Talossamme on useita hiukan epätavanomaisia ratkaisuja, jotka ovat herättäneet vierailijoissa hämmennystä. Joku kommentoikin ettei oikein uskalla sanoa mitään, kun ei tiedä onko homma kesken vai onko kysessä taiteellinen ratkaisu.
Märkätornin seinässä harkot kuultavat läpi ja 2. kerroksen kylppärin lattiavalu on jätetty esiin seinään selkeänä painumana. Katselin jo työmaan edetessä, että kerrosten välinen valu olisi hauska jättää näkyviin. Nurkassa oleva ikkuna vaati lisäksi selkeän linjavalinnan, joko selkeän raffia pintaa tai sitten seinää työstetään pitkään ja hartaasti. Tällainen voimakas sivuvalo paljastaa seinäpinnasta pienimmätkin epätasaisuudet.
Kamera näyttää prosessoineen valaistustilannetta kuin oltaisiin Pantheonin temppelissä. Korkealla oleva ikkuna piirtää kyllä tilaan päivän mittaan siirtyvää valokeilaa, mutta noin jyrkkä kontrasti ei sentään silmin katsottuna ole.
Pari työmiestä katseli esiin jätettyä märkätornin laattaa ja totesi että onhan tuo ihan mielenkiintoinen ratkaisu, mutta se vasta on karmean näköistä, kun kevytsoraharkot on tasoitettu niin, että ne kuultavat läpi. Tästä innostuneena kutsuinkin heidät kellariimme tutustumaan 'navetan seiniimme'. Harkot on sivelty vain ohuella kerroksella antiikkilaastia. Ikkunoiden pielet ovat pehmeitä, pyöreitä ja epämääräisiä. Olisi ollut hauska olla kärpäsenä autonkatossa heidän paluumatkallaan. Vaatiko ammatillinen ahdistus suurempaakin prosessointia vai selvittiinkö muutamalla huh huh huokauksella.
Loikoillessani tyttären vieressä yläkerran parvella huomasin, että ikkunan pielen alareunaan oli kirjoitettu laudan sijainti 'vänster lilla'. Ajattelin, että nämä pienet muistot rakentajista olisi hauska jättää muidenkin löydettäväksi, joten vahasin kirjoituskohdan vain hyvin kevyesti. Tälläisiin ratkaisuihin tuskin päädyttäisiin, jos viimeitelytöitä tekisi ammattilainen urakalla. Ainakin se vaatisi rakennuttajalta aktiivista paikallaoloa tai pitkää yhteistyötä maalarin ja rakennuttajan välillä, jotta maalari osaisi ehdottaa epätavanomaisiakin ratkaisuja.
Pihalla monet ratkaisut perustuvat siihen, että tutkitaan ylijäämäkasoja ja mietitään missä materiaalia voisi hyödyntää. Näitä punaisia umpitiiliä oli jäänyt runsaasti yli. Umpitiilet kestävät huonosti ulkona, mutta ajattelin niiden sopivan katokseen pyörien alla, missä ne eivät juurikaan kastu. Aluksi ajattelin rajoittaa tiilikatteen tähän, mutta niitä tuntui riittävän myös kävelypolkujen katteeksi. Ajattelinkin sitten, että hajoavat kun hajoavat- sopiihan tiilimurskakin puutarhapoluille. Tavoitteena ei myöskään ole viivasuoraan rajattu polku, vaan kaartuva ja vuoroin laajeneva ja kapeneva polku, johon epämääräisempikin pinnoite sopii. Ladoin tiilet myös kalanruotokuvioon, jolloin jo lähtökohtatilanne on kauempana viivasuorista särmistä. Katsotaan mitä tiilille tapahtuu. Puutarhan tulevalle vihreydelle se tarjoaa kuitenkin kauniin värikontrastin.
Syksyn iltojen pimeys on saapunut Kissankäpäläänkin. Olikin pakko ryhtyä sen verran puuhakkaaksi, että saimme propattua seinään olohuoneen nurkassa lojuneet spotit. Tähän asti on luonnonvalossakin pärjäillyt. Myös toisessa nurkassa lojuneet köynnösverkot pääsivät vihdoin seinälle. Alunperin suunnittelin seinälle rouheampaa verkkorakennetta ylijääneistä raudoitusverkoista, mutta tarmo loppui ja tartuin näihin mustiin, kun osuivat kerran silmiini. Käytetään raudoitusverkon jämät sitten vaikka pihamaalla. Muualla olen nakannut spotteihin valaisimen mukana tulleen GU10 kantaisen halogeenipolttimon, mutta näihin hankalammin tavoitettaviin laitoin jo valmiiksi ledipolttimot. Alemmassa kuvassa näkyy lähes koko asennus päiväsaikaan. Muutama köynnös tarvitaan vielä lisää. 
