torstai 4. elokuuta 2016

Heinäkuussa energiapohjat

Heinäkuussa saavutimme uuden enrgiankulutuksen pohjalukeman. Sekä kesä- että heinäkuussa energiantarve on vähäinen, mutta heinäkuu tapaa olla minimiulutuksen kuukausi, koska silloin yleensä lomaillaan. Eli kulutus siirtyy oikeastaan vain toiseen osoitteeseen. Me olimme heinäkuussa viisi päivää poissa kotoa. Koko kuun osalta sähkömittari raksutti 444,47 kWh. Meillä on ollut nyt kesälläkin pieni lattialämpö kellarin kodinhoitohuoneessa ja kylppärissä. Muutoin ihan suora auringon säteilylämpö on tänä kesänä onneksi riittänyt.

Poissaolon päivinä kulutus oli 6,5 kWh. Suurinta kulutus oli tytön synttäreitä edeltävänä päivänä, jolloin leivottiin, siivottiin ja pyykättiin urakalla. Samalla sähköä kului 22,88 kWh. Kesällä vuorokausikohtaiset kulutuserot ovatkin huimia. Alla vielä alkuvuoden kulutuskuvaaja. Meidän kulutus on esitetty vihreinä pylväinä. Samankokoisten uusien talojen keskimääräinen kulutus vihreänä viivana ja keltainen alue kuvaa hajontaa. Kulutuslukujen seuranta on ollut koukuttavaa ja uskoisin sen myös alentavan energiankulutusta. Nykyisin varmasti kaikki energiayhtiöt tarjoavat kulutuksen seurantapalvelua.





















Pihalla on vielä kuutiokaupalla polttopuuta tulevia talvia varten. Nuohoojaan pitänee ottaa ajoissa yhteyttä, jotta puita voi syksyllä hyvillä mielin poltella. Samoin radonmittarin tilaus on ollut mielessä. Syksyn lämmityskausi olisi hyvä startti mittauksille. Tiivistykset on yritetty tehdä kaikkien ohjeiden mukaan. En sitten tiedä paljonko esim. betonin kiviaines säteilee. Muita syksyn pakollisia hommia olisi katon ja rännien puhdistus. Tällä hetkellä koivun siemeniä hulahtaa jokaisella sateella litratolkulla haaviin, joka on syöksytorven alla. En halua sadevesialtaaseen turhaa roskakuormitusta.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Polveileva terassi

Uloskäynti takapihalle on huutanut ratkaisua jo pitkään. Aluksi suunnittelimme takapihalle neliömäistä terassia. Sitten kauniin tasaisen avokallion peittäminen alkoi tuntua hölmöltä ja ajatukset alkoivat suuntautua puron yläpuolelle kurottautuvaan ramppiin. Tälläinen rakenneratkaisu olisi kuitenkin vaatinut perustusten ankkurointia kallioon. Ajatus terästen upottamisesta kallioon ei sekään tuntunut hyvältä, joten lopulta päädyin tähän kevyesti polveilevaan rakenteeseen, joka lepää kallion päällä.


Kaikki terassin osat mutkittelevat hiukan sivusuunnassa. Tein terassin lankuista, jolloin sydänpuun osuus on suuri, mikä lisää kestävyyttä. Puu saa harmaantua omaan tahtiinsa. Avokallion harmaa graniitti, puron luonnonkivet, perustusrakenteiden harmaa väri ja harmaa puu ovat sopuisia kumppaneita ja levollinen vastapari puutarhan villille vehreydelle.


Lankkurakenteen ansiosta poikittaisnäkymä säilyy mukavan avoimena. Puron ja altaan takia tämä tuntui hyvältä ratkaisulta.

Kaksi ensimmäistä osaa laskee n. 8% kaltevuudella pihaa kohti. Viimeisen osan kaltevuus on hiukan jyrkempi. Kaltevuus tuntui hyvältä ratkaisulta portaiden sijaan: kaltevalle pinnalle vesi ei jää seisomaan, eri pituiset ihmiset voivat valita mukavan istuskelupaikan terassin reunalla ja rollaattorilla/pyörätuolilla pääsee mukavasti istuskelemaan sireenipensaan katveeseen.


Puron puoleisella sivulla jätin kannatinpalkkia reilusti näkyviin. Luulen, että teen ainakin osalle tätä sivua kevyen kaiteen jossakin vaiheessa ja kaide kiinnittyy kannatinpalkistoon. Terassin pinta olisi myös tarkoitus öljytä. Kiinnitykset olen tehnyt ruuvein alapuolelta. Pintakäsittelyineen terassille kertyi hintaa n. 300 euroa. Työtuntejakin kului ensin rakenteita ja ratkaisuja pohtiessa ja sitten taas toteutusvaiheen äherrykseen. Onneksi lopputulos on sellainen kuin toivoin. Myös lapset tykkäävät oleskella terassilla.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Piha-altaan rakentaminen ja kustannukset

Näkymä keittiön ikkunasta. 
Meillä piha-allas kerää talteen katon sadevedet, samalla se toimii silmänilona aikuisille ja pulikointipaikkana lapsille. Tälläinen monitoimiallas on haastava suunnittelukohde. Lisäksi allas sijaitsee rinteessä kallioisella pihalla ja aivan talon vieressä, joten korkojen kanssa on täytynyt olla tarkkana. Varsinkin kun altaan kantavana ajatuksena on ollut vesiheijastuksen syntyminen sisätiloihin klo 18 kieppeillä. Altaan puhdistus on biologinen ja energiankulutus on pyritty minimoimaan. Altaiden rakentamisesta ei ole valtavasti tietoa, joten tässä tiivistetysti meidän altaan tiedot. Altaan vasenta reunaa tulee sivuamaan terassimainen/laiturimainen puurakenne. Katsotaan minä vuonna saamme sen toteutettua.



Rakenne


Allasta reunustava puro
Vesiaihe muodostuu pääaltaasta ja sitä reunustavasta purosta. Pumppu nostaa veden altaasta puroon, josta se taas valuu takaisin pääaltaaseen. Altaaseen kerätään katolta tulevat sadevedet. Koska vettä on tarkoitus käyttää kasteluvetenä ja kuumalla säällä haiduntakin voi olla suurta, altaan veden pinta voi vaihdella merkittävästi. Allas onkin verhoiltu sisäseinämiltään pyöreillä jokikivillä. Pohjan verhoiluna toimii allassubstraatti. Pyöreisiin kiviin päädyin, koska ne sopivat mielestäni hyvin pihallemme, jossa on paljon sileää avokalliota. Pyöreä kiviverhoilu on lisäksi armollisempi allaskumille. Kun veden pinta altassa alkaa nousta kohti kriittistä rajaa, se ohjautuu hulevesiviemäriin. Mikäli viemäri on tukossa tai ei vedä riittävän nopeasti vesi alkaa poistua ylivuotona altaan kauimmaisesta kulmasta. Sinne on tulossa hulevesien imeytyspainanne, kunhan raksajämää saadaan raivattua. Altaan sisäseinämät ovat loivat, jotta lapset ja eläimet pääsevät kapuamaan altaasta ylös. Yleensä seinämät terassoidaan, jotta altaaseen saadaan eri vedensyvyyttä vaativia kasveja. Jätin terassoinnin pois, koska vaihtelevan vedenpinnan takia kasveja ei voi laittaa pääaltaaseen.

Allas sijoittuu rinteeseen keittiön ikkunan alle. Rinne kaivettiin esiin kallioon asti ja toiselle puolelle muotoiltiin penger isosta louheesta. Päälle tuli mursketta.  Altaan pohjalle, kallion päälle, tuli kerros salaojasoraa. Tämän suurempaa salaojitusta en suorittanut, sillä kuoppa oli ollut kaivettuna hyvän aikaa ja kuitenkin pysynyt aina kuivana. Savimaan tontilla salaojitukseenkin on hyvä paneutua. Murskeen/salaojasoran päälle tuli puolestaan suodatinkangas ja hiekkakerros. Hiekan päälle laitoin tavallisen suodatinkankaan kaksinkertaisena ja altaan pohjan kohdan peitin paksulla suodatinkankaalla. Suodatinkankaan päälle tuli 1mm allaskumi. Altaan sisäpinta verhoiltiin pyöreillä jokikivillä. Koska lapset liikkuvat altaassa, jokikivien alle tuli vielä paksu allaskumia suojaava matto. Altaan reunalle muotoiltiin makkaramainen koroke ettei pintavesi valu suoraan altaaseen. Kaikki verhoilukivet on huuhdeltu ennen altaaseen laittoa. Piha-altaiden yhteydessä on hyvä miettiä myös turvallisuutta. Ymmärtääkseni nykyisin rakennusluvissa vaaditaan altaiden sijoittamista aidatulle alueelle.



Suodatus
Laitteiden koeajoa
Suodatinpumppuna on Eco 3000. Päädyin tähän malliin koska se oli pienitehoinen (10W), nostokorkeudeltaan riittävä ja siihen on mahdollista liittää myöhemmin myös pintasuodatin eli skimmeri. Suodatinpumpun läpi menevät 8mm roskat. Varotoimenpiteenä olen näin ensihätään  laittanut pumpun pesupussin sisään, mikä estää suurten roskien pääsyn suodatinpumpun sisään. Kehittelen sitten myöhemmin jonkin pysyvämmän ratkaisun. Suodatinpumppu pumppaa veden altaan reunalla olevaan 9W UVC-suodattimeen . UVC-suodatin hajottaa levät tehokkaasti. UVC suodattimesta vesi ohjautuu Zeoliittilaatikkoon. Zeoliitti on huokoista kiveä, jonka pinta on hyvä kasvualusta bakteereille. Bakteereiden pitäisi sen avulla kehittyä luonnollisesti ja näin edesauttaa liikaravinteiden hajoamista. Toinen Zeoliittirasia on pääaltaassa ja luutavasti lisään pari rasiaa vielä johonkin kohtaan. Syksyllä poistan Zeoliitin ja käytän sen lannoitteena puutarhassa. Altaan pohja on peitetty allassubstraatilla, joka estää levän muodostusta ja pitää veden kunnossa. Substraatti on hyvä huuhtoa ennen altaaseen laittoa. Altaaseen tulevan sadeveden ohjaan tällä hetkellä altaaseen haavin kautta. Haavin tarkoituksena on kerätä huomaansa katolta tuleva roska. Altaan lähellä on suuri mänty, joten roskaa kertyy huomattavia määriä.

Kustannukset

Kuoppa kaivettiin maatöiden yhteydessä, joten sen hintaa on vaikea arvioida. Varsinaiseen kaivuutyöhön ei mennyt paljoakaan aikaa, mutta kivipergerryksen tekoon meni tunti jos toinenkin. Arvioisin kaivuutöiden kustannuksiksi 800 euroa. Kivistä ja murskeista kaikki eivät ole tulleet altaaseen, mutta toisaalta olen allaskumin alla käyttänyt suodatinkangasta, joka oli rakennustöiden ylijäämää.

Kaivuutyöt 800 euroa
Mursketta 2 suursäkkiä 156 euroa
Hiekkaa 2 suursäkkiä 160 euroa
Jokikiviä 1 suursäkki 90 euroa
Jokikiviä 2 suursäkkiä 258 euroa (sis. kuljetuksen)
Allaskumi GreenSeal EPDM, 1mm, 5*7m 333 euroa (vesielämä.fi)
Suojamatto 9m, 365g/m2, 43 euroa (vesielämä.fi)
Suojamatto 8m, 150 g/m2, 84 euroa (vesielämä.fi)
Zeoliitti 10 litraa 24 euroa (vesielämä.fi)
Allassubstraatti 120 litraa, 132 euroa
Kasvikoreja 2 kpl 8 euroa
Juurtumisverkkoja 4 kpl 6,80 euroa
toimituskulut 85,70 euroa
suodatinpumppu eco 3000 (10 W) 154 euroa (vesielämä.fi)
UVC-suodatin, 9 W 59 euroa (Bauhaus)
Allasletku 20,50 (Bauhaus)
Letkunkiristimet, 2kpl, 6,90 euroa
Kynsiliittimet, 2kpl, 9 euroa

Yhteensä 2430 euroa


Kokemukset

- Vesiheijastus tulee keittiön kattoon klo 16-19; just niin kuin pitikin ja tykkään kovasti.
- Puista tulevaa roskaa saa kalastella haavilla altaasta tiiviisti. Koen sen kuitenkin ainakin vielä toistaiseksi mukavan rentouttavana touhuna. Altaan lähellä on runsaasti lempparipeitekasveihini kuuluvaa tuoksukurjenpolvea, joten solinan, välkkeen ja tuoksun tuottama kokemus on juuri sellainen mitä lähdin hakemaan.
- Altaan rakennus vaatii valtavasti työtä ja perehtyneisyyttä.
- Allas kerää tykkäyksiä myös eläimiltä. Päivittäin kurkkuaan käy kostuttamassa lintuja. Kerran olen bongannut myös oravan. Sammakko 'Samppis' on myös yleinen vieras altaassa.
- Lapset tykkää. Katsotaan mitä allaskumi tykkää lasten tassuista ja kuinka suojaustoimenpiteeni toimivat. Periaatteessa takuu materiaalille on 30v.

Edit 21.7. Salaojasora unohtui ensin rakennekuvauksesta, johon sen kävin nyt lisäämässä


perjantai 1. heinäkuuta 2016

Kesäkuiden kulutusero -10%













Toinen asumisvuosi pyörähti käyntiin ja samalla voi kulutuslukemia alkaa vertailla viime vuoteen. Kesäkuussa 2015 kulutimme 529,86 kWh. Tänä vuonna ostosähköä kului 472,51 kWh eli kulutus oli 10% pienempi. Yksi selittävä tekijä on varmasti kaksi astetta korkeampi keskilämpötila. Toinen selitys löytyy varmaankin säädöistä. Maalämpöfirma teki korjaussäädöt vasta heinäkuussa 2015, jolloin esim. käyttöveden kiertonopeutta laskettiin. Ehtii sitä pari sekunttia odotella lämmintä vettä tulevaksi. Lisäksi saatoimme viime kesäkuussa huudatella vispilää tiuhaan tahtiin. Kotona olemme nököttäneet koko kesäkuukauden eli poissaoloista ei ole säästöjä kertynyt. Pihalla tulee pyörittyä koko ajan; on se vain niin mukavaa hommaa ettei oikein mihinkään malta lähteä. Pihalampea ja puroa väkertäessä onkin kulunut tunti jos toinenkin. Niin se 'rantatontti' kuitenkin vähitellen rakentuu ja ainakin toistaiseksi kaikki näyttäisi napsahtavan kohdilleen tismalleen niin kuin on suunniteltukin. Laituri/kulkusiltarakenne pitäisi laittaa seuraavaksi mietintään.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Ledipolttimon kesto

Ledipolttimon kestoikä on sama kuin sen heikoimman komponentin kesto. Ja se ei ole aina kovin pitkä se.

Tähän mennessä olen aina uskonut laatumerkkeihin ja tunnettuihin toimittajiin, mutta lediaika koettelee nyt uskoani vakavasti. Kotona viimeisinkin tämän mallin Osramin E27 kantainen retrofit polttimo sanoi irti sopimuksensa. Puolen vuoden sisään poksahti viisi. Saman valmistajan eri polttimotyyppi toimii kyllä vielä moitteetta. Samoin muiden valmistajien polttimot

Myös töissä olen huomannut ikäviä laatuongelmia. Kallis saksalainen laatuvalaisintoimittaja oli tarroittanut väärän värilämpötilan tarralla osan ledipolttimoistaan. Onneksi sattui olemaan paikalla useampaa erää ja värilämpötilaa niin paikalle saapuneelle maahantuojalle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin myöntää virhe.

Jo aikaisemmin kirjoittelin ja ihmettelin kuinka ruotsalaisista halpiskaupoista (Ikea & Claes Ohlson) saa erittäin hyvän värintoiston polttimoita (Ra>90). Samaan aikaan suuret eurooppalaiset laatumerkit saavat kuluttajille toimitettua vain niukin naukin hyväksyttävää Ra80 polttimoa. Kaikissa kyseisten firmojen tuotteissa värintoisto ei kuitenkaan ole noin hyvä vaan paketit täytyy syynätä tarkkaan.

Ledivalaisimissa hintaero saattaa olla kymmenkertainen vanhojen laatutoimittajien ja uusien pajojen tuotteiden välillä. Ainakaan paperilla suorituskyvyssä eroa ei tunnu löytyvän missään. Jopa värin hajontaa kuvaava SDCM -arvo saattaa olla identtinen ja hyvin pieni. Muotoilussa ja käytettävyydessä eroja toki löytyy. Tähän asti olen uskonut myös käyttöiän olevan pidempi, mutta enpä ole siitäkään enää niin varma.

Kaikki halpa ei tietenkään ole hyvää, mutta tuotteen kestoikä on nykyisin erittäin vaikeasti ennustettavissa. Koska ledituotteilla ei ole standardeja, tämä saattaa aiheuttaa myöhemmin ongelmia. Jos tuote poksahtaa viiden vuoden kuluttua, onko kyseistä modulityyppiä vielä valmistuksessa? Laatumerkit tosin usein lupaavat pitkän modulien saatavuuden. Vaikka modulia valmistettaisiinkin onko tuottajan valaisinten värinhajonta suuri ja sen seurauksena seinäpinta kirjava? Kelvinlukuhan on vain pyöristys väriavaruudesta lähimmälle värilämpötilan käyrän pisteelle. Hyvinkin erisävyisillä valonlähteillä voi olla sama kelvinarvo, joten sen varaan ei kannata paljon laskea. Jos tuottaja takaa pitkän saatavuuden moduleille ja pienen SDCM-arvon, ollaan jo aika turvallisilla vesillä.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Autokatoksen keilaus portaita varten

Projektiamme näyttäisi luonnehtivan 'Missä porras siellä ongelma'. Sisällä porrasaukkoa täytyi suurentaa jälkikäteen timanttisahan voimin. Autokatoksen katolle vievä ulkokierreporras taas on ollut 'tauolla', kun toteutus tai toteutumattomuustapa on antanut hauduttaa itseään.

Ulkokierreportaan piti olla simppeli, vähän tilaa vievä ja edullinen ratkaisu. Porras oli kuitenkin ajautunut suunnittelijoiden väliselle harmaalle vyöhykkeelle, jolla kukaan ei ollut paneutunut sen toteutettavuuteen. Lopputulemana olisi ollut konepajalla toteutettu ratkaisu, jossa kaide olisi ollut kantava rakenne eli ei todellakaan yksinkertainen ja edullinen porrasratkaisu. Ongelman perussyy on, että kierreportaan on ajateltu olevan puisen autokatoksen kulman kantava rakenne, jolloin keskipilari ei voi mennä ylös asti. Yleensähän kierreportaan keskipilari sijaitsee hiukan parvekkeen ulkopuolella, jolloin se voi jatkua ylös asti. Itsekin havahduin tähän ongelmaan vasta, kun porrasta oltiin tilaamassa ja seisoin autokatoksen kulmalla katsomassa tilannetta. No onneksi havahduin edes silloin, muutoin pihalla törröttäisi erittäin kallis köynnöstuki. Porrasratkaisun lisähaasteina ovat vielä reunassa oleva räystäskouru ja paksut palkit (kulkukorkeus). Uutta peruspilaria katoksen ulkopuolelle ei voi oikein enää tehdä, kun pilarin ulkopuolella kaartaan lähellä pintaa oleva maalämpölinja. Ratkaisuna on pyöritelty kierreportaan siirtoa parilla metrillä, jolloin alla olisi kiinteä kallio. Tällöin poistumistietaso olisi portaan katokseen yhdistävä siltamainen rakenne. Arkkitehti piirsi vaihtoehdoksi myös puisen U-portaan. Siitä tulisi kuitenkin voimakkaasti pihaa pimentävä muurimainen rakenne. Sitten pohdittiin jo portaan jättämistä kokonaan pois.

Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että ongelmaan saattaisi kuitenkin löytyä ratkaisu. Holssi-portaiden Ismo Heikkilä otti ongelmasta kopin, ideoi ratkaisun ottamani kuvan perusteella ja kävi paikan päällä tutkimassa tilanteen. Tarkempaa suunnitelmaa varten hän kävi vielä keilaamassa autokatoksen. 3D-skannaus on kyllä oiva apuväline hankaliin mittaustehtäviin. Ohessa skannerin pistepilvikuva.



Ideana on, että varsinainen kierreporras loppuu pilarin yläpäähän. Vaakapalkkiin kiinnitetään poistumistietaso. Katoksen päälle tulee puinen ralli, joka jatkuisi suojaavana rakenteena ja askelmana yli räystäskourun. Porras on parhaillaan tarkemmassa rakennetutkailussa. Toivottavasti saamme toimivan ratkaisun. Joka tapauksessa Ismo Heikkilä ansaitsee rakentajan kiitoksen oivallisesta asiakaspalvelusta.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Lasten jälkiä

Oman huoneen sisustus on tärkeä osa omaa identiteetin rakennusta lapselle. Tämän huomasi hyvin, kun poika oli kutsunut ensi kertaa uusia kavereita kylään. Oma huone täytyi käydä äkkiä läpi ja tarkistaa ettei siellä vain ole liian lapsellisia juttuja. Nyt kun paikka omassa kaveripiirissä on luotu, ei huoneen antamalla vaikutelmallakaan ole enää niin väliä. Ehkä asian merkitys korostuu kuitenkin taas syksyllä, kun koululaisen elämä alkaa ja elämään tulee taas uusia ihmisiä.

Itse olen yrittänyt välttää lasten huoneiden säätämistä, mutta järjestyksenpidosta käydään aina välillä kädenvääntöä.

Pojalle tärkeitä ovat elektroniset vimpaimet, pikkuautoilla hän en ole juuri koskaan ajellut. Myös diskopallot ovat olleet tärkeitä juttuja. Legot ovat parvella, joten oma kämppä pysyy hänellä aika jämptissä kunnossa, mikä harmittaa siskoa siivouspäivinä.





Tytöllä on aina pari askartelu- ja piirustusprojektia kesken. Tavarat kasaantuvat pöydille ja lattioille. Tässä saattaa olla jonkinlaista sukurasitetta äidin puolelta.















Tubettajan innoittamana tyttökin innostui oman huoneen järjestelystä. Huoneen komeroon syntyi kauneuspiste. Tubettajien mukana pienemmätkin lapset pääsevät hengaamaan isompien joukkoon. Ehkä se on yksi syy tubettajien suosioon.




Toiseen nurkkaan syntyi musiikkipiste. Epäkäytännöllinen paikka - yritti äiti inttää, mutta ymmärsi sitten poistua paikalta.















Koulusta palaavan lapsen kulkureitin voi aika usein jäljittää. Ensin tippuu avaimet, sitten kengät ja reppu, pisteenä i:n päälle löytyy mytyssä oleva takki. Noin periaatteellisella tasolla näille kyllä on omat paikkansa.














Toinen 'kauneuspiste' on syntynyt eteisen nurkkaan. Klipsit ja ponkkarit levittäytyvät täältä ympäri asuntoa.





















Simsit, Minecraftit yms. vaativat ihmeellisen paljon tekniikkaa. Olohuoneen nurkassa TÄYTYY olla telkkari, pelikonsoli, läppäri, tabletti, kannettavia kaiuttimia, yms. Äiti kyseenalaisti välttämättömyyden, mutta jäi perheessä selvään vähemmistöön.



Takapihallemme on myös laskeutunut tramppa tuo omakotilapsiperheiden pihasomiste nro 1. Tramppa on lapsille todella tärkeä ja joskus tyttö tekee läksytkin trampalla. Lapset saavat omasta mielestään todella hyviä ideoita trampalla pomppiessa ja ovat ehdottaneet trampan hankkimista myös isän työpaikalle palavereita varten.













Tämä teksti hyväksytettiin lapsilla - ehkä luen tulevina vuosikymmeninä netistä 'äidin jäljillä' tekstin.