Polveileva terassi

Uloskäynti takapihalle on huutanut ratkaisua jo pitkään. Aluksi suunnittelimme takapihalle neliömäistä terassia. Sitten kauniin tasaisen avokallion peittäminen alkoi tuntua hölmöltä ja ajatukset alkoivat suuntautua puron yläpuolelle kurottautuvaan ramppiin. Tälläinen rakenneratkaisu olisi kuitenkin vaatinut perustusten ankkurointia kallioon. Ajatus terästen upottamisesta kallioon ei sekään tuntunut hyvältä, joten lopulta päädyin tähän kevyesti polveilevaan rakenteeseen, joka lepää kallion päällä.

Kaikki terassin osat mutkittelevat hiukan sivusuunnassa. Tein terassin lankuista, jolloin sydänpuun osuus on suuri, mikä lisää kestävyyttä. Puu saa harmaantua omaan tahtiinsa. Avokallion harmaa graniitti, puron luonnonkivet, perustusrakenteiden harmaa väri ja harmaa puu ovat sopuisia kumppaneita ja levollinen vastapari puutarhan villille vehreydelle.

Lankkurakenteen ansiosta poikittaisnäkymä säilyy mukavan avoimena. Puron ja altaan takia tämä tuntui hyvältä ratkaisulta.

Kaksi ensimmäistä osaa laskee n. 8% kaltevuudella pihaa kohti. Viimeisen osan kaltevuus on hiukan jyrkempi. Kaltevuus tuntui hyvältä ratkaisulta portaiden sijaan: kaltevalle pinnalle vesi ei jää seisomaan, eri pituiset ihmiset voivat valita mukavan istuskelupaikan terassin reunalla ja rollaattorilla/pyörätuolilla pääsee mukavasti istuskelemaan sireenipensaan katveeseen.

Puron puoleisella sivulla jätin kannatinpalkkia reilusti näkyviin. Luulen, että teen ainakin osalle tätä sivua kevyen kaiteen jossakin vaiheessa ja kaide kiinnittyy kannatinpalkistoon. Terassin pinta olisi myös tarkoitus öljytä. Kiinnitykset olen tehnyt ruuvein alapuolelta. Pintakäsittelyineen terassille kertyi hintaa n. 300 euroa. Työtuntejakin kului ensin rakenteita ja ratkaisuja pohtiessa ja sitten taas toteutusvaiheen äherrykseen. Onneksi lopputulos on sellainen kuin toivoin. Myös lapset tykkäävät oleskella terassilla.

Piha-altaan rakentaminen ja kustannukset

Näkymä keittiön ikkunasta. 

Meillä piha-allas kerää talteen katon sadevedet, samalla se toimii silmänilona aikuisille ja pulikointipaikkana lapsille. Tälläinen monitoimiallas on haastava suunnittelukohde. Lisäksi allas sijaitsee rinteessä kallioisella pihalla ja aivan talon vieressä, joten korkojen kanssa on täytynyt olla tarkkana. Varsinkin kun altaan kantavana ajatuksena on ollut vesiheijastuksen syntyminen sisätiloihin klo 18 kieppeillä. Altaan puhdistus on biologinen ja energiankulutus on pyritty minimoimaan. Altaiden rakentamisesta ei ole valtavasti tietoa, joten tässä tiivistetysti meidän altaan tiedot. Altaan vasenta reunaa tulee sivuamaan terassimainen/laiturimainen puurakenne. Katsotaan minä vuonna saamme sen toteutettua.

Rakenne

Allasta reunustava puro

Vesiaihe muodostuu pääaltaasta ja sitä reunustavasta purosta. Pumppu nostaa veden altaasta puroon, josta se taas valuu takaisin pääaltaaseen. Altaaseen kerätään katolta tulevat sadevedet. Koska vettä on tarkoitus käyttää kasteluvetenä ja kuumalla säällä haiduntakin voi olla suurta, altaan veden pinta voi vaihdella merkittävästi. Allas onkin verhoiltu sisäseinämiltään pyöreillä jokikivillä. Pohjan verhoiluna toimii allassubstraatti. Pyöreisiin kiviin päädyin, koska ne sopivat mielestäni hyvin pihallemme, jossa on paljon sileää avokalliota. Pyöreä kiviverhoilu on lisäksi armollisempi allaskumille. Kun veden pinta altassa alkaa nousta kohti kriittistä rajaa, se ohjautuu hulevesiviemäriin. Mikäli viemäri on tukossa tai ei vedä riittävän nopeasti vesi alkaa poistua ylivuotona altaan kauimmaisesta kulmasta. Sinne on tulossa hulevesien imeytyspainanne, kunhan raksajämää saadaan raivattua. Altaan sisäseinämät ovat loivat, jotta lapset ja eläimet pääsevät kapuamaan altaasta ylös. Yleensä seinämät terassoidaan, jotta altaaseen saadaan eri vedensyvyyttä vaativia kasveja. Jätin terassoinnin pois, koska vaihtelevan vedenpinnan takia kasveja ei voi laittaa pääaltaaseen.

Allas sijoittuu rinteeseen keittiön ikkunan alle. Rinne kaivettiin esiin kallioon asti ja toiselle puolelle muotoiltiin penger isosta louheesta. Päälle tuli mursketta.  Altaan pohjalle, kallion päälle, tuli kerros salaojasoraa. Tämän suurempaa salaojitusta en suorittanut, sillä kuoppa oli ollut kaivettuna hyvän aikaa ja kuitenkin pysynyt aina kuivana. Savimaan tontilla salaojitukseenkin on hyvä paneutua. Murskeen/salaojasoran päälle tuli puolestaan suodatinkangas ja hiekkakerros. Hiekan päälle laitoin tavallisen suodatinkankaan kaksinkertaisena ja altaan pohjan kohdan peitin paksulla suodatinkankaalla. Suodatinkankaan päälle tuli 1mm allaskumi. Altaan sisäpinta verhoiltiin pyöreillä jokikivillä. Koska lapset liikkuvat altaassa, jokikivien alle tuli vielä paksu allaskumia suojaava matto. Altaan reunalle muotoiltiin makkaramainen koroke ettei pintavesi valu suoraan altaaseen. Kaikki verhoilukivet on huuhdeltu ennen altaaseen laittoa. Piha-altaiden yhteydessä on hyvä miettiä myös turvallisuutta. Ymmärtääkseni nykyisin rakennusluvissa vaaditaan altaiden sijoittamista aidatulle alueelle.



Suodatus

Laitteiden koeajoa

Suodatinpumppuna on Eco 3000. Päädyin tähän malliin koska se oli pienitehoinen (10W), nostokorkeudeltaan riittävä ja siihen on mahdollista liittää myöhemmin myös pintasuodatin eli skimmeri. Suodatinpumpun läpi menevät 8mm roskat. Varotoimenpiteenä olen näin ensihätään  laittanut pumpun pesupussin sisään, mikä estää suurten roskien pääsyn suodatinpumpun sisään. Kehittelen sitten myöhemmin jonkin pysyvämmän ratkaisun. Suodatinpumppu pumppaa veden altaan reunalla olevaan 9W UVC-suodattimeen . UVC-suodatin hajottaa levät tehokkaasti. UVC suodattimesta vesi ohjautuu Zeoliittilaatikkoon. Zeoliitti on huokoista kiveä, jonka pinta on hyvä kasvualusta bakteereille. Bakteereiden pitäisi sen avulla kehittyä luonnollisesti ja näin edesauttaa liikaravinteiden hajoamista. Toinen Zeoliittirasia on pääaltaassa ja luutavasti lisään pari rasiaa vielä johonkin kohtaan. Syksyllä poistan Zeoliitin ja käytän sen lannoitteena puutarhassa. Altaan pohja on peitetty allassubstraatilla, joka estää levän muodostusta ja pitää veden kunnossa. Substraatti on hyvä huuhtoa ennen altaaseen laittoa. Altaaseen tulevan sadeveden ohjaan tällä hetkellä altaaseen haavin kautta. Haavin tarkoituksena on kerätä huomaansa katolta tuleva roska. Altaan lähellä on suuri mänty, joten roskaa kertyy huomattavia määriä.

Kustannukset

Kuoppa kaivettiin maatöiden yhteydessä, joten sen hintaa on vaikea arvioida. Varsinaiseen kaivuutyöhön ei mennyt paljoakaan aikaa, mutta kivipergerryksen tekoon meni tunti jos toinenkin. Arvioisin kaivuutöiden kustannuksiksi 800 euroa. Kivistä ja murskeista kaikki eivät ole tulleet altaaseen, mutta toisaalta olen allaskumin alla käyttänyt suodatinkangasta, joka oli rakennustöiden ylijäämää.

Kaivuutyöt 800 euroa
Mursketta 2 suursäkkiä 156 euroa
Hiekkaa 2 suursäkkiä 160 euroa
Jokikiviä 1 suursäkki 90 euroa
Jokikiviä 2 suursäkkiä 258 euroa (sis. kuljetuksen)
Allaskumi GreenSeal EPDM, 1mm, 5*7m 333 euroa (vesielämä.fi)
Suojamatto 9m, 365g/m2, 43 euroa (vesielämä.fi)
Suojamatto 8m, 150 g/m2, 84 euroa (vesielämä.fi)
Zeoliitti 10 litraa 24 euroa (vesielämä.fi)
Allassubstraatti 120 litraa, 132 euroa
Kasvikoreja 2 kpl 8 euroa
Juurtumisverkkoja 4 kpl 6,80 euroa
toimituskulut 85,70 euroa
suodatinpumppu eco 3000 (10 W) 154 euroa (vesielämä.fi)
UVC-suodatin, 9 W 59 euroa (Bauhaus)
Allasletku 20,50 (Bauhaus)
Letkunkiristimet, 2kpl, 6,90 euroa
Kynsiliittimet, 2kpl, 9 euroa

Yhteensä 2430 euroa


Kokemukset

- Vesiheijastus tulee keittiön kattoon klo 16-19; just niin kuin pitikin ja tykkään kovasti.
- Puista tulevaa roskaa saa kalastella haavilla altaasta tiiviisti. Koen sen kuitenkin ainakin vielä toistaiseksi mukavan rentouttavana touhuna. Altaan lähellä on runsaasti lempparipeitekasveihini kuuluvaa tuoksukurjenpolvea, joten solinan, välkkeen ja tuoksun tuottama kokemus on juuri sellainen mitä lähdin hakemaan.
- Altaan rakennus vaatii valtavasti työtä ja perehtyneisyyttä.
- Allas kerää tykkäyksiä myös eläimiltä. Päivittäin kurkkuaan käy kostuttamassa lintuja. Kerran olen bongannut myös oravan. Sammakko 'Samppis' on myös yleinen vieras altaassa.
- Lapset tykkää. Katsotaan mitä allaskumi tykkää lasten tassuista ja kuinka suojaustoimenpiteeni toimivat. Periaatteessa takuu materiaalille on 30v.

Edit 21.7. Salaojasora unohtui ensin rakennekuvauksesta, johon sen kävin nyt lisäämässä

Kesäkuiden kulutusero -10%

Toinen asumisvuosi pyörähti käyntiin ja samalla voi kulutuslukemia alkaa vertailla viime vuoteen. Kesäkuussa 2015 kulutimme 529,86 kWh. Tänä vuonna ostosähköä kului 472,51 kWh eli kulutus oli 10% pienempi. Yksi selittävä tekijä on varmasti kaksi astetta korkeampi keskilämpötila. Toinen selitys löytyy varmaankin säädöistä. Maalämpöfirma teki korjaussäädöt vasta heinäkuussa 2015, jolloin esim. käyttöveden kiertonopeutta laskettiin. Ehtii sitä pari sekunttia odotella lämmintä vettä tulevaksi. Lisäksi saatoimme viime kesäkuussa huudatella vispilää tiuhaan tahtiin. Kotona olemme nököttäneet koko kesäkuukauden eli poissaoloista ei ole säästöjä kertynyt. Pihalla tulee pyörittyä koko ajan; on se vain niin mukavaa hommaa ettei oikein mihinkään malta lähteä. Pihalampea ja puroa väkertäessä onkin kulunut tunti jos toinenkin. Niin se 'rantatontti' kuitenkin vähitellen rakentuu ja ainakin toistaiseksi kaikki näyttäisi napsahtavan kohdilleen tismalleen niin kuin on suunniteltukin. Laituri/kulkusiltarakenne pitäisi laittaa seuraavaksi mietintään.

Ledipolttimon kesto

Ledipolttimon kestoikä on sama kuin sen heikoimman komponentin kesto. Ja se ei ole aina kovin pitkä se.

Tähän mennessä olen aina uskonut laatumerkkeihin ja tunnettuihin toimittajiin, mutta lediaika koettelee nyt uskoani vakavasti. Kotona viimeisinkin tämän mallin Osramin E27 kantainen retrofit polttimo sanoi irti sopimuksensa. Puolen vuoden sisään poksahti viisi. Saman valmistajan eri polttimotyyppi toimii kyllä vielä moitteetta. Samoin muiden valmistajien polttimot

Myös töissä olen huomannut ikäviä laatuongelmia. Kallis saksalainen laatuvalaisintoimittaja oli tarroittanut väärän värilämpötilan tarralla osan ledipolttimoistaan. Onneksi sattui olemaan paikalla useampaa erää ja värilämpötilaa niin paikalle saapuneelle maahantuojalle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin myöntää virhe.

Jo aikaisemmin kirjoittelin ja ihmettelin kuinka ruotsalaisista halpiskaupoista (Ikea & Claes Ohlson) saa erittäin hyvän värintoiston polttimoita (Ra>90). Samaan aikaan suuret eurooppalaiset laatumerkit saavat kuluttajille toimitettua vain niukin naukin hyväksyttävää Ra80 polttimoa. Kaikissa kyseisten firmojen tuotteissa värintoisto ei kuitenkaan ole noin hyvä vaan paketit täytyy syynätä tarkkaan.

Ledivalaisimissa hintaero saattaa olla kymmenkertainen vanhojen laatutoimittajien ja uusien pajojen tuotteiden välillä. Ainakaan paperilla suorituskyvyssä eroa ei tunnu löytyvän missään. Jopa värin hajontaa kuvaava SDCM -arvo saattaa olla identtinen ja hyvin pieni. Muotoilussa ja käytettävyydessä eroja toki löytyy. Tähän asti olen uskonut myös käyttöiän olevan pidempi, mutta enpä ole siitäkään enää niin varma.

Kaikki halpa ei tietenkään ole hyvää, mutta tuotteen kestoikä on nykyisin erittäin vaikeasti ennustettavissa. Koska ledituotteilla ei ole standardeja, tämä saattaa aiheuttaa myöhemmin ongelmia. Jos tuote poksahtaa viiden vuoden kuluttua, onko kyseistä modulityyppiä vielä valmistuksessa? Laatumerkit tosin usein lupaavat pitkän modulien saatavuuden. Vaikka modulia valmistettaisiinkin onko tuottajan valaisinten värinhajonta suuri ja sen seurauksena seinäpinta kirjava? Kelvinlukuhan on vain pyöristys väriavaruudesta lähimmälle värilämpötilan käyrän pisteelle. Hyvinkin erisävyisillä valonlähteillä voi olla sama kelvinarvo, joten sen varaan ei kannata paljon laskea. Jos tuottaja takaa pitkän saatavuuden moduleille ja pienen SDCM-arvon, ollaan jo aika turvallisilla vesillä.

Autokatoksen keilaus portaita varten

Projektiamme näyttäisi luonnehtivan 'Missä porras siellä ongelma'. Sisällä porrasaukkoa täytyi suurentaa jälkikäteen timanttisahan voimin. Autokatoksen katolle vievä ulkokierreporras taas on ollut 'tauolla', kun toteutus tai toteutumattomuustapa on antanut hauduttaa itseään.

Ulkokierreportaan piti olla simppeli, vähän tilaa vievä ja edullinen ratkaisu. Porras oli kuitenkin ajautunut suunnittelijoiden väliselle harmaalle vyöhykkeelle, jolla kukaan ei ollut paneutunut sen toteutettavuuteen. Lopputulemana olisi ollut konepajalla toteutettu ratkaisu, jossa kaide olisi ollut kantava rakenne eli ei todellakaan yksinkertainen ja edullinen porrasratkaisu. Ongelman perussyy on, että kierreportaan on ajateltu olevan puisen autokatoksen kulman kantava rakenne, jolloin keskipilari ei voi mennä ylös asti. Yleensähän kierreportaan keskipilari sijaitsee hiukan parvekkeen ulkopuolella, jolloin se voi jatkua ylös asti. Itsekin havahduin tähän ongelmaan vasta, kun porrasta oltiin tilaamassa ja seisoin autokatoksen kulmalla katsomassa tilannetta. No onneksi havahduin edes silloin, muutoin pihalla törröttäisi erittäin kallis köynnöstuki. Porrasratkaisun lisähaasteina ovat vielä reunassa oleva räystäskouru ja paksut palkit (kulkukorkeus). Uutta peruspilaria katoksen ulkopuolelle ei voi oikein enää tehdä, kun pilarin ulkopuolella kaartaan lähellä pintaa oleva maalämpölinja. Ratkaisuna on pyöritelty kierreportaan siirtoa parilla metrillä, jolloin alla olisi kiinteä kallio. Tällöin poistumistietaso olisi portaan katokseen yhdistävä siltamainen rakenne. Arkkitehti piirsi vaihtoehdoksi myös puisen U-portaan. Siitä tulisi kuitenkin voimakkaasti pihaa pimentävä muurimainen rakenne. Sitten pohdittiin jo portaan jättämistä kokonaan pois.

Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että ongelmaan saattaisi kuitenkin löytyä ratkaisu. Holssi-portaiden Ismo Heikkilä otti ongelmasta kopin, ideoi ratkaisun ottamani kuvan perusteella ja kävi paikan päällä tutkimassa tilanteen. Tarkempaa suunnitelmaa varten hän kävi vielä keilaamassa autokatoksen. 3D-skannaus on kyllä oiva apuväline hankaliin mittaustehtäviin. Ohessa skannerin pistepilvikuva.

Ideana on, että varsinainen kierreporras loppuu pilarin yläpäähän. Vaakapalkkiin kiinnitetään poistumistietaso. Katoksen päälle tulee puinen ralli, joka jatkuisi suojaavana rakenteena ja askelmana yli räystäskourun. Porras on parhaillaan tarkemmassa rakennetutkailussa. Toivottavasti saamme toimivan ratkaisun. Joka tapauksessa Ismo Heikkilä ansaitsee rakentajan kiitoksen oivallisesta asiakaspalvelusta.

Lasten jälkiä

Oman huoneen sisustus on tärkeä osa omaa identiteetin rakennusta lapselle. Tämän huomasi hyvin, kun poika oli kutsunut ensi kertaa uusia kavereita kylään. Oma huone täytyi käydä äkkiä läpi ja tarkistaa ettei siellä vain ole liian lapsellisia juttuja. Nyt kun paikka omassa kaveripiirissä on luotu, ei huoneen antamalla vaikutelmallakaan ole enää niin väliä. Ehkä asian merkitys korostuu kuitenkin taas syksyllä, kun koululaisen elämä alkaa ja elämään tulee taas uusia ihmisiä.

Itse olen yrittänyt välttää lasten huoneiden säätämistä, mutta järjestyksenpidosta käydään aina välillä kädenvääntöä.

Pojalle tärkeitä ovat elektroniset vimpaimet, pikkuautoilla hän en ole juuri koskaan ajellut. Myös diskopallot ovat olleet tärkeitä juttuja. Legot ovat parvella, joten oma kämppä pysyy hänellä aika jämptissä kunnossa, mikä harmittaa siskoa siivouspäivinä.





Tytöllä on aina pari askartelu- ja piirustusprojektia kesken. Tavarat kasaantuvat pöydille ja lattioille. Tässä saattaa olla jonkinlaista sukurasitetta äidin puolelta.

Tubettajan innoittamana tyttökin innostui oman huoneen järjestelystä. Huoneen komeroon syntyi kauneuspiste. Tubettajien mukana pienemmätkin lapset pääsevät hengaamaan isompien joukkoon. Ehkä se on yksi syy tubettajien suosioon.

Toiseen nurkkaan syntyi musiikkipiste. Epäkäytännöllinen paikka - yritti äiti inttää, mutta ymmärsi sitten poistua paikalta.

Koulusta palaavan lapsen kulkureitin voi aika usein jäljittää. Ensin tippuu avaimet, sitten kengät ja reppu, pisteenä i:n päälle löytyy mytyssä oleva takki. Noin periaatteellisella tasolla näille kyllä on omat paikkansa.














Toinen 'kauneuspiste' on syntynyt eteisen nurkkaan. Klipsit ja ponkkarit levittäytyvät täältä ympäri asuntoa.

Simsit, Minecraftit yms. vaativat ihmeellisen paljon tekniikkaa. Olohuoneen nurkassa TÄYTYY olla telkkari, pelikonsoli, läppäri, tabletti, kannettavia kaiuttimia, yms. Äiti kyseenalaisti välttämättömyyden, mutta jäi perheessä selvään vähemmistöön.

Takapihallemme on myös laskeutunut tramppa tuo omakotilapsiperheiden pihasomiste nro 1. Tramppa on lapsille todella tärkeä ja joskus tyttö tekee läksytkin trampalla. Lapset saavat omasta mielestään todella hyviä ideoita trampalla pomppiessa ja ovat ehdottaneet trampan hankkimista myös isän työpaikalle palavereita varten.













Tämä teksti hyväksytettiin lapsilla - ehkä luen tulevina vuosikymmeninä netistä 'äidin jäljillä' tekstin.

Ensimmäisen vuoden kokemuksia - osa 1. energiankulutus ja ilmanvaihto

Ensimmäinen vuosi on nyt takana ja on aika koostaa kokemuksia ja 'tilastotietoja', vaikka paljon on vielä puuhattavaa jäljellä kuten pihapiiristäkin huomaa. Talomme kulutti sähköä vuoden aikana 8942,5 kWh ja paneelisilppua poltettiin 2 m3. Suurin vuorokausikulutus osui tammikuulle 71,5 kWh. Tuo on niin iso poikkeama kuun muista luvuista, että teimme silloin varmaan jonkin vähemmän onnistuneen säätökokeilun. Pienin kulutus oli 4.7.2015, jolloin sähköä kului vain 5,9 kWh. Luultavasti olimme silloin poissa kotoa, joten energiaa ei kulunut veden lämmittelyyn. Tai sitten meillä tehtiin asennustöitä, jonka takia käyttöveden valmistus oli pois päältä työpäivän ajan.

 Oheisista kuvista ylempi on vuoden 2015 lukemia esittelevä ja alempi kuvaa 2016 lukuja (Fortum Valpas). Talomme kulutus on esitetty vihreinä pylväänä. Sininen viiva on Kaisaniemen ulkolämpötila ja vihreä viiva uuden verrokkitalon keskimääräinen kulutus. Keltainen alue on kulutuksen hajonta verrokkitaloissa. Fortumin lukujen perusteella pärjäämme oikein hyvin kulutusvertailussa. Lokakuun 2015 kulutus poikkeaa hyvästä linjasta ja yltää jopa uusien omakotitalojen keskimääraiselle tasolle, sillä kulvertin patteri ei ollut vielä silloin toiminnassa ja kulvertissa pörräsi öisin raksapuhallin.

2015 kulutus (muutto kesäkuussa)

2016 kulutus

  

Tyyppejä kulutuksen takana on 4kpl ja energiatodistuksen mukaisia neliöitä on 179. Talossamme on painovoimainen ilmanvaihto ja maalämpö (Nibe F1245). Olohuonetta komistaa Nunnauunin injektoritakka. Vettä meillä kului ensimmäisen vuoden aikana n. 90 l/hlö/vrk.

Lämmön talteenottoa meillä ei virallisesti ole. Käytännössä tiilikanavat toimivat kuitenkin lämmönsiirtiminä, jolloin ilma voidaan esilämmittää kulvertissa vain n. 12 asteeseen, jolloin se on n. 20 asteen lämpöistä putkahtaessaan sisään yläkerran venttiileistä. Vedon tunnetta en ole havainnut. Yläkerran parvella, alhaalta nousevan käytävän linjassa, olen havainnut alhaalta kattoa pitkin nousevan ilman virtauksen. Ilma oli kuitenkin lämmintä eikä virtaus siten tuntunut epämiellyttävältä.


Lämpötilat ovat olleet yläkerroksissa miellyttävät eli yli 21 astetta. Sen sijaan kellarin työhuoneessa lämpötila oli paukkupakkasilla vain 19-20 astetta. Sisääntuleva ilma oli vain 12 asteista ja lattialämmityksen tehot eivät tainneet enää kovilla pakkasilla riittää työhuoneen lämmitykseen. Toisaalta taas makuuhuoneemme lattialämmitys ei mennyt päälle edes kovilla pakkasilla. Testasin, että lämmitys kuitenkin toimii nostamalla vaadittua lämpötilaa termostaatista. Ilmeisesti vaatehuoneen jakotukin hukkalämpö riittää pitämään myös makuuhuoneen lämpimänä. Myös kellarin varasto, jonka piti olla puolilämmin tila onkin aina 21 asteen lämpöinen, koska maalämpökone sijaitsee samassa tilassa. Tilan oma lattialämmitys ei ole ollut koskaan päällä. Lämmön jakoa täytyykin vielä hiukan hioa. Pieniä säätöjä olemme talotekniikkaan tehneet nyt keväänkin aikana, kun huomasimme yläkerran hormi-imurin peltien liikkuvan väärin. Nolla-signaalin ja ykkös-signaalin merkitykset käännettiin päinvastaisiksi ja nyt ovat yläkerrankin pellit hiljentyneet. Kellarin työhuoneessa ja kodinhoitohuoneessa lämmitys on ollut päällä vuoden ympäri. Samoin märkätiloissa on pientä lattialämmitystä päällä. Suurten varjostavien lehtipuiden takia talo ei ole tullut vielä kertaakaan liian lämpimäksi.

Ilman sisääntulo ja säädettävä läppä

Kulverttia pitäisi imuroida 2 viikon välein, mutta täytyy tunnustaa etten ole imurointia muistanut tehdä aikapäiviin. Koska siitepölykausikin on ollut mukavasti käynnissä jo pitkään, ajattelin pyyhkäistä sisääntuloputkea ja katsoa miltä rätti näyttää. - Ja selvästi kannattaisi rättiä käyttää joskus kulvertin puolellakin. Mitään suodattimia emme ole putkeen asentaneet, koska emme ole allergisia eikä ihan vieressä ole vilkasta tietä. Lisäksi kuulin toisen käden tietona, että suodattimissa käytettäisiin homeenestoaineita, mikä entisestään vähentää innostusta ajaa sisäilmaa niiden kautta sisään. Kondenssia en ole kulvertissa havainnut ikinä. En myöskään jälkiä valuneesta vedestä tai pisaroinnista. Sen sijaan poistohormien yläpäässä, Rotorvent-kammioissa, oli jäämuodostumaa paukkupakkaskaudella (-20...-30 asteen pakkasissa). Täytyy käydä tutkimassa kammioiden rakennetta ja tiivistystä vielä paremmin nyt kesän aikana.






Kävin tutkimassa tilannetta myös ilman sisäänottoputken suulla. Peltiseppä varoitteli syksyllä, että sisäänottoputken suulle muodostuu kaikenlaista kertymää. Eipä siellä kuitenkaan mitään ollut. Ehkä asiaan vaikuttaa se, ettei ilmaa varsinaisesti imetä sisään, jolloin öttiäisetkään eivät jää verkkoon jumiin.

Ilman sisäänottosäleikkö ulkona

Salaojakaivoon on tullut myös kurkittua pitkin vuotta ja täysin kuivana on aina ollut. Perusvesipumppaamokin on luonnollisesti siten ollut pumppailematta. Pakkaskaudella tosin harhauduin luulemaan pumpun pumppaavan koko ajan, kun valo vilkutti. Näin asian tulkitsi taulussa olevan kuvan perusteella myös sattumalta paikalla ollut putkimies. Kaivofirmasta kuitenkin kerrottiin pumppausinfon näkyvän vain diginäytöllä. Tässä olisi taas yksi kehittämisen paikka talotekniikan käytettävyydessä. Ensinnäkin annetaan harhaanjohtavaa tietoa ja toisekseen pumppaustieto olisi hyvä antaa siinä muodossa, jolloin siihen kiinnittää helposti huomiota esim. ohi kulkiessa. Diginäyttöä pitää mennä varta vasten lukemaan ja sen kontrastikin on aika huono. 

Akustisesti painovoimainen ilmanvaihto kannattaa ehdottomasti toteuttaa tiilikanavilla. Metallinen yhde toimii selvästi ulkopuolisten äänien kaikukoppana ja ihanteellisinta olisikin, jos metalliyhteitä ei tarvittaisi ollenkaan. Muutoin ilmanvaihto on tietysti äänetön. Jokaiseen asuinhuoneeseen sijoittuva tulo- ja poistoilmakanava mahdollistaa myös äänieristettyjen ovien käytön.

Ilma nousee vinoa kattopintaa pitkin

Ilman laatu on oman kokemukseni mukaan ollut hyvä. Myös tytär kuvasi pari päivää sitten spontaanisti kodin hengitysilmaa hyväksi vastakohtana ikäväksi kokemalleen auton sisäilman laadulle. Ainoa poikkeus oli paukkupakkasten kausi, jolloin kellarin kodinhoitohuoneessa oli usein savun hajua. Aluksi ajattelimme sen olevan naapurin takanpolton seurausta, mutta miksi hajua olisi silloin vain yhdessä kellarin huoneista? Oma takkamme ottaa korvausilman kulvertista aivan kodinhoitohuoneen ilmanvaihtoputken suulta. Kovalla pakkasella kellarin alipaine voi olla tietyissä tilanteissa suurempi kuin yläkerrassa olevan takan veto? Ehkä olisi parempi ottaa korvausilma suoraan ulkoa. Ongelmana on vain putken kuljetus matalassa kellarivarastossa. Alipaine nousi varmaankin turhan suureksi kun kulverttiin tulevaa virtausta rajoitettiin, mutta esim. yläkerran pikkuvessan hormi oli täysin auki ja ilman venttiiliä raksaprojektin keskeneräisyyden vuoksi. Viisainta olisi varmasti säätää myös poistoja pienemmälle kovalla pakkaskaudella.



Ilmanvaihdon lisäksi ilman laatuun vaikuttavat myös pintamateriaalit ja meillä seinät- ja katto ovat pääosin avoimeksi jätettyä kuusilautaa. Yläkerrassa myös lattia on kuusilautaa. Märkätornin ulkopuoli on pinnoitettu savimaalilla. Uusia levykalusteita emme ole suuremmin hankkineet. Kalusteiden päästöt ovatkin viime aikoina olleet esillä. Muovi/lateksimaalia meillä on joissakin tiloissa.

Näillä eväin jatkamme toiselle asuinvuodelle.