Pihasuunnittelun lähtökohdat

Pihasuunnittelun lähtökohtana on pikkupiha, joka tarjoaisi mahdollisuuksia kokea tuoksuja, ääniä, tuntoaistimuksia, värejä, valon ja varjon vaihteluita ja makuja. Tarkoitus on käyttää runsaasti marjoja tuottavia puita, pensaita ja maanpeitekasveja. Aluksi ajattelin ettei nurmikkoa tulisi lainkaan, mutta ehkä jonkinlainen jumppa-alusta tarvitaan kärrynpyörien heittelyyn. Lähtökohta on sikäli mukava, että tontilla kasvaa jo upea honka ja naapurin pihalla, keittiön ikkunan edessä on toinen. Naapureiden pihoilla on myös korkeita koivuja ja jopa haapoja. Haavan tuottama äänimaisema on kaunis. Samoin valo, joka siivilöityy se värisevien lehtien lomitse. Iso puu omalla tontilla on lottovoitto, sillä puun kasvaminen vie vuosikymmeniä. Kaikkia kaatotöitä kannattaakin harkita huolella. Tarkoitus on suosia kestäviä kotimaisia kantoja, mutta muutama herkkähipiäisempikin lajike tulee pihaltamme löytymään esim. Sinisade Blue Moon ja Bourbonruusu Louse Odier. Varsinainen keittiöpuutarha tulee autokatoksen katolle, jossa se on paremmin suojassa rusakoilta ja kaneilta, joita pihallamme lompsuttelee. Katsotaan vielä millainen kotilokanta täällä on.

Tontilla on myös avokalliota, joka tulee toimimaan pihaterassinamme. Pihalle on tarkoitus rakentaa  sadevesiallas, joka ainakin näin aluksi toimisi myös lasten polskuttelupaikkana. Siihen on suunnitteilla ekologinen suodatusjärjestelmä.

Tarkoituksena on ottaa huomioon myös pieneläimistöä ja tarjota elintilaa mahdollisuuksien mukaan. Pihalle jätetään muutama koivupölkky lahoamaan. Pihaa reunustamaan on tehty matala luonnonkiviaidanne louhintajätteestä, joka tarjoaa suojaa ja talvehtimispaikkoja. Aidanteeseen siirrettiin myös ne neljä kohmeista sammakkoa, jotka löytyivät halkojen alta. Toivottavasti kivitalokin välttää heille. Syksyinen siistiminen tehdään rennolla kädellä a' la Pentti Alanko. Lähinnä tarkoitus on pitää kulkuväylät puhtaina ja ketolämpäreet ravinneköyhinä, jotta kasvisto säilyy kuivalle kedolle tyypillisenä.

Vanhasta kuusiaidasta jätettiin jäljelle torso, johon saadaan kiinni linnunpönttö ensi kesää varten. Torson viereen istutetaan tarha-alppikärhö, jotta pönttöön on mukavan suojaisaa puikahtaa. Kiviaidan viereen nostetaan multapenkerettä, jotta pensasaidanne saa riittävästi kasvualustaa. Pihan vanhasta kasvillisuudesta säästetään pensasruusu ja sireeni, jotka kasvoivat sopivasti hiukan syrjässä. Kuusiaidasta täytyi luopua, koska se oli ollut vuosia hoitamattomana. Lisäksi se oli kallioisella pihanpuoliskollamme hyvin kitukasvuinen.

Syksyn alennusmyynnit tarjosivat hyviä hankinta-apajia pihanrakentajille ja itsekin napsin sieltä starttipaketin aineksia, jotka ovat nyt valeistutuksessa. Hankintoja löytyy 'piha' -sivulta. Syksyllä myös multaa ja kiviainesta sai tarjoushinnoin.

Suopakuurattu lattia - kokemuksia

Meillä on yläkerrassa suopakuurattu kuusilautalattia. Ihastuin suopakuurattuun lattiaan Kökarissa hotelli Brudhällissa. Samalla reissulla huomasin, että suopakuurattu lattia oli suosiossa myös Ruotsin puolella. Porin kaupungin sivuilta löytyy hyvin infoa suopakuurauksesta ja sen toteutuksesta.



Sekä uuden että vanhan puulattian alkuperäisen ilmeen, vaaleuden ja puhtaan puun aidon tunnun säilyttää parhaiten suopakuuraamalla. Suopakuuraus sekä puhdistaa lattian että muodostaa puun pinnalle likaa hylkivän kerroksen. Suopakuurauksen jälkeen lattialle riittää tavanomainen imurointi ja pesu, mieluiten kuitenkin nestemäisellä suovalla (pellavaöljysuopa tai mäntysuopa, käsitiskiainekin käy). Perinpohjaista uudelleenkuurausta lattia vaatii harvoin, ehkä vuoden tai parin välein, riippuen käytöstä ja kulutuksesta.

Suopakuuraukseen käytetään mieluiten rasvaista, lattiaa samalla hoitavaa pellavaöljysuopaa, jota saa hyvinvarustetuista korjausrakentamiseen erikoistuneista liikkeistä. Mäntysuopakin käy, mutta se kuivattaa vuosien mittaan puun pintaa ja saattaa aiheuttaa tikkuisuutta Työvälineenä käytetään keskikovaa kuurausharjaa, sillä liian kova (juuri)harja vain liukuu pinnalla, liian pehmeä taas roiskii.

Kastele muutama lauta kerrallaan hyvin kylmällä vedellä. Ota pesusoikkoon 10 l kylmää vettä ja lisää joukkoon 2-3 dl nestemäistä suopaa. Kuuraa lattialaudat lautojen pituussuuntaisesti. Älä koskaan saippuoi kuivaa puuta. Huuhtele pyyhkimällä kylmään veteen kastetulla rievulla.

Vanha, likainen puulattia kannattaa pestä kiinteällä pellavaöljysuovalla. Lattia kastellaan muutaman laudan leveydeltä kerrallaan. Suopaa hierotaan suoraan kuurausharjaan ja kuurataan lattiaa niin kauan, että lattia puhdistuu. Älä anna likaveden imeytyä puuhun vaan huuhtele ja kuivaa se rievulla tarkasti pois.

Lattia on mielestäni kaunis ja ihanan tuntuinen. Avoin puupinta tuntuu aina lämpöiseltä. Koetun lämpötilan ero on yllättävän suuri. Huomasin tämän, kun koskin kerran samaan aikaan maalattua kalustelevyä toisella kädellä ja toisella kädellä käsittelemätöntä paneelipintaa. Olemme imuiroineet lattiaa viikoittain ja silloin tällöin (n. kerran kuussa) olen pessyt lattian pellavaöljysuovalla. Lattia on niin ihanan tuntuinen, että pesukin on mukavaa puun tuoksuineen. Meillä lattia on siis vain yläkerrassa lasten makuuhuoneissa, aulassa ja parvilla, joten se säästyy kurasaappailta yms. kulutukselta. Joitakin tussinjälkiä tms lattiapintaan on ilmestynyt, mutta puupinta hämää silmää eikä niitä juuri huomaa. Jos joku tahra joskus käy kovasti ärsyttämään, täytyy vain käyttää hiontapaperia.  Melko hyvin tuntuu pellavaöljysuopakin tahrat irroittavan. Hankalin vaihe lienee, kun täysin virheettömään lattiaan ilmestyvät ensimmäiset jäljet. Onneksi muistissani olivat vielä Ahvenanmaan reissun julkisten tilojen puulattiat, joten luottamus lattiaan säilyi hankalimman vaiheen yli. Suopakuurasimme myös kulutukselle alttiit seinäpinnat. Meillähän myös seinät ja katto ovat käsittelemätöntä kuusilautaa.

Lisäys 31.10.
Meillä on kuution muotoinen ja hyvin eristetty talo, joten yläkerrassa ei vielä näin lokakuun lopussakaan ole lattialämmitys mennyt päälle (lämpötila n. 22 astetta). Joten lämpöiseltä tuntuva lattiapinta on siinäkin mielessä ollut hyvä valinta.

Centus sai horminsa

 Jalotakan hormipaketti saapui. Katsoimme, että hormin asennuksessa oli meille liikaa haastetta eikä tarvittavia työkalujakaan ollut, joten uunin asentaja sai horminkokoamiskeikan. Ammattilaiselta palapelin kokoaminen sujui tunnissa. Muhkea hormi luukkuinen tekee injektoritakasta hassunhauskan hahmon olohuoneen keskiöön. Josko sunnuntai-iltana sytyttelisi takkaa hiukan kokeeksi. Nyt tuntuu lämpöä olevan muutenkin liikaa, kun kulvertissa on ilman esilämmitys toiminnassa.

Hirveetä säätöö

Kissankäpälään piti tulla mahdollisimman simppeli talotekniikka - vaan kuinkas sitten kävikään...........

Sain aiemmin syksyllä lainaksi virtausmittarin, jolla mittailin virtausnopeuksia IV-venttiileissä. Kylpyhuoneen venttiili näytti pyöreää nollaa. Olin jo aimmin ihmetellyt miksei suihkun alussa painovoimainen luukku sulkeudu ja koneellinen avaudu. Kanavapuhallin vain yksinkertaisesti käynnistyi. Kesätoimintatilanhan piti olla painovoimainen, paitsi silloin, kun ilmankosteus nousee yli 60%, jolloin koneellisen kanavapuhaltimen piti työntää ylimääräinen kosteus hormiin. No; ajattelin että odotellaan myöhemmin syksyllä tulevia sähkäreitä, joilta saamme ohjauslogiikan. Eilen sähkärit saapuivat. Muiden keskeneräisten asioiden ohella ihmeteltiin myös kylpyhuoneen ilmanvaihdon toimintaa. Selvisi, että IV-suunnittelijan ohjeet oli ymmärretty väärin ja mieheni löysi koodista pari bugiakin. Painovoimainen venttiili olikin kiinni käytännössä aina. Hygroskoopistakaan ei löytynyt hystereesiruuvia eli hystereesi täytyy tehdä koodiin.

No - asialistalla oli myös kulvertin lämmityksen liittäminen maalämmön taakse. Ilmeni, että linjasäätöventtiili oli väärää tyyppiä (on/off), kulvertin IV-putkessa oli käytetty liian pitkiä ruuveja, jotka haittasivat säätöpellin toimintaa ja moottori oli ehkä liian pieni kääntelemään isoa peltia. Lisäksi huomasimme mieheni kanssa illalla, että kulvertin huoneanturi oli väärän tyyppinen, sillä se mittasi liian korkeaa lämpötila-aluetta. Koodikin näytti olevan pielessä, mutta sitä emme käyneet enää illalla ronkkimaan, kun yksi piuha puuttui. Yöllä vielä heräsin linjasäätöventtiilin räksätykseen - väärän tyyppinen venttiili ilman hystereesiä.

Voi ihmetellä miten pieneen tekniikkamäärään saa näinkin paljon virheitä, mutta onhan näitä mahdollisuuksia:
- suunnittelijan pitää tehdä oikeat ratkaisut
- ratkaisut täytyy kommunikoida selkeästi ja yksikäsitteisesti kaikille osapuolille
- asennukset täytyy tehdä virheettä
- koodarin täytyy ymmärtää suunnittelijan tahto
- koodissa ei saa olla virheitä
- käyttäjän täytyy ymmärtää miten laitteen kuuluu toimia
Mikähän mahtaa olla tilanne runsaasti tekniikkaa sisältävissä taloissa, joissa  ei tehdä virtausten tarkistuksia yms. mittauksia ja tarkastella tekniikan toimintaa eri tilanteissa. Tässä vaiheessa rakennuttaja ei enää yhtään ihmettele, että talot saadaan homehtumaan alta aikayksikön.

Lisäys: Mikäli tätä joku lukee ja ihmettelee mikä se hystereesi on niin yhden omakotitalon rakennuttajapohjalta selittäisin sen jotakuinkin näin. Toimilaitteen 'on' ja 'off' arvot ovat erisuuruiset, jolloin laite ei ränksyttele edestaas yhden raja-arvon ympärillä. Esim. ilmankosteuden mukaan toimivan kanavapuhaltimen käynnistymisarvon tulee olla korkeampi kuin päältä pois arvon. Jos raja-arvoja on vain yksi, puhaltimen sammuttua kosteus nousee kuitenkin vielä hiukan ja puhallin käynnistyy uudelleen. Tätä ränksymistä voi sitten kestää hyvän aikaa. Myös venttiilejä hystereesin käyttö säästää ja sen pitäisi olla säätötekniikan peruskauraa.

Yläkerran aula

 Näin syys-lokakuussa edetään harppauksin kohti talvea. Aurinkoisina aamuina on ollut hauska tarkistaa 'päivän valo'. Vielä syyskuussa aurinko paistoi aikaisin aamulla naapurin koivujen lomitse. Nyt aurinko paistaa yläaulaan vasta myöhemmin aamupäivällä eivätkä koivut enää riko valokuviota huokoiseksi massaksi vaan ritilöiden lomitse suodattuu graafinen valokuvio. En pidä ritilöistä pääikkunoiden edessä, jolloin ne peittävät näkymää ulos. Usein ritilät ovat myös tummia, jolloin ne moduloivat valoa aika mielenkiinnottomasti. Tässä yläaulassa ritelikkö on kuitenkin osoittautunut oivaksi ratkaisuksi.

Tästä näkyy yläaulan todellisuutta, kun katsotaan alaspäin ja kohti autokatosta. Funtsattavaa ja nikkaroitavaa riittää vielä...

Kylpyhuone

Ikkunasyvennysten vahaus on edennyt kylpyhuoneeseen. Täällä se olikin tarpeen, sillä pieni ikkuna on autokatoksen lipan alla ja pienikin lisäys valossa on tarpeen. Kylpyhuoneesta puuttuu edelleen peili, joka särkyi muutossa. Emme ole myöskään vielä saaneet päätettyä tuleeko tänne suihkuallas ja ovellinen seinäke vai amme. Itse asiassa olinkin jo unohtanut koko asian. Tästä kuvasta värejä ei hyvin erota, mutta lattia on burgundinpunaista laattaa. Täytyy sanoa, että ken halajaa lattiaansa jotakin harmaasta poikkeavaa niin menee vaikeaksi. Pukkilalla on sentää jonkin verran värejäkin lattialaatoissa, mutta ne ovat aika perusväripainotteisia. Murretut mausteiset sävyt loistavat poissaolollaan. Silikonia pitäisi vielä laittaa kalusteiden ja seinän väliin. Jospa vaikka huomenissa saisi aikaan tämän edistysaskeleen.

Ekologinen ulkovalaistus

Kissankäpälän ulkovalaistusta olen lähtenyt ratkomaan ekologisista ja kaupunkirakenteellisista lähtökohdista. Onneksi ne tässä tapauksessa johdattavat samaan minimalistiseen suuntaan. Omakotitalo ei ole kaupunkirakenteen kohokohta, joka vaatisi pimeän ajan julkisivuvalaistusta. Tosin tässä tapauksessa olisin päätynyt samantapaiseen lopputulokseen vaikka talomme olisi pieni julkinen rakennuskin. Koska ikkunasommittelu on julkisivujen 'juju', en olisi rakentanut pimeän ajan julkisivuvalaistusta ulkoseinille vaan olisin käyttänyt hyväkseni sisävalaistuksen luomaa valaistujen neliöiden leikkiä. - Palataanpa kuintenkin takaisin ekologisuuteen, jota  ajatellaan usein vain energiankulutuksen näkökulmasta, mutta myös säteilyenergian vaikutukset muihin eläinlajeihin tulisi huomioida.

Energiansäästö on nyt yksi myyntityön kärkiargumenteista ja valaisinmyyjät esittelevät kilvan toinen toistaan parempia valotehokkuuslukuja. Lukujen lisäksi täytyy kuitenkin huomioida myös se että valo päätyy sinne mihin halutaan ja että valon laatu on halutunlaista. Näitä käytössä olevat luvut eivät kuvaa ollenkaan tai huonosti. Esim. ledien väriominaisuuksia ei onnistuta täysin kuvaamaan nykyisellä värintoistoindeksillä. Olennaista on kuitenkin, että valaisimet kuluttavat vähän energiaa. Elinkaarianalyysien mukaan tuotteeseen sitoutunut energiamäärä valmistusprosessissa tai käytöstä poiston jälkeen näyttelee sen sijaan vain vähäistä osaa energiankulutuksesta. Energiatehokkaaseen ratkaisuun pyrittäessä valoa tulisi olla vain siellä missä sitä tarvitaan ja silloin kun tarvitaan. Valon määrää tulisi säätää himmentämällä tai kerroksellisilla ratkaisuilla. Harva omakotiasukas päätyy kuitenkaan himmennettävään ulkovalaistukseen. Sen sijaan kerroksellisia ratkaisuja näkee usein.

Öinen valaistus häiritsee monien eläinlajien liikkumista, ruoanhankintaa ja vuodenajan määritystä. Miten haittoja voitaisiin vähentää?
- Käytetään valoa mahdollisimman vähän.
- Käytetään valoa ajallisesti rajatusti (ajastimet, liiketunnistimet tms.).
- Suunnataan valo alaspäin.
- Ei valaista tummia ja kiiltäviä pintoja (autot, asfaltti tms.), koska monet eläimet käyttävät hyväkseen valon polarisaatiota
- Vältetään valoa, jonka spektri sisältää paljon sinisiä aallonpituuksia
- Muuttolintujen reiteillä vältetään muuttoaikaan valoa, jonka spektri sisältää paljon punaisia aallonpituuksia (esim. natriumpolttimot).

Öinen valaistus voi toki häiritä myös esim. kasvien valmistautumista talvilepoon. Etelän harvinaisuuksia kannattaakin valaista syksyllä vain harkitusti, että kasvi osaa valmistautua ajoissa talven saapumiseen.