Iltasadun aikaan

Miehellä on iltasatuvuoro, joten päädyin kokeilemaan uutta kameraani. En todellakaan ole mikään kuvausekspertti, joten kameran mukana tullut Rajalan Digijärkkärikurssi tulee tarpeeseen. Täytyy vain etsiä sille aika kalenteristani.

Täytyy myöntää etten ole yleensä järin innostunut tyypillisistä arkkitehtuurikuvista. Kodit tuntuvat edustusasunnoilta, joissa ei asu kukaan tai asukas on aina sama persoonaton hahmo samoin huonekaluin. Pidän enemmän jännitteisistä kuvista. Kuvista, joissa ihminen on läsnä poissaollessaankin. HSn Hannes Heikuran kuvat öisestä Helsingistä ovat itselle sellaista kuvastoa, jota jaksaisi tutkailla kauemminkin.

Sisustuslehtien ja blogien kuvissa minua taas ärsyttää nykyinen muoti, jossa kaikki on ylivalotettua ja alisaturoitunutta. Blääh. Pitää varmaan mennä nukkumaan netissä narisemisen sijaan. Itsehän ei tietenkään jaksa käsitellä kuviani yhtään mitenkään...mutta jospa kurssin jälkeen innostuisi paneutumaan kuvauksen saloihinkin. Kerran muistan kyllä nähneeni kivoja kuvia suomalaisten kotien sisustuksista. Suunnittelijana oli Hanni Koroma.

Pihan äkkikäännös

Piha peittyi lumeen, lampi jäätyi ja talventörröttäjiksi muuttuneet heinät kimaltelevat auringossa. Tyhjensin altaan lähes kokonaan pari viikkoa sitten ja nostin pumpun sisälle vesiämpäriin. Syksyn sade kuitenkin täytti altaan ja nyt meillä onkin jäätynyt lampi ikkunan alla. Mukavahan tämä on näinkin. Kevällä sitten jatketaan lammen parissa.

 Vain muutama päivä aiemmin sain avokallion putsattua ja suojaverkot aseteltua. Onneksi jo aiemmin tuli harjattua peltikatto ja putsattua jalkapellit ja kourut. Jalkapellin taitteessa oli valtavasti männyn neulasia, jotka laitoin katteeksi mustikoiden alle. Kompostorin alaosan sain myös tyhjennettyä ja kipattua lehdet päälle.






Pölkyn päälle asettelin sammalta; tuskin juurtuu, joten olen varautunut piimäilyyn keväällä.











Nämä veijarit kukkivat koko kesän ja syksyn.