mikrobien erittämille toksisille aineille tapahtuu nimenomaan nestepisaroiden kautta. Salkinojan sanoin - 'Voimme syödä kaikenlaista roinaa, mutta emme voi hengittää sitä'.

Ongelmana on, että nykyisin sisäilmamittauksissa kerätään pölyhiukkasia. Pintojen imurointi ei kerää talteen toksisia nestepisaroita eikä siten anna oikeaa kuvaa sisäilmasta. Homeiden erittämiä toksiineja kuvaavat näytteet tulisi kerätä pintoja pyyhkimällä. Mittausmenetelmät ovat siis osin vääriä emmekä osaa mitata oikeita asioita.

Hyviä mikrobeja saamme maaperästä ja eläimistä. Samanlaista viestiä muistan kuulleeni kesällä radiosta, kun Ilkka Hanskin tutukijakollegioon kuulunut henkilö (nimeä en valitettavasti muista) kertoi, että osa kasvisten ja marjojen terveyshyödyistä tulee luultavasti siitä, että niitä nauttiessa nautimme samalla myös maaperän mikrobistoa. Erityisesti varhaislapsuudessa marjat kannattaa nauttia suoraan pensaista ja rapsutella paljon eläimiä.

Verrattuna hollantilaisiin ja espanjalaisiin kouluihin suomalaiset koulut ovat jopa mikrobiköyhiä. Koulujen sisäilma on kuivaa ja koulujen tekninen kunto on hyvä. Ei putkivuotoja tai vuotavia kattoja. Silti suomalaiset lapset ovat sairaampia kuin verrokkimaissa - Miksi?

Hollantilaiset ja espanjaiset tutkijat kiinnittivät huomionsa suomalaisten lasten vähäisiin eläinkontakteihin. Hollantilaisissa päiväkodeissa ja kouluissa saattaa olla pihalla esim. kanikoppeja. Myös espanjassa suurin osa lapsista on eläinkontakteissa jo varhaislapsuudessa.

Suomessa sisäilma on kuivaa ja kuivan tilan mikrobit ovat usein kaikkein toksisimpia. Hollantilaisissa ja espanjalaisissa kouluissa raportoitiin vesivaurioista rakenteissa. Suomalaisissa kouluissa viitattiin usein tunkkaiseen hajuun. Salkinoja-Salonen pohti mihin haju liittyi ja esitti yhdeksi vaihtoehdoksi rikkivetyä. Rakentamisessa ei ole annettu raja-arvoja rikkuvedylle ihmisten osalta, sillä on ajateltu ettei sitä asumuksissamme olisi. Sen sijaan eläinsuojissa rikkivedylle on asetettu raja-arvo. Mistä rikkivety sitten tulisi rakennuksiimme?

Rikkivetyä syntyy anaerobisessa mikrobitoiminnassa, kun sulfaatti pelkistyy sulfidiksi. Yksi lähde ovat viemärit, joiden hajulukot ovat kuivuneet. Muita lähteitä ovat kipsi (kalsiumsulfaattihydraatti) ja betoni silloin kun ne suljettu anaerobisiin olosuhteisiin (epoksipinnoitteet, muovimatot, vesieristeet, muoviset höyrynsulut, jne.) Kipsi on myös siitä ikävä rakennusmateriaali, että se kastuu helposti ja kuivuu huonosti. Kipsiähän käytetään nykyrakentamisessa erittäin paljon; levyinä, tasoitteina, valuina...

Tälläiset suljetut, anaerobiset, rakenteet ovat ikäviä myös toksisten mikrobien kasvun kannalta. Mikrobitoiminta tuottaa hiilidioksia ja riehaantuu erityisesti hiilidioksirikkaissa olosuhteissa eli se on itseään voimistava prosessi. Omissa mielikuvissani kipsilevy oli 'steriili' materiaali. Rautakaupan nipuista juuri puretut levyt ovat kuitenkin Salkinoja-Salosen näytteiden mukaan täynnä mikrobeja, ympäristötekijöistä sitten riippuu minkälaiseen kasvuun ne riehaantuvat ja mitkä mikrobit saavat vallan. Valitettavasti kipsilevyt tuntuvat olevan hyvä kasvualusta kaikkein ikävimmille mikrobeille.

Kipsistä kasvualustaa

Salkinoja-Salonen esitti dian, jossa kipsin käyttö rakentamisessa korreloi astman esiintymisen kanssa. Hän tietysti muistuttti ettei ajallinen korrelaatio vielä kerro mitään syy-seuraus suhteesta.

Myös uretaanieriste on erinomainen elatusalusta mikrobeille.

Salkinoja-Salonen kritisoi myös kouluissa käytettäviä antimikrobisia pesuaineita. Ne tuhoavat nimen omaan harmittomimpia mikrobeja antaen tilaa vaarallisimmille. Lisäksi ne pinnalle kuivuessaan muuttuvat 100% biosiidiksi, erittäin hienojakoiseksi aerosolipölyksi, jota hengitetään.

Hollantilaisissa ja espanjalaisissa kouluissa oli koneellinen ilmanvaihto vain yhdessä koulussa, kun Suomessa koneellinen ilmanvaihto oli kaikissa kohteissa. Koneellisen ilmanvaihdon suuri nopeus ja ilmanpyörteet levittävät tehokkaasti näitä sisäilman ongelmanlähteitä.




Itse tulkitsisin tämän niin, että rakenteiden sulkeminen kaasutiiviisiin pusseihin, joissa hiilidioksidipitoisuus nousee korkeaksi ja happipitoisuus on alhainen, on huono asia. Kipsin käyttö vaatii lisää harkintaa ja tutkimusta. Erilaisten pinnoitteiden valinnassa täytyy olla hyvin huolellinen. Muovimatot ovat aiheuttaneet julkisessa rakentamisessa paljon ongelmia. Tähän asti olen luullut että syynä on vain liiman reagointi betonin kosteuden kanssa, mutta ehkä kyseessä voi olla myös rikkivety. Entä nykysin muodissa olevat betonin muovimassapinnoitteet; ollaanko niiden kanssa kohta samanlaisissa ongelmissa? Entä vesieristeiden läträys märkätiloissa; aiheutetaanko enemmän haittaa kuin hyötyä? Pitäisikö märkätiloissa suosia ammeita ja suihkualtaita ja antaa varsinaisten pintojen olla kaasua läpäisevämpiä. Näinhän toimitaan monissa muissa maissa. 

Painovoimaista ilmanvaihtoa vastustetaan usein nimen omaan liiallisella ilmankosteudella, joka olisi nykyaikaisten elintapojen seurausta. Nykyisin asuinkuutiot henkilöä kohti ovat kuitenkin niin paljon suuremmat kuin ennen etten usko sisäilman olevan sen kosteampaa kuin ennenkään. Lisäksi asunnot ovat lämpimämpiä. Onko se ilman kosteuskaan lopulta suuri ongelma, kun Suomessa on ilmastosta johtuen lähtökohtaisesti kuiva sisäilma?

Nykyisin homekeskustelu tuntuu olevan kovin keskittynyt ulkoseinän rakenteeseen. Oma mielikuvani on kuitenkin, se, että suurin osa sisäilmaoireista liittyy alapohjan rakenteisiin. Vanhoissa kohteissa kyseessä tuntuu usein olevan puutteellisesta salaojituksesta johtuvat ongelmat ja uudemmissä betonilattian pinnoitteisiin liittyvät ongelmat. Toisinaan myös vuodot yläpohjan alueella tai kondenssiongelmat lasirakenteiden kanssa. Lisäksi ongelmia saattavat tuottaa vuotavat vesikalusteet. Nämä ovat tosin vain omia mielikuviani uutisvirrasta ja mahdollinen rikkivedyn osuus ongelmiin on vielä avoin.

Rakennetun ympäristön tulisi joka tapauksessa luoda olosuhteet laajalle hyvien mikrobien kirjolle. Erityisesti päiväkodeissä tulisi tarjota mahdollisuus kontaktiin oikean maaperän kanssa eikä rakennella niitä muovitettuja kumpareita, jotka nyt näyttävät olevan muodissa. Lisäksi julkisessa päiväkotirakentamisessa suositaan muovimattoja, jolloin pienet lapset pyörivät muovin päällä koko varhaislapsuutensa. Muovitettu lapsuus täydentyy muovivaipoilla, muovi-istuimilla, jne. Julkisissa rakennuksissa tulisi myös luopua antibakteeristen pesuaineiden käytöstä. Sen sijaan esim. yleisimmin käytettyjen ovien kahvat voisivat olla kuparipintaisia.

Koska en ole mikrobiologi tämä teksti saattaa sisältää väärinymmärryksiä. Salkinoja-Salosen ja muidenkin Helsingin yliopiston tutkijoiden julkisesti pitämien esitelmien dioja voi tutkia yliopiston Tuhat -tietokannasta.