Edellisessä asunnossamme nurmikkoa ei ollut lainkaan vaan pihaa hallitsivat maanpeitekasvit ja pensaat, joiden lomassa mutkitteli polkuja. Vanhan puuterassin viereen tein hiekkalaatikon, johon tuli myös muutamia isoja kiviä työskentelytasoiksi. Hiekkalaatikon toiseen laitaan tein jämälaudoista leikkimökin, jonka seinään ruuvaasin hanallisen vesisäiliön. Siitä lasten oli helppo valuttaa itselleen vettä leikkeihin. Leikkimökin katolle yritin kasvattaa sammalta, mutta katto oli sammal-piimä mössölle liian jyrkkä. Tarkoituksena oli myös verhota mökkiä köynnöksin ja luoda näin salaperäisyyden tuntua. Lapset kuitenkin kiipeilivät mielellään mökin katolle, joten verhoiluprojektikin kärsi takaiskuja. Leikkimökki, tai ehkä paremminkin minipaviljonki, oli läpikuljettava. Toisella puolella oli pienet pitkospuut, jotka johtivat heinikon läpi kivipolulle. Heinikon läpi kulkevat pitkospuut ja muut reitit ovat mukavia ja elämyksellisiä paikkoja varsinkin pienille lapsille.
Pitkospuiden lisäksi pihalla oli myös muita kulkuväyliä. Istutusalueilla oli kivilaattoja 'huoltotöitä' varten, mutta niitä pitkin saattoi myös hypellä. Pääväylää varten kaivoin esiin vanhat liuskekivet ja tein niistä kaarevan polun takaportille. Kivien väleihin laitoin pieniä pyöreitä jokikiviä, joita lapset käyttivät mielellään leikeissään esim. perunoina. Kivetyksen reunaan tuli vielä ajuruoho- ja neilikkamättäitä sinne tänne pehmentämään polun linjaa. Mutkittelevia polkuja, verhottuja näkymiä ja erilaisia sopukoita olisi nytkin tarkoitus käyttää luomaan sopivaa salaperäistä tunnelmaa. Vaihtelevat pintamateriaalit tarjoavat elämyksiä ja kokemuksia kaikenikäisille. Yritän rakentaa pihaan myös kumpareita. Kumpareilla saan lisää istutussyvyyttä kasveille, mutta myös mielenkiintoa näkymiin. Pieni lapsi voi käyttää kumparetta myös mäenlaskuun tai kierimiseen.
Kasvit päätyivät tietysti toisinaan materiaaliksi lasten leikkeihin, mutta ajattelin, että kyllä se juuristo siellä säilyy ja uutta kasvua pukkaa viimeistään seuraavana kesänä. Tärkeintä oli että lapset saivat puuhailla ja tonkia maata rauhassa. Nuoria hedelmäpuita yritin kyllä varjella. Kasveissa suosin marjovia lajeja; jalomaaraimia, pensasmustikoita, viinimarjoja, mansikoita, kirsikoita, karviaisia, jne. Niitä oli mukava pistellä suuhun koko perheen voimin.
Ihanaa olisi, jos pihassa olisi sopivia kiipeilypuita. Vanhassa pihassamme oli vanha kirsikkapuu. Nyt meillä on iso mänty, joka ei todellakaan sovi kiipeilyyn, sillä alimmat oksat lienevät 7m korkeudella. Pienimmille lapsille tuntui jo vanhallakin pihallamme riittävän puuhasteltavaa. Nyt vaatimukset ovat kasvaneet ja tramppa tuntuisi olevan kova sana, joten ehkä se häkkyrä täytyy johonkin mahduttaa. Leikkimökkikin on tilauksessa, mutta luulen, että lapset saavat vielä ensi kesänä tyytyä johonkin pressusta kyhattyyn majaan. Pajuista tehdyt rakennelmatkin ovat upeita, mutta ehkä liian vaativia ensi kesän työlistaan. Ajattelin jättää pihalle myös muutamia koivun tyvipöllejä materiaaliksi lasten puuhiin. Eiköhän tiiliä ja lautojakin jää jonkin verran jäljelle myös lasten rakentelua varten.
Maanpeitekasvit ja pensaat tulevat nytkin olemaan pääosassa pihalla. Katsotaan tuleeko johonkin pieni ruoholämpäre. Sisäänkäynnin lähelle ja kulkureittien varrelle olisi mukavaa saada erilaisia tuoksuvia kasveja. Oleskelualue tulee sijoittumaan avokalliolle. Olohuoneesta kalliolle tulee viemään puinen laiturimainen ramppirakenne, jollen sitten keksi jotakin muuta sen sijaan.
Uudelle pihallemme on tulossa myös pieni vesiallas. Allas on oikeastaan sadevesiallas, mutta veikkaampa että sinne pulikoijiakin eksyy, sillä lapset rakastavat vettä; räiskyttelyä, loiskuttelua ja lutrausta. Hauskaa on myös patojen rakentelu puroihin ja kasvien kastelu kastelukannuilla tai letkulla. Piha-altaaseemme on tulossa loivat reunat, jotta sinne joutunut ihminen tai eläin pääsee helposti myös ylös. Viime kesänä useampikin lapsi hukkui paljuihin ja ulkoaltaisiin. Muistelenkin, että rakennusmääräyksiä on sittemmin tiukennettu ja altaiden tulee olla aidatulla alueella. Itsekin olen miettinyt millä keinoin rajaisin takapihaa omaksi alueekseen, vaikka uudet määräykset eivät meitä koskekaan.
Muita pihan vaaran paikkoja ovat tilat, joissa autot liikkuvat. Erityisesti peruuttavasta autosta näkee hyvin heikosti pieniä kulkijoita. Parkkipaikkojen kulmaukset ovat kuitenkin usein paikkoja, joihin lumi kasataan, mikä houkuttelee lapsia talvella lumileikkeihin. Olisikin hyvä, jos lumenkeräyspisteet voisi sijoittaa johonkin muualle kuin autojen kääntöpaikan lähistölle, niin että lapset voisivat rakennella tunneleita ja laskea mäkeä turvallisissa paikoissa. Tunneleita olisi myös hyvä rakennella yhdessä aikuisen kanssa niin että lapselle havainnollistuu tunneleiden riskit. Samoin aidan takaa eteen juoksevaa lasta voi olla hankalaa huomata ajoipa sitten peruuttamalla tai ihan vain katse menosuuntaan. Aidan korkeutta olisikin hyvä madaltaa liikenteellisesti vaarallisissa kohdissa.
Pienet lapset pistävät suuhunsa kaiken mitä haluavat tutkia hieman tarkemmin - ja se on hyvä. Pihaa maistelemalla saa hyvää vastalääkettä allergioita vastaa. Osa kasveista on kuitenkin myrkyllisiä. Suurin osa on kuitenkin vain lievästi myrkyllisiä ja onneksi useimmet myrkylliset kasvit maistuvat kitkerälle ja pulautetaan ulos irvistyksen kera. Tappavan myrkyllisiä kasveja ovat näsiä, kultasade, kielo, ukonhattu, risiini ja sormustinkukka. Myös kielojen ja vuokkojen maljakkovesi on myrkyllistä. Myrkyllisiä siemeniä tai marjoja tuottavat happomarja (raakana), hernepensas, hevoskastanja, kuusamat, lumimarja, marjakuuset, seljat, sorvarinpensas, terttuselja ja väriherne. Pienten lasten pihassa myrkylliset marjat kannattaa kerätä pois. Lisää tietoa myrkyllisistä kasveista löytyy esim. täältä.
Myrkkyjä tuottavat kasvien lisäksi myös ihmiset. Itse en ole käyttänyt puutarhanhoidossa mäntysuopaa vahvempia torjunta-aineita. Viime aikoina huolta on herättänyt erityisesti glyfosfaatti, jota myydään kotipuutarhoihin Roundup nimellä. Saako ainetta myydä vielä kesäkuun jälkeen on parhaillaan EUn harkinnassa.
Eläinten tarkkailu on hauskaa puuhaa paitsi lapsista myös aikuisista, joten olisi mukavaa saada eläinkavereita pihalle. Olen tutkiskellut mitkä kukat ovat erityisen houkuttelevia perhosten mielestä ja laittanut niitä hankintalistalle. Tontin kulmalta johtaa läheiseen metsään tuijarivistö, mikä tarjoaa suojatun kulkureitin monille eläimille. Ajattelin tonttimme osalta tukea eläinten liikkumista tekemällä puu- ja pensasvyöhykkeen, jonka päätepisteenä on iso mäntymme. Mänty itsessään tarjoaa mahtavan tarkkailupaikan myös petolinnuille. Runsas aluskasvillisuus ja vesiallas houkuttelevat toivottavasti myös eläimistöä. Altaan pumppujärjestelmä suodatuksineen huolehtii toivottavasti kuitenkin myös siitä, ettei altaasta tule hyttysten kasvatusallasta. Uskoisin, että kun pihan suunnittelu tukee laajaa lajikirjoa, mikään eläin ei pääse runsastumaan kohtuuttomasti. Lintujen talviruokintapaikka pitäisi myös järjestää ensi syksynä. Ihanteena olisi tietysti useampi kuin yksi ruokintapaikka, jotta pienemmätkin pääsevät ruokailemaan.
Kevätauringon esiteltyä voimiaan viime viikkoina näytti siltä, että tiaisilla oli asunnonhaku päällä. Asensimmekin tytön kanssa juuri pöntön tiaisia varten. Naapurissa majailee kirjosieppopariskunta, joka on toivottavasti keväällä saavuttuaan sen verran tanakassa kunnossa, ettei pönttöön mahdu. Edellisessä asunnossamme pönttöön asettui ensin tiaispari, mutta jälkeenpäin ilmaantunut kirjosieppopariskunta heitti heidät mieron tielle. Niinpä hankin nyt pöntön, jonka pitäisi olla vain tiaiskokoa. Naapuri majoittakoon edelleen sieppopariskunnan. Tytöstä pöntön julkisivut olivat ankeat ja kaipasivat piristystä. Saapa nähdä mitä asiakkaat tuumaavat. Tervetulotoivotuskin tuli englanniksi, jos vaikka ovat suomen jo unohtaneet. Koko talven pihapiirissä on pyörinyt myös mustarastas. Toivottavasti se löytää pesäpaikan lähistöltä, sillä se on suosikkilaulajani. Se voitti myös Suomen Luonnon linnunlaulukilpailun. Asumuksia voisi lintujen lisäksi rakennella vaikka hyönteisille, siileille ja lepakoille. Kompostiinkin olisi hyvä kurkistella yhdessä lasten kanssa, jos sieltä löytyy muurahaisia, komposti on liian kuiva. Jos vastaan lehahtaa kärpäsparvi, komposti on liian märkä.Vanhassa asunnossa terassi oli suoraan olohuoneen ikkunoiden edessä. Jossakin ajattelemattomuuden puuskassa tulimme hankkineeksi valkoiset pihakalusteet. Valkoinen pöydän pinta heijasti auringon valoa ja häikäisi niin että terassilla ateriointi oli välillä tuskaisaa. Suojaksi pahimmalta häikäisyltä ostin Ikeasta ulkokäyttöön tarkoitetun ripustusvaijerin, johon kiinnitin verhonipsuilla vanhan lakanan. Ensi kesän työlistalla on siis myös näiden mukana seuranneiden kalusteiden maalausurakka. Terassin yllä oli lasikate, jonka alapuolelle tein roikotetun pergolarakenteen ja ohjasin villiviinin siihen kasvamaan. Näin saimme terassille varjostusta ja näkösuojaa. Kesäaikaan lapset olisivat halunneet syödä aina ulkoterassilla. Ilman häikäisyä se olisi kieltämättä ollut oikein mukavaa. Köynnöksen suojassa oli myös mukava lueskella.
Olohuoneestakin tuli paljon miellyttävämpi, kun näkymä puutarhaan sai köynnöksestä lisää kerroksellisuutta ja vihermarkiisin ansiosta olohuoneessa säilyi inhimillinen lämpötila kesälläkin. Aluksi suunnittelin vihermarkiisia myös nykyiselle pihallemme olohuoneen ikkunan ylle, mutta luulen ettei sille ole tarvetta naapuritontin suurten puiden tarjotessa juuri sopivanlaista katvetta. Puutarhanäkymät ja liitos sisä- ja ulkotilojen välillä vaikuttaa todella olennaisesti myös sisätilojen laatuun. Puutarhassa riittääkin vielä aimo annos työmaata. Onneksi istutin syksyllä iso kasan kukkasipuleita niin pihalla on edes jotakin kaunista kevään koittaessa. Siitä on mukava iloita lasten kanssa ja miettiä miten puutarhaa lähdetään muotoilemaan.
Kuulostaa, että teille on tulossa tosi kiva ja elämyksellinen piha.
VastaaPoistaMeillä on tarkoitus jättää valtaosa tontista metsäksi ja loppuosasta muokata metsäpuutarhamainen. Muutamaan otteeseen on ollut mietinnässä, että pitäsikö sittenkin jättää joku osa nurmikolle mahdollisen jälkikasvun takia, mutta tämä postaus puoltaa kyllä ajatusta, että ei tarvitse.
Talon ympärillä riittää reittejä ja salaisia paikkoja mm. talon takana oleva kallio. Ehkä voisi miettiä kliinisen nurmikon sijaan, että tekee paikoista helppokulkuisempia ja turvallisempia. Jos vaikka kalliolla kävellessä muurahainen purasee varpaasta, niin pääsee sieltä itkusilmässäkin alas.
Voi olla, että varastetaanko tuo villiviini idea :) Meillä on isoja ikkunoita suoraan etelään ja luulen, että aurinkoisimpaan aikaan siihen tarvitaan jotain suojaa. Tähän aikaanhan se auringon lämpö on vaan ihanaa.
Hyviltä kuulostaa teidän ideat ja saahan sen nurmikon tehtyä myöhemminkin, jos siltä tuntuu.
VastaaPoistaVihermarkiisi oli oikein mukava. Viilensi tehokkaammin kuin sälekaihtimet, säilytti miellyttävän näkymän ulos ja jopa paransi näkymää tuomalla kerroksellisuutta ja syvyyttä. Lisäksi lehtien varistua talven hajavalo pääsee taas hyvin sisään. Suosittelen kovasti kasvikavereita!