Wabi-sabi pengerryksiä

Ihannepuutarhassani polut mutkittelevat kumpareisen maaston poimuissa. Kiviä peittää sammal. Muhkuraiset puunrungot kannattelevat tuulessa huojuvaa lehvästöä, jonka läpi valo siilautuu kohti saniaisten ja aluskasvillisuuden peittämiä mättäitä. Vesi solisee, heinät huojuvat ja kukat tuoksuvat. - Ei ihan helppo toteuttaa 500m2 Espoolaistontille.

Yritystä nyt kuitenkin ainakin on. Mullasta on muovailtu kumpareita, joita on soviteltu yhteen avokallion lämpäreiden kanssa. Kumpareet vaativat paikka paikoin myös tukipengerryksiä, joka ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Louhe on ollut tähän asti ihan hyvä materiaali pengerryksiin, mutta valitettavasti sitä ei pystynyt minitontillamme varastoimaan suuria määriä. Tiiliä sovittelin tehtävään, mutta eivät tuntuneet oikein sopivilta silmääni. Tänään heittelin sivuun viime syksynä karsittuja vanhoja sireeninrunkoja ja vihdoin tuntui löytyneen oikea materiaali loppuihin pengerryksiin. Vanhoista sireeninrungoista ja patinoituneista jämäpuista syntyisi juuri sopivaa tukipengerrystä puutarhaani.

Yhdessä sireeninrungossa oli todella voimakkaita värimuodostelmia; vihreää ja viininpunaista. Ovatkohan jonkin mikrobin aiheuttamia?

Osa pengerryksistä on tosiaan louheesta.

Johonkin saatan laittaa näitä pölkkyjäkin.

Toivottavasti sireeninrungot tuntuvat hyvältä ratkaisulta vielä huomenna, ettei taas mene purkuhommiksi.

Raksajämien hyötykäyttö puutarhassa

Rakennustyön aikana pihamaan pressujen alle on kertynyt kaikenlaista, jolla saattaisi olla vielä käyttöä puutarhassa. Nyt puutarhatöiden kimppuun on todellakin täytynyt käydä ja pressujen alustaa on alettu käydä läpi. Sisäistä motivaatiota puutarhatöihin on tarjonnut toukokuun alun mahtavat säät, heräilevä luonto ja pikkulintujen hurja pesänrakennnusvimma. Ulkoista motivaatiota toi huhtikuun viimeisenä perjantaina pihatien pressujen päälle kipattu 14 m3 multakuorma. Naapuri ei varmaankaan tykkäisi olla loppukesää saarroksissa, joten multa kärrättiin paikoilleen reilussa vuorokaudessa. Multa tuli hankittua puutarhamessuilta HSY:n kojulta mukavalla -25% messualennuksella. Sitten joskus, kun saamme polttopuukasojakin raivattua pois tieltä, täytyy tehdä vielä lisätilaus.







Olin jo aiemmin ajatellut tehdä ainakin janoisemmille kasveille ja pihan kuivempiin kohtiin altakastelujärjestelmän. Altakastelu säästää vettä, kun vesi ei haihdu suoraan pinnalta taivaan tuuliin. Lisäksi kasvien juuret hakeutuvat oikeaan suuntaan, alaspäin, eli tarve kastelulle pienenee myös sen myötä.

Kun multa oli saatu muotoiltua jotakuinkin haluttuun muotoon ja hiukan hahmoteltua sitäkin mikä kasvi tulisi mihinkin, oli aika ryhtyä tuumasta toimeen. Pihan kasoista löytyi juuri sopivasti pari salaojaputken pätkää ja muutamia mutkapaloja. Sijoitin putken melko lähelle pintaa, kun osalla kasveista juuristo ei ole mikään valtava. Putken päällyspuolen peitin suodatinkankaalla ettei multa tuki putkea. Sitten katsoin vielä putkelle loivan kaadon. Täytyy vielä kastellessa laittaa letku kunnolla putken sisään, jotta virtaavan veden paine on kohti putken loppupäätä ja saadaan aikaan suhteellisen tasainen kastelu koko matkalle.

Alppiruusulle ja muutamalle muullekin kasville tein altakastelun sahaamalla pätkät vesijohdon suojaputkesta, tekemällä siihen sahalla viiltoja sinne tänne ja kietomalla lopuksi ympärille suodatinkankaan. 

Louhintatöistä jäänyttä kiveä olen käyttänyt penkereisiin ja rajauksiin. Mullan puolelle olen laittanut sanomalehteä ettei multa valu pois kivien välistä sadeveden tai kasteluveden mukana. Sanomalehti maatuu aikanaan, mutta eiköhän kasvien juuristo ole silloin jo sitomassa multaa riittävästi paikoilleen. Katteeksi olen nyt  alkuun levitellyt kevytsoraa, jota sitäkin on jäänyt yli työmaan jäljiltä.


Ylijäämätiiliä olen käyttänyt kulkuväylillä ja rakennellut pieniä tukimuureja multakumpareille. Patolevyjä olen käyttänyt tiilimuurien ja mullan välissä. Raudoiteverkon palasista olisi voinut tehdä köynnöstukia, mutta en jaksanut niitä enää säilytellä vaan nakkasin sorttiaseman metallinkeräykseen. Pienellä kaupunkitontilla ei nyt vain jaksa kaikkea mahdollista säilytellä kun ulkovarastoakaan ei ole käytössä. Ylijääneillä kevytsoraharkoilla olen tehnyt rajauksia salaojasepelin ja mullan väliin. Itse harkkojen on kuitenkin tarkoitus jäädä näkymättömiin.

Maanrakennustyöstä on jäänyt jäljelle myös näitä kaivonkappaleita, joista olen tehnyt multataskuja piha-altaan sivuun tuleville heinäkasveille. Saatanpa laittaa jonnekin puutarhassani myös Minttua tai muuta rajausta vaativaa kasvia, jota varten jemmassa on vielä pari pätkää. Samaan hommaan käyvät tietysti myös laastipaljut, joihin on tehty reikä pohjaan. Mitään syötävää en taitaisi kuitenkaan uskaltaa laastipaljuihin laittaa; sen verran hurja liuotteen käry niistä lähtee.

Rakennuslavathan ovat olleet jo pitkään trendikkäitä kalusterunkoja. Itsestä tuntuu, että lavoja on nähty jo ihan riittävästi omissa nurkissa. Lavat päätynevätkin polttoon sitä mukaa kun niitä vapautuu. Lisäksi ole huomanut söpöjen pikku kaninpoikasten rakastavan lavojen alla piileskelyä (samoin kuin autojen alustaa). Ilmeisesti se tarjoaa niiden mielestä mukavaa suojaa mahdollista yläilmasta tulevaa siivekästä hyökkäystä vastaa. Tarkoituksena onkin tehdä vielä pihalla olevien lavojen alustoista tiiviimpiä. Kasveihin on kuitenkin uponnut satoja euroja enkä halua kanien mussuttavan seteleitä viiksikarvat väpättäen. Syksyn alennusmyynnistä hankitut kasvit ovat selvinneet hankalasta talvesta yllättävän hyvin. Ainoastaan Sinisade Blue Moon ja yksi jättisiniheinä näyttävät kuolleen. Varsinkin heinän valeistutus oli jäänyt huonoksi ja altisti sen viikatemiehelle.

Harhaanjohtavia märkätilaohjeita

 Yläkerran märkätilat etenevät hissukseen. Seinät olen nyt käsitellyt kahteen kertaan Kiillon vesieristeellä. Lattian ja seinän välisen vahvikenauhan ajattelin laittaa vasta lattian yhteydessä. Järkeilin siihen jonkin syyn, jota en enää muista. Alakerran kylppärissä tein seinän ja lattian välisen liitoskohdan samaan aikaan seinien kanssa. Tämä yläkerran pesutila tuntuu paljon hankalammalta detaljiensa osalta; on kaikenlaista ulkonurkkaa yms. ja kaikki pitäisi olla selvänä jo nyt, jotta liitoksista saa fiksun näköiset ja mikrotiloista toimivat.

 Rättipatterin hanakulmat

Suihkusetin hanakulmat












Lattiakaivona on Unidrain, jonka ohjeita olen viime päivinä tutkinut. Unidrain on itselleni uusi tuttavuus, joten halusin tutustua asennusohjeisiin kunnolla. Itseä ihmetytty erityisesti laatoitusohjeet oppaan sivulla 53.
"Laatoittaminen/Edellytykset
Luonnonkivi- tai keramiikkalaatat (A) kiinnitetään seiniin ja lattiaan tavallisella laatta-liimalla (B) sekä saumataan tavallisella saumausaineella.
Noudata valmistajan ohjeita"
Ainakaan Kiilto ei kuitenkaan suosittele laattaliimaa märkätiloihin. Lisäksi toisen ohjeen leikkauskuvassa kiinnitysaineena luki 'mortar', mikä viittaisi ihan tavalliseen laastikiinnitykseen. Soitin Unidrainiin ja kysyin täytyykö tosiaan käyttää laattaliimaa ja miksi ihmeessä. Ilmeni, että liimaa käytetään vain custom mallin keskiosaan tulevaassa metalliosassa, johon kiinnitetään lattialaattoja. He sanoivat, että täytyy  käydä ohjeet vielä huolella läpi. Se olisi tosiaan suotavaa.

Saunan luonnostelua

Pohdinan alla ollut sauna pitäisi vihdoinkin saada työn alle.

Mielin Kissankäpälään saunaa, jossa olisi perinteisen suomalaisen saunan ankeaa rouheutta. Sellaista löytyy esimerkiksi merikapteeni Eevert Taavitsaisen talon saunasta.
Kannattaa käydä vilkaisemassa talon muitakin tiloja.








































Hauskana sattumana mainittakoon, että Eevertti on pistänyt kuriin vallattomasti käyttäytyviä turisteja japanilaisessa Furo-kylpylässä. Itsekin olen kovin ihastunut näihin kylpylöihin, jotka aukeavat pienelle sisäpihalle. Jos olisi ollut tontilla enemmän neliöitä ja lompakossa enemmän tuohta, niin tuollainen sisäpihalle aukeava kylpypiste olisi kyllä ollut ihana.

Sauna on todella pieni, enkä halua siitä lasiseinäistä näyteikkunaa vaan oikein perinteisen umpinaisen hikimajan. Jotakin mietiskelyä edesauttavaa ulottuvuutta siellä pitäisi olla; lämmintä punaista ja hämäryyttä. En ole muutoin Mies van der Rohen suuri fani, mutta tämän kuvan tunnelmassa on jotakin samaa, mitä saunaankin etsiskelen.



Eli Mies van der Rohe meets Kinanen from Finland!

Saunan kiukaaksi suunnittelen Farmtoolsin Aino kiuasta. Sen pitäisi antaa puukiuasmaiset löylyt. Kiukaassa on suuri kivimassa, joka varaa lämpöä, joten lämmittämiseen täytyy varata aikaa. Kiukaasta katkaistaan virta ennen saunomisen aloitusta. Valmistajan mukaan tämän pitäisi säästää energiaa jopa 20% tavalliseen kiukaaseen verrattuna. Löylyn laadun, pienen turvaetäisyyden ja energiansäästön lisäksi Ainossa viehättää sen karu ulkomuoto.



























Karussa kiukaassa ei tietenkään ole erillistä ohjausyksikköä, mikä rajoittaa kiukaan sijoittelua. Aluksi pelkäsinkin saanko Ainoa lainkaan saunaan, kun tuloilmaventtiili on saunan takaseinässä ja luulin, että tuloilman tulee pudota kiukaan päälle. Näin olin joistakin ohjeista lukenut. Onneksi näin tarkkaa sijaintivaatimusta ei ollut vaan riittää, että tuloilma tulee sisään ylhäältä. Ennen tuloilmaventtiili oli taas tapana sijoittaa alas. Tällöin ilma ei vain sekoittunut ja kiertänyt riittävästi. Tuloilmaventtiiliin laitettaneen puinen liukuluukku.

Vielä toistoiseksi sauna on näin karussa kunnossa. Tämä on näkymä pesutilasta saunaan. Takaseinän yläosassa näkyy tuloilmaventtiili.
 

Tämä on näkymä saunasta kohti pesutilaa. Saunan ja pesutilan välille olen visioinut ladonovimaista liukuovea.

Ja tässä katon poistohormit. Taaempana painovoimainen ja edessä kanavapuhallin, joka käynnistyy ilmankosteuden noustessa yli säädetyn raja-arvon.










Ei kun viimeistelemään - nythän tässä on jo selvät sävelet.