Pakkasen kynsissä

Nyt on sitten pakkastestikin käyty läpi. Pakkasjakson aikana lämpötila 'yläpihan' puolella näytti olevan alhaisimmillaan -27 astetta. Aamutyön tunteina käytiin varmasti alempanakin. Alapihalla, josta ilman sisäänotto tapahtuu, on yleensä aina vielä kylmempää, joten kirpeistä pakkaslukemista pääsimme nauttimaan. No miten kävi?




















Meillä suurin vuorokautinen sähkönkulutus osui perjantaille 52,3 kWh/vrk. Sähkön lisäksi energiaa on tuotettu paneelisilpulla, jota on poltettu aamuisin takassa n. 20 litraa (n. 7kg). Nyt näyttäisi myös siltä, että pääsemme ihan maalämmöllä ja satunnaisella takan käytöllä (n. 2m3 puuta) pieneen vuotuiseen ostosähkön määrään (n. 8000 kWh). Tämä on ymmärtääkseni uudellekin omakotitalolle ihan hyvä lukema ja paljon pienempi kuin energiatodistuksen laskelmat näyttivät. Toki tämä on vasta puolen vuoden käyttöön perustuva arvio ja vuosikymmenten aikana kulutus tulee myös vaihtelemaan. Millä eväillä matalaan kulutukseen voi päästä ilman koneellista ilmanvaihtoa?





















Meillä käytössä monia nykyaikaisen koneellisen ilmanvaihdon tuomia etuja. Ne on vain toteutettu hieman eri tavalla:

• kotona/poissa toiminto - voimme sulkea ja säätää ilman sisäänottoa.
• lämmön talteenotto - tulo- ja poistoilma kulkevat vierekkäisissä tiilihormeissa eli hormiryhmät ovat passiivisia lämmönvaihtimia.

Meillä on myös painovoimaisen ilmanvaihdon edut:

• ilman liikuttamiseen ei käytetä sähköä
• ilma liikkuu hitaasti, jolloin esilämmitys 12 asteeseen voidaan tehdä maalämmöllä kulvertissa hyvällä hyötysuhteella. Tiilikanavissa ilma lämpenee edelleen passiivisesti n. 20 asteeseen. Tiilikanavisto saa lämpöa sekä poistoilmasta, että huoneilmasta. Koska koneellinen ilmanvaihto liikuttaa ilmaa nopeammin, esilämmityksen täytyy tapahtua nopeasti, mikä vaatii enemmän energiaa. Ilmeisesti myös esilämmityksen tavoitelämpötilan täytyy olla korkeampi, koska ilma jäähtyy kanavistossa.

Pienen tontin takia meiltä puuttuu ilman esilämmitys maakanavassa, mikä olisi parantanut energiatasetta entisestään. Koneellinen ilmanvaihto tuo varmasti puolestaan monia etuja esim. tilasuunnitteluun, jotka myös heijastuvat energiankulutukseen. Koneellinen ilmanvaihto mahdollistaa varmasti myös tarkemman optimoinnin. Toisaalta se voi myös toimia energiankulutuksen kannalta katastrofaalisen huonosti. Nämä edut ja haitat energiataseen kannalta ovat luonnollisesti omia epäammattimaisia pohdintojani. Ilmanvaihto ei myöskään yksin energiakulutusta ratkaise. Tarvitaan hyvin eristetty ja tiivis ulkovaippa, energiatehokas valaistus, maltillinen lämpimän veden kulutus jne. Itse olen viettänyt lapsuuteni talossa, jossa oli lämminvesivaraaja eli resurssien rajallisuus oli konkreettisesti havaittavissa. Lämpöä tuotettiin puilla, joten pikku vesuri sai viuhua syksyn viikonloppuina, mikä konkretisoi hyvin energian olevan työtä. Energiatietoisuus on siten kulkenut aina mukana eikä ole vaatinut tuskallisia muutoksia tottumuksissa.




















Sisäilman laadun kannalta kenttätutkimuksissa ei ole havaittu merkittävää eroa koneellisen - ja painovoimasen ilmanvaihdon välillä (Hurme: Sisäilman laadun vertailu koneellisen ja painovoimaisen ilmanvaihdon kohteissa, Itä-Suomen yliopisto, 2010). Itse olen kuullut melko paljon negatiivista palautetta koneellisesta ilmanvaihdosta. Ehkä syynä on suurempi virtausnopeus, joka kuivattaa limakalvoja. Akustiset ongelmat voivat tietysti myös heijastua kokemuksiin laajemminkin. Lisäksi talotekniikan käyttöliittymät ovat usein huonoja, mikä myös voi arsyttää ja heijastua myös muihin kokemuksiin (stigma-ilmiö).

Meillä pieni injektoritakka näyttäisi riittävän kahden ylimmän kerroksen lämpimänä pitämiseen sähkökatkon aikana. Toki nyt on vaikea arvioida kuinka suuri merkitys lämpötalouteen on sähkölaitteiden hukkalämmöllä. Toisaalta talon keskellä oleva märkätorni on suuri lämmin kivimassa, joka ei jäähdy aivan nopeasti. Sähkökatkon sattuessa paukkupakkasilla ongelmana olisi kellari. Vesimittari on tilassa, jonka lämpötila on lähtökohtaisesti yli 20 astetta. Suurin ongelma olisi ilman sisäänotto kulverttiin, joka meillä jouduttiin valitettavasti toteuttamaan ilman esilämmittävää maakanavaa. Sisäänottoputkeen täytyisi askarrella joku hyvin lämpöä eristävä peiterakenne. Varsinainen ilman sisäänotto täytyisi hoitaa avaamalla aina välillä tuuletusikkunaa tai ovea ensimmäisessä kerroksessa. Takka ottaa korvausilmansa kulvertista, joten kulvertin ovi muuhun kellaritilaan täytyisi pitää auki. Toivottavasti pitkiä ennakoimattomia katkoja ei kuitenkaan tule.



Katollekin piti taas kiivetä kondenssitilannetta tarkkailemaan. Edellisellä kerralla, kun pakkasta oli n. 15 astetta kondenssia ei vielä näkynyt. Nyt huomasin jääkertymää rotorventtien kokoojakammioiden sisäseinissä. Täytyy tarkkailla miten tilanne kehittyy.

Luntakin on jo päästy kolaamaan. Joskus aiemmissa asuinpaikoissa on harmittanut lumenkasauspisteiden sijoittelu siten, että joutuu kävelemään tyhjän kolan kanssa. Nyt meillä onkin kaksi kasauspistettä, jotka on sijoitettu kolausreitin molempiin päihin. Näin lumityöt saa tehtyä tehokkaasti. Tappioitakin on pihamaalla kärsitty, kun kompostori sanoi työsopimuksensa irti pakkaspäivinä. Tein myös syksyllä sen virheen, etten tyhjentänyt kompostoria. Ehkä ensi syksynä muistan ajoittaa tyhjennyksen oikein. Mahdollisia tappioita on odotettavissa myös kasvirintamalla. Pelkään pahoin etteivät valeistutuksessa olevat herkkähipiäiset erikoisuudet näitä pakkasia kestäneet ilman lumisuojaa. Havuja olin toki kasaillut päälle jo aiemmin, mutta en tiedä riittikö se. Toivotaan elonmerkkejä kevään koittaessa.

Vielä on vähän aikaa tunnelmoida pimeydessä ja makustella ratkaisuja keinovalaistukseen. Kohta siirrytäänkin sitten taas pohtimaan pimennysverhoratkaisuja. Molemmat hommat ovat meillä edelleen 'vaiheessa'.

Vuoden 2016 eväät, joulukuun sähkönkulutus ja kondenssikatselmuksia

Joulukuun alkupuolella lämpötilat noudattelivat marraskuun lämpötiloja, joten sähkönkulutuskin oli samaa luokkaa. Matalin kulutuslukema on päivältä, jolloin olimme osittain poissa paikalta ja sää oli lauha (20,12 kWh). Loppukuussa pakkanen nappasi myös eteläisen Suomen kouriinsa. Poistuimme kuitenkin kotoa juuri tällöin, joten kulutus pysyi kokolailla keskimääräisissä lukemissa. Kun meidän tuottamaa ylimääräistä lämpökuormaa ei enää ollut, meni lattialammityskin päälle lähes koko talossa. Suurin kulutus oli pakkaspäivänä, jona palasimme (33,9kWh/vrk). Tosin jouluaaton puuhastelupiikkikin tuotti lähes saman tuloksen (33 kWh). Joulukuun keskimääraiseksi kulutukseksi tuli 26,8 kWh/vrk eli yhteensä 832 kWh. Kuusipaneelisilppua poltimme n. 140 litraa.

Poissaolon aikana ilmanvaihto oli säädetty pienemmälle. Olisi ollut fiksua kääntää myös maalämpöpumppu poissaoloasentoon, jotta käyttövettä ei olisi turhaan valmistettu monena päivänä. No ehkä venymme tähän toimintaan sitten seuraavan reissun ennakkovalmisteluissa. Meillä on myös kotona/poissa kytkin eteisessä, joka kytkee sähköt pois suurimmasta osasta laitteita. Muuten näppärä toiminto, jota voisi ehkä käyttää useamminkin, mutta virran katkaisu uunista palauttaa uunin kellon alkuasetustilaan. Tällöin kello pitää aina ajastaa uudelleen ennen kuin uunin saa taas toimintavalmiuteen.

Energiankulutuksen lisäksi olen näin talven otteen tiivistyessä jännittänyt kondensiota. Yksi tarkkailun alla olevista kohteista on kulvertin alakatossa oleva poistoilmaputki, jota erottaa kulvertin katosta vain muutamien senttien eristekerros. Kondessia ei kuitenkaan onneksi ole ainakaan vielä näkynyt. Toinen tarkkailtava kohde on ollut rotorventtien kammiot. Painajaisissani ne muuttuvat talvella kondenssiveden muodostamiksi jäämöykyiksi. Uudenvuoden aattona olikin oiva tilaisuus kiivetä katolle tarkastamaan tilanne. Pakkaspäiviä oli takana jo useita ja suihkussakin oli käyty. Helpotuksekseni  jäämuodostelmiä ei kammioista löytynyt. Sen sijaan huomasin, että katolla olevan muoviputken kylkeen kondenssivesi oli muodostanut jäämöykyn. Luulen muoviputken olevan viemärin tuuletusputki, josta tulee varmaankin lämpimämpää ja kosteampaa ilmaa, kuin radonputkesta, joka myöskin on katolle vedetty.

Tällä hetkellä näyttäisikin siltä, että Kissankäpälän suurimpana toiminnallisena ongelmana on epätasainen lämmönjakautuminen. Esim. tällä hetkellä kellarikerroksen työhuoneessa on 20 astetta ja ylemmissä kerroksissa selvästi enemmän. Syitä epätasaiseen jakautumiseen ovat:
1) kellarikerroksen viileä tuloilma (5-9 astetta matalampi kuin ylemmissä kerroksissa)
2) asuintilojen sijoittuminen kolmeen kerrokseen, jotka ovat avoimessa yhteydessä toisiinsa
3) kellarikerroksen työhuoneessa on vain vähän ylimääräistä lämpökuormaa tuottavia laitteita
4) työhuoneessa oleva vasikallinen ulko-ovi? (tosin varsinaista vetoa ei tunnu)

Kulvertin tavoitelämpötilaa en haluaisi lähteä nostamaan, sillä ylemmissä kerroksissa on jo nyt ihan riittävän lämmintä. Ensimmäiseksi kokeiluksi ajattelin paksun verhon hankkimista ulko-oven eteen; tosin ennen mitään hankintoja kokeilen jollakin lasten viltillä vaikuttaako oven edessä oleva kangas ylipäänsä huonelämpötilaan.

Lämmönjakomittauksia 2

Joulu on myös Kissankäpälässä.












Tein uusintamittaukset lämmön jakautumisesta eri kerrosten välillä. Tällä kertaa kiinnitin mittausanturin hiuslenkillä tytön pyyhekumiin, jotta sain anturin sijainnin suhteessa venttiiliin ja kanavan seinämään vakioksi. Tulos ei kuitenkaan olennaisesti muuttunut edellisestä.

Ilma esilämpenee kulvertissa 12 asteeseen. Kellarin työhuoneeseen ilma tulee suoraan kulvertin seinässä olevan aukon kautta, joten venttiilissä ilma on lähes saman lämpöistä kuin kulvertissakin. Työhuoneen sisälämpötila on 21 astetta, mikä itselle tuntuu viileähköltä. Vedon tunteen kannalta tilanne on kuitenkin sikäli siedettävä, että tuloilmaventtiili on ovellisen kirjahyllyn takana, joten viileä tuloilma leviää työhuoneeseen hitaasti laajan pinta-alan kautta.

Ilma näyttäisi lämpenevän selvästi tiilisissä pystykanavissa. Ensimmäisen kerroksen venttiilin kohdalla ilma on esilämmennyt 19 asteeseen ja toisen kerroksen venttiilin kohdalla 22.3 asteeseen.

Lattialämmitys on tällä hetkellä toiminnassa osassa kellarikerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa lattialämmitys on päällä ei-termostaattiohjatuissa piireissä (kylpyhuone, eteinen ja olohuoneessa lähellä ikkunaa). Toisessa kerroksessa mikään lattialämmityspiireistä ei ole toiminnassa.

Olen nyt täydentänyt IV-tietoja 'painovoimainen ilmanvaihto' -sivulle. Toivottavasti kokonaisuus on nyt selkeämpi. Yritin myös täydentää tietoja mahdollisimman kattavaksi paketiksi.

Kävin aatonaattona myös katolla tutkimassa kondessitilannetta ja poistamassa neulasia katon taitteista. Pysäytin rotorventin ja yritin lamellin raosta tirkistellä kammion sisään. Vesilammikoita tai pisarointia en havainnut. Toisaalta pisarointi kertyy luultavasti kammion 'sisäkattoon', jota en pystynyt havainnoimaan. Muovisen poistoputken sisäpinnalla pisaroita oli kuitenkin näkyvissä. En sitten tiedä oliko kysessä viemärin tuuletusputki vain radonputki.

LEDien värintoisto - testailua

V-Light, 2700K, Ra 99

 Keskellä taloa olevan märkätilan seinät on ulkopuolelta maalattu savimaalilla. Valolla on ratkaiseva rooli halutun lämpimänpunaisen tunnelman synnyttäjänä. En ollut tyytyväinen olemassa olevaan valon laatuun (Osram Ra80), joten Kuluttaja -lehden innoittamana suuntasin Claes Ohlsonille.
Ruuvasin uuden polttimon paikoilleen ja ai miten paljon mehevämmältä punainen seinä näyttikään. Hehkulamppua lähellä oleva värisävy vielä ylisaturoi punaista, mutta nyt tavoitteena ei olekkaan mahdollisimman 'oikea' sävy vaan omaa silmää miellyttävä väritasapaino.


Vinkattuani  tyytyväisenä löydöstäni netissä. Sain heti lisätietoa, että V-Light käyttää polttimoissaan punaista ja vihreää lediä. Ajan myötä polttimo saattaa alkaa vihertyä, koska punainen ilmeisesti kuluu vihreää nopeammin. Katsotaan miten meillä käy. Löysin netistä myös tälläisen EU-testin:
http://www.premiumlight.eu/index.php?page=led-lamput-2014
Sen mukaan yli 90 värintoistoon yltävät myös Ledon, Luxinia ja Onlux. Yleensähän tavallisille tallaajille myydään tuotteita, jotka yltävät rimaa hipoen lukuun 80 eli juuri ja juuri asuintiloihin hyväksyttävää tasoa.

Osram, 3000K, Ra 80

Tässä seinää Osramilla valaistuna. Ei tosin aivan vertailukelpoista, kun tälle seinälle saapuva luksimäärä on paljon suurempi. Tänään oli muuten ensimmäinen Osramin polttimo jo possahtanutkin - ikää peräti puoli vuotta. Takuun pitäisi olla kolme vuotta, mutta enpä ole tässä rakennustiimellyksessä tarkistanut miten se lunastetaan; pitäisikö kuitti olla tallella, rekisteröityä johonkin, vai mitä?

 Tässä seinää valaistuna GU10 kantaisella spotilla (Osram)

Tässä seinää valaistuna GU10 kantaisella spotilla (V-Light) eli tämä jää käyttöön - katsotaan miten kestää.

Tässä makuuhuoneen seinää Ikean Ledare (GU10) polttimolla valaistuna. Tässäkin on ihan hyvä värintoisto. Katsotaan miten kestää.















Kati kokeellisista remonteista on näköjään haastanut valaistusvinkkeihin. Huh - pelkästään hyvän värintoiston etsiminen käy työstä, mutta keksitään jotakin - vaikkakin tuon nettirautakauppakuvion missaten.

Paras joululahja

Tällä viikolla olen ollut kellarirottana laatikkokasoja tonkimassa ja järjestelemässä. Ja kas - joulun ihme saapui ja kellari paljastui. Viime viikolla tässä tilassa kulki vain yksi kapea polku. Tänä iltana pelattiinkin sitten jo sählyä. Lapset ovat innoissaan uudesta 'liikuntatilasta'.






Tekninen tila onkin sitten hiukan täydempi. Tänne järjestelin maalit ja työkalut. Kohta tänne tuodaan myös pyörät talvisäilytykseen. Vai lieneekö etelärannikolla siirrytty ympärivuotiseen pyöräilykauteen.

Työhuoneessakin on tilaa. Miten ihanaa, ettei joka askelta tarvitse varoa. Tällä hetkellä tuntuu, että kellarin järjestely on kyllä joulun paras lahja. Tämän lisäksi hyvä kirja ja vähän tummaa suklaata - muuta en tarvitse.

Laiskan perheen hämäävä keittiö

Anoppi ihmetteli taannoin käydessään, että onpas meillä siistiä. Arvuuttelin, mistä moinen vaikutelma johtui, mutta hän ei keksinyt syytä. Meille on vihdoin saatu kauan kaivattu hylly keittiön seinälle ja pöytätasojen röykkiöt on nyt siirretty hyllylle.

Aluksi suunnittelin hyllyn olevan valkoiseksi kuultokäsiteltyä puuta kuten ikkunoiden kehyksetkin. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun tajusin keittiön vaakalinjojen olevan mustia. Sokkeli on mustaa levyä ja pöytätaso Ylämaan vihreää graniittia. Olisikin luontevaa, jos hyllykin olisi musta. Rautakaupasta löytyi sopivat kannattimet ja pitkä liimalevy. Mustaa petsilakkaakin oli vielä purkin pohjalla.

Keittiösuunnittelun lähtökohtana on ollut perhe, jolta tavarat tuppaavat jäämään käytön jälkeen niille sijoilleen, leivänmuruja on pöydillä ja lattioilla ja kaapistot kolisevat volttien ja kärrynpyörien tiimellyksessä. Valkoinen keittiö, jossa jokainen naarmu, muru ja väärin aseteltu tavara huutaa läsnäoloaan ei todellakaan sopisi meille.

Laiska emäntä halusikin kirjavan lattiapinnan, johon tahrat uppoavat visuaalisesti. Alasokkeli on tumma ja alakaapit kirjavat, sillä ne saavat eniten osumia lasten touhuissa. Tummalta kirjavalta tasolta murusetkaan eivät niin erotu. Kivitaso ja vanhan ajan tiskipöytä kulmakanttauksella säästävät laiskan emännän hermoja lasten kokatessa; sama se mihin kuuma uunipelti lasketaan tai roiskuuko vettä tai öljyä tasolle. Eniten käytössä olevat astiat on sijoitettu alakaappeihin, jotta lapset voivat helposti suorittaa yhdyskuntapalveluksia astiantiskikonetta tyhjentämällä.

Laiskan emännän keittiössä ei missään tapauksessa laiteta ledinauhaa alasokkeliin - sehän kohdistaisi huomion lattialla killottaviin leivänmuruihin. Laiska emäntä laittaakin tunnelmallisen himmeän valaistuksen vieraiden saapuessa. Työtasolla ei ole yhtenäistä valaistusta, vaan valot sammutetaan niistä kohdin, joihin huomiota ei haluta kohdistaa. Sen sijaan valolla pyritään kohdistamaan huomio siihen hiukan siistimpään pöytätason kohtaan - kunhan sellainen vain aina löytyisi. Ja mitä laiska emäntä tekee, kun kevätaurinko armotta paljastaa kaiken?

Hiilijalanjälki ja matkavinkki

Pariisin ilmastokokouksen kunniaksi innostuin täyttämään ilmastodieetti.fi laskurin, joka antaa arvion hiilijalanjäljestäni. Laskurin ohjeista poiketen merkitsin liikenne kohtaan myös työhön liittyvät matkani. Tuottavathan ne päästöjä ihan samalla tavalla kuin yksityismatkatkin. Sydäntalven pakkaset on vielä kokematta, joten asumisen osalta ollaan parhaan arvion mukaisissa lukemissa.


Asuminen 478 kg
Jätteet 62 kg
Liikenne 2211 kg (sis. työmatkat)
Ruoka 1370 kg
Kulutus 850 kg
YHTEENSÄ 4971 kg

Samaan aikaan kun raksuttelin laskuria yläkertaan rakentui Nöpsöttilinna.











Haluaisin myös innostaa ihmisiä kotimaan matkailuun, joten tässä oma matkavinkki pääkaupunkiseudulle Tapiolaan - tätä ei ole tehty yhteistyössä minkään tahon kanssa. Hotellissa en ole yöpynyt, mutta oletan olevan ihan hyvä hotelli. Muissa paikoissa olen käynyt Kino Tapiolaa lukuun ottamatta, joka on vielä 'käy täällä' listalla.

MATKAKOHTEENA TAPIOLA

Majoitus: Sokos hotel Tapiola garden
Aktiviteetteja kävelymatkan etäisyydellä:
- Hotellin edustalla oleva allas toimii talvisin tekojääratana, jossa on illalla tunnelmallinen valaistus (hotelli vuokraa myös luistimia)
- Altaan toisella puolella on Aarne Ervin suunnittelema kaunis uimahalli
- Kolmannelta sivustalta löytyy Espoon kulttuurikeskus, jossa kirjasto ja paljon tapahtumia
- Näyttelykeskus WeeGee (n. 1,5 km) mm.: Futuro-talo (ei pääse nyt sisään), EMMA eli Espoon modernin taiteen museo, kaupunginmuseo KAMU, Suomen lelumuseo, Suomen kellomuseo ja Helinä Rautavaaran museo

Kino Tapiola

- Kino Tapiola  "harvinainen poikkeus nykysuomalaisessa elokuvateatterimaailmassa missä valtaa pitää Finnkino. Yhden salin elokuvateatteri pyörii naisvoimalla ja taistelee intohimoisesti sen puolesta, että pääkaupunkiseudulla olisi myös laadukasta ja valtavirrasta erottuvaa elokuvaa tarjoavia teattereita."
 - Arkkitehtuuria: Keskusallas ympäristöineen ovat Aarne Ervin suunnittelemia, hieman kauempaa löytyvät Viljo Revellin 'taskumattitalot'. Kannattaa käydä katsomassa myös puurakenteinen toimistorakennus, jossa Finnforest piti aikanaan majaa. Nyt siellä toimii Sito. Futuro löytyy WeeGee talolta. Tapiolan ympäristössä on myös runsaasti mukavasti suunniteltuja pientaloja 50-60 luvuilta. Alvar Aallon suunnittelema Otaniemi löytyy lähistöltä.
- Keväällä Otaniemen-Laajalahden alue on hieno paikka lintubongaukseen.
...ja hiukan kauempana:
Luontokeskus Haltia - Nuuksion kansallispuisto
Villa Elfvik - luonto(keskus) Laajalahden rannassa - kesällä kivoja pitkospuureittejä rantakaislikossa
Gallen- Kallelan museo
Talomuseo Glims - "vanha espoolainen maatila Karvasmäen kylässä Bembölessä. Museoalueen muodostavat 11 alkuperäisillä paikoillaan olevaa rakennusta"


Ruokaa ja kaffetta Tapiolassa:
SIS Deli&Cafe (WeeGee) - helppo vaunujen kanssa
Kilim - ihanan suomalais-turkkisen pariskunnan pitämä perheravintola Kino Tapiolan vieressä
Mount Nepal - Kulttuurikeskuksen aukion toisella puolella
Kaisan Cafe - ei mikään tunnelmallinen trendipaikka vaan enemmän karunpuoleinen, mutta hyviä, isoja tuoreita leivonnaisia
...ja hiukan kauempana:
Cafe Bastvik (avoinna vain yhtenä viikonloppuna kuukaudessa) - upea rakennus ja ympäristö
Peroba Cafe - Jäänne vanhasta Espoosta Leppävaaran muutoin ei niin viehättävällä alueella

Sokos Hotel Tapiola Garden