Lämmönjakomittauksia 2

Joulu on myös Kissankäpälässä.












Tein uusintamittaukset lämmön jakautumisesta eri kerrosten välillä. Tällä kertaa kiinnitin mittausanturin hiuslenkillä tytön pyyhekumiin, jotta sain anturin sijainnin suhteessa venttiiliin ja kanavan seinämään vakioksi. Tulos ei kuitenkaan olennaisesti muuttunut edellisestä.

Ilma esilämpenee kulvertissa 12 asteeseen. Kellarin työhuoneeseen ilma tulee suoraan kulvertin seinässä olevan aukon kautta, joten venttiilissä ilma on lähes saman lämpöistä kuin kulvertissakin. Työhuoneen sisälämpötila on 21 astetta, mikä itselle tuntuu viileähköltä. Vedon tunteen kannalta tilanne on kuitenkin sikäli siedettävä, että tuloilmaventtiili on ovellisen kirjahyllyn takana, joten viileä tuloilma leviää työhuoneeseen hitaasti laajan pinta-alan kautta.

Ilma näyttäisi lämpenevän selvästi tiilisissä pystykanavissa. Ensimmäisen kerroksen venttiilin kohdalla ilma on esilämmennyt 19 asteeseen ja toisen kerroksen venttiilin kohdalla 22.3 asteeseen.

Lattialämmitys on tällä hetkellä toiminnassa osassa kellarikerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa lattialämmitys on päällä ei-termostaattiohjatuissa piireissä (kylpyhuone, eteinen ja olohuoneessa lähellä ikkunaa). Toisessa kerroksessa mikään lattialämmityspiireistä ei ole toiminnassa.

Olen nyt täydentänyt IV-tietoja 'painovoimainen ilmanvaihto' -sivulle. Toivottavasti kokonaisuus on nyt selkeämpi. Yritin myös täydentää tietoja mahdollisimman kattavaksi paketiksi.

Kävin aatonaattona myös katolla tutkimassa kondessitilannetta ja poistamassa neulasia katon taitteista. Pysäytin rotorventin ja yritin lamellin raosta tirkistellä kammion sisään. Vesilammikoita tai pisarointia en havainnut. Toisaalta pisarointi kertyy luultavasti kammion 'sisäkattoon', jota en pystynyt havainnoimaan. Muovisen poistoputken sisäpinnalla pisaroita oli kuitenkin näkyvissä. En sitten tiedä oliko kysessä viemärin tuuletusputki vain radonputki.

LEDien värintoisto - testailua

V-Light, 2700K, Ra 99

 Keskellä taloa olevan märkätilan seinät on ulkopuolelta maalattu savimaalilla. Valolla on ratkaiseva rooli halutun lämpimänpunaisen tunnelman synnyttäjänä. En ollut tyytyväinen olemassa olevaan valon laatuun (Osram Ra80), joten Kuluttaja -lehden innoittamana suuntasin Claes Ohlsonille.
Ruuvasin uuden polttimon paikoilleen ja ai miten paljon mehevämmältä punainen seinä näyttikään. Hehkulamppua lähellä oleva värisävy vielä ylisaturoi punaista, mutta nyt tavoitteena ei olekkaan mahdollisimman 'oikea' sävy vaan omaa silmää miellyttävä väritasapaino.


Vinkattuani  tyytyväisenä löydöstäni netissä. Sain heti lisätietoa, että V-Light käyttää polttimoissaan punaista ja vihreää lediä. Ajan myötä polttimo saattaa alkaa vihertyä, koska punainen ilmeisesti kuluu vihreää nopeammin. Katsotaan miten meillä käy. Löysin netistä myös tälläisen EU-testin:
http://www.premiumlight.eu/index.php?page=led-lamput-2014
Sen mukaan yli 90 värintoistoon yltävät myös Ledon, Luxinia ja Onlux. Yleensähän tavallisille tallaajille myydään tuotteita, jotka yltävät rimaa hipoen lukuun 80 eli juuri ja juuri asuintiloihin hyväksyttävää tasoa.

Osram, 3000K, Ra 80

Tässä seinää Osramilla valaistuna. Ei tosin aivan vertailukelpoista, kun tälle seinälle saapuva luksimäärä on paljon suurempi. Tänään oli muuten ensimmäinen Osramin polttimo jo possahtanutkin - ikää peräti puoli vuotta. Takuun pitäisi olla kolme vuotta, mutta enpä ole tässä rakennustiimellyksessä tarkistanut miten se lunastetaan; pitäisikö kuitti olla tallella, rekisteröityä johonkin, vai mitä?

 Tässä seinää valaistuna GU10 kantaisella spotilla (Osram)

Tässä seinää valaistuna GU10 kantaisella spotilla (V-Light) eli tämä jää käyttöön - katsotaan miten kestää.

Tässä makuuhuoneen seinää Ikean Ledare (GU10) polttimolla valaistuna. Tässäkin on ihan hyvä värintoisto. Katsotaan miten kestää.















Kati kokeellisista remonteista on näköjään haastanut valaistusvinkkeihin. Huh - pelkästään hyvän värintoiston etsiminen käy työstä, mutta keksitään jotakin - vaikkakin tuon nettirautakauppakuvion missaten.

Paras joululahja

Tällä viikolla olen ollut kellarirottana laatikkokasoja tonkimassa ja järjestelemässä. Ja kas - joulun ihme saapui ja kellari paljastui. Viime viikolla tässä tilassa kulki vain yksi kapea polku. Tänä iltana pelattiinkin sitten jo sählyä. Lapset ovat innoissaan uudesta 'liikuntatilasta'.






Tekninen tila onkin sitten hiukan täydempi. Tänne järjestelin maalit ja työkalut. Kohta tänne tuodaan myös pyörät talvisäilytykseen. Vai lieneekö etelärannikolla siirrytty ympärivuotiseen pyöräilykauteen.

Työhuoneessakin on tilaa. Miten ihanaa, ettei joka askelta tarvitse varoa. Tällä hetkellä tuntuu, että kellarin järjestely on kyllä joulun paras lahja. Tämän lisäksi hyvä kirja ja vähän tummaa suklaata - muuta en tarvitse.

Laiskan perheen hämäävä keittiö

Anoppi ihmetteli taannoin käydessään, että onpas meillä siistiä. Arvuuttelin, mistä moinen vaikutelma johtui, mutta hän ei keksinyt syytä. Meille on vihdoin saatu kauan kaivattu hylly keittiön seinälle ja pöytätasojen röykkiöt on nyt siirretty hyllylle.

Aluksi suunnittelin hyllyn olevan valkoiseksi kuultokäsiteltyä puuta kuten ikkunoiden kehyksetkin. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun tajusin keittiön vaakalinjojen olevan mustia. Sokkeli on mustaa levyä ja pöytätaso Ylämaan vihreää graniittia. Olisikin luontevaa, jos hyllykin olisi musta. Rautakaupasta löytyi sopivat kannattimet ja pitkä liimalevy. Mustaa petsilakkaakin oli vielä purkin pohjalla.

Keittiösuunnittelun lähtökohtana on ollut perhe, jolta tavarat tuppaavat jäämään käytön jälkeen niille sijoilleen, leivänmuruja on pöydillä ja lattioilla ja kaapistot kolisevat volttien ja kärrynpyörien tiimellyksessä. Valkoinen keittiö, jossa jokainen naarmu, muru ja väärin aseteltu tavara huutaa läsnäoloaan ei todellakaan sopisi meille.

Laiska emäntä halusikin kirjavan lattiapinnan, johon tahrat uppoavat visuaalisesti. Alasokkeli on tumma ja alakaapit kirjavat, sillä ne saavat eniten osumia lasten touhuissa. Tummalta kirjavalta tasolta murusetkaan eivät niin erotu. Kivitaso ja vanhan ajan tiskipöytä kulmakanttauksella säästävät laiskan emännän hermoja lasten kokatessa; sama se mihin kuuma uunipelti lasketaan tai roiskuuko vettä tai öljyä tasolle. Eniten käytössä olevat astiat on sijoitettu alakaappeihin, jotta lapset voivat helposti suorittaa yhdyskuntapalveluksia astiantiskikonetta tyhjentämällä.

Laiskan emännän keittiössä ei missään tapauksessa laiteta ledinauhaa alasokkeliin - sehän kohdistaisi huomion lattialla killottaviin leivänmuruihin. Laiska emäntä laittaakin tunnelmallisen himmeän valaistuksen vieraiden saapuessa. Työtasolla ei ole yhtenäistä valaistusta, vaan valot sammutetaan niistä kohdin, joihin huomiota ei haluta kohdistaa. Sen sijaan valolla pyritään kohdistamaan huomio siihen hiukan siistimpään pöytätason kohtaan - kunhan sellainen vain aina löytyisi. Ja mitä laiska emäntä tekee, kun kevätaurinko armotta paljastaa kaiken?

Hiilijalanjälki ja matkavinkki

Pariisin ilmastokokouksen kunniaksi innostuin täyttämään ilmastodieetti.fi laskurin, joka antaa arvion hiilijalanjäljestäni. Laskurin ohjeista poiketen merkitsin liikenne kohtaan myös työhön liittyvät matkani. Tuottavathan ne päästöjä ihan samalla tavalla kuin yksityismatkatkin. Sydäntalven pakkaset on vielä kokematta, joten asumisen osalta ollaan parhaan arvion mukaisissa lukemissa.


Asuminen 478 kg
Jätteet 62 kg
Liikenne 2211 kg (sis. työmatkat)
Ruoka 1370 kg
Kulutus 850 kg
YHTEENSÄ 4971 kg

Samaan aikaan kun raksuttelin laskuria yläkertaan rakentui Nöpsöttilinna.











Haluaisin myös innostaa ihmisiä kotimaan matkailuun, joten tässä oma matkavinkki pääkaupunkiseudulle Tapiolaan - tätä ei ole tehty yhteistyössä minkään tahon kanssa. Hotellissa en ole yöpynyt, mutta oletan olevan ihan hyvä hotelli. Muissa paikoissa olen käynyt Kino Tapiolaa lukuun ottamatta, joka on vielä 'käy täällä' listalla.

MATKAKOHTEENA TAPIOLA

Majoitus: Sokos hotel Tapiola garden
Aktiviteetteja kävelymatkan etäisyydellä:
- Hotellin edustalla oleva allas toimii talvisin tekojääratana, jossa on illalla tunnelmallinen valaistus (hotelli vuokraa myös luistimia)
- Altaan toisella puolella on Aarne Ervin suunnittelema kaunis uimahalli
- Kolmannelta sivustalta löytyy Espoon kulttuurikeskus, jossa kirjasto ja paljon tapahtumia
- Näyttelykeskus WeeGee (n. 1,5 km) mm.: Futuro-talo (ei pääse nyt sisään), EMMA eli Espoon modernin taiteen museo, kaupunginmuseo KAMU, Suomen lelumuseo, Suomen kellomuseo ja Helinä Rautavaaran museo

Kino Tapiola

- Kino Tapiola  "harvinainen poikkeus nykysuomalaisessa elokuvateatterimaailmassa missä valtaa pitää Finnkino. Yhden salin elokuvateatteri pyörii naisvoimalla ja taistelee intohimoisesti sen puolesta, että pääkaupunkiseudulla olisi myös laadukasta ja valtavirrasta erottuvaa elokuvaa tarjoavia teattereita."
 - Arkkitehtuuria: Keskusallas ympäristöineen ovat Aarne Ervin suunnittelemia, hieman kauempaa löytyvät Viljo Revellin 'taskumattitalot'. Kannattaa käydä katsomassa myös puurakenteinen toimistorakennus, jossa Finnforest piti aikanaan majaa. Nyt siellä toimii Sito. Futuro löytyy WeeGee talolta. Tapiolan ympäristössä on myös runsaasti mukavasti suunniteltuja pientaloja 50-60 luvuilta. Alvar Aallon suunnittelema Otaniemi löytyy lähistöltä.
- Keväällä Otaniemen-Laajalahden alue on hieno paikka lintubongaukseen.
...ja hiukan kauempana:
Luontokeskus Haltia - Nuuksion kansallispuisto
Villa Elfvik - luonto(keskus) Laajalahden rannassa - kesällä kivoja pitkospuureittejä rantakaislikossa
Gallen- Kallelan museo
Talomuseo Glims - "vanha espoolainen maatila Karvasmäen kylässä Bembölessä. Museoalueen muodostavat 11 alkuperäisillä paikoillaan olevaa rakennusta"


Ruokaa ja kaffetta Tapiolassa:
SIS Deli&Cafe (WeeGee) - helppo vaunujen kanssa
Kilim - ihanan suomalais-turkkisen pariskunnan pitämä perheravintola Kino Tapiolan vieressä
Mount Nepal - Kulttuurikeskuksen aukion toisella puolella
Kaisan Cafe - ei mikään tunnelmallinen trendipaikka vaan enemmän karunpuoleinen, mutta hyviä, isoja tuoreita leivonnaisia
...ja hiukan kauempana:
Cafe Bastvik (avoinna vain yhtenä viikonloppuna kuukaudessa) - upea rakennus ja ympäristö
Peroba Cafe - Jäänne vanhasta Espoosta Leppävaaran muutoin ei niin viehättävällä alueella

Sokos Hotel Tapiola Garden

Lattiaa näkyvissä

 Muuton jälkeen kellari on ollut varsinen kauhukabinetti, jossa on hädin tuskin päässyt liikkumaan sinne dumpattujen tavaroiden lomassa. Tässäkin nurkassa oli vielä päivällä iso kasa erilaisia laastisäkkejä. Siirsin ne laatikoihin kylmävaraston puolelle sillä ajatuksella että 'näitähän voi vielä tarvia'. Todennäköisesti kannan samaiset säkit joskus kaatopaikkakuormaan, mutta tänä iltana annan itselleni papukaijamerkin. Paljasta lattiaa näkyvissä.



Kaikenlaista tavaraa roikkuu siellä täällä paikkaansa etsimässä.
















Kellarin työpöytää on saatu hetkellisesti hieman raivattua ja työpöydän ääreen pääsee jopa kohtuullisesti kulkemaan. Tämä 4000 kelvinin valon loimutus on päivällä ihan virkistävä, mutta iltatyöskentelyyn sopiva valaistus pitäisi saada  työn alle.

 Tyhjä pyykkikori; niin kaunis näky perjantai-illan päätteeksi.

Kustannuksista

Muissa blogeissa on haastettu jakamaan kustannustietoa, joten kannan minäkin korteni kekoon. Materiaalien osalta pääsee aika hyvin jyvälle tutkimalla rakennekuvia ja tutkimalla esim. taloon.com sivuston hintatietoja. Suurin yllätys itselleni tuli työn osalta. Työ on Suomessa kallista. Lähes kaikki, mitä ympärillämme on, on teollisesti tuotettua ja kustannushiottua. Omakotirakentaminen on kuitenkin edelleen käsityövaltaista tumpulointia ja yksilöllisesti suunnitellut omakotitalot vielä eräänlaista prototyypin rakentelua. Eli työ on kallista ja sitten vielä suunnitelmissakin on virheitä. Ihmiset sairastuvat, tavara ei tule ajallaan, hankalista olosuhteista johtuen joudutaan käyttämään erityiskalustoa nostoihin, jne. Tässä vain osa niistä syistä, jotka nostivat kustannuksia.

Maanrakennuskustannukset voivat olla mitä vain, mutta tässä joitakin kustannuksia meiltä, jos tästä on jollekin apua.
Suurelementit (seinälaudat 2krt maalattuina) & puuosan materiaalit n. 72 000 eur
Kellarikerroksen rakenteet (anturoista holvin kattoon) ja työt n. 66 000 eur (katto on aikamoista silppua eli lisävaluja on paljon)
Betonilattiavalut kellariin ja 1. kerrokseen n. 3500 eur (1. kerrokseen koneellinen liippaus & silikaattikäsittely)
Sisäportaat n. 5000 eur/kpl
Sähköurakka sis. sähkösuunnitelman ja ohjelmoitavan logiikan talotekniikalle n. 30 000 eur (ei valaisimia)
Kirvesmiestyöt suurelementtien pystytyksestä sisäpuolen panelointeihin n. 60 0000 eur (tästä puuttuu vielä autokatoksen säleikkö ja kattoterassin porras alas pihalle. Myös takaterassi on vielä rakentamatta)
Ikkunat (Skaala Alfa 30) 16 000 eur (ikkunoita on 25 kpl ja osa niistä paloikkunoita, osassa putoamisvaara, jne.)
Väliovet n. 4 000 eur (lehtikuusiviilua, yksi ääntä eristävä ovi)
Ulko-ovet n. 8 400 eur (3 kpl vasikallisia ovia ja 1 kpl ikkunallinen palo-ovi)
Keittiö (Puustelli Miinus) koneineen (Siemens) ja asennuksineen n. 13 000 eur (kivitason 'Ylämaan vihreä' tilasin asennuksineen Kivihusun kautta ja se mahtuu myöskin tuohon keittiöbudjettiin)
Lupamaksut 2520 eur
Sähkö & puhelinliittymät 1320 eur (tontilla oli vanha talo, jonka liittymät jaettiin naapurin kanssa- liityimme myös vanhaan viemärilinjaan, joten katua ei tarvinnut kaivaa auki)
Teetimme työt pääosin tuntitöinä ja täällä pääkaupunkiseudulla tuntui vallitsevan aika pitkälle 45 eur/h kartelli (sis. alv). Pikkuhommissa hinnoittelu on varmasti korkeampi.
Koti7 blogissa mainittiin kokeneen arkkitehdin arkkitehti- ja pääsuunnittelupalkkioksi 6000 eur. Me maksoimme paaaaaljon enemmän. Ilmeisesti pääkaupunkiseudulla on suunnittelussa ihan eri hinnat.
Itse olemme tehneet vain pintatöitä.

Kannattaako omakotitalon rakentaminen? Pienelle ja kokemattomalle rakennuttajalle hanke on niin iso ja riskialtis etten sitä kenellekään erityisesti suosittele. No -  rikkaalle, rakennusalalla toimineelle hyväkuntoiselle eläkeläiselle voisin suositella. Hänellä on rahaa, aikaa ja tietotaitoa. Rakennusalalla toimiva nuori suunnittelija voisi taas saada omassa työssään hyödyttävää tietotaitoa. Mitään kaupallista voittoa ei ainakaan kannata kuvitella saavansa niin kuin ehkä joskus takavuosina. Jos talon joutuu myymään, myyntihinta voi hyvinkin olla kustannuksia pienempi. Syrjäseuduilla talon kauppaaminen voi olla todella työlästä.  Kannattavampaa voi olla vanhan talon hankinta ja remontointi vähitellen. Remontointia yhteiskunta tukee mehevillä kotitalousvähennyksillä, kun taas uudisrakentajalla iso osa talon kustannuksista syntyy erilaisista veroista ja maksuista.

Rahan lisäksi täytyy vielä ajatella aikaakin. Rakennuttamiseen saa uppoamaan uskomattoman määrän työtunteja, vaikkei mitään ammattitöitä tekisikään. Tuo aika on pois jostakin ja koska rakennuttajat ovat usein perheellisiä niin lasten ja puolison kanssa vietetty aika käy vähiin. Samalla lapset tarvitsisivat kuitenkin enemmän aikaa ja kuuntelua esim. uuteen päiväkotiin ja kouluun sopeutumisessa. Asia on tietysti tyystin erilainen jos rakennuttajana on lapseton pariskunta, jonka yhteinen harrastus rakentelu on.

Jos kaikesta huolimatta joku päätyy rakennuttamaan, toivotan onnea ja voimia.

Marraskuun sähkönkulutus

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14397125/?claim=hr4agssnh3v">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Marraskuussa ostosähköä kului 762,15 kWh eli keskimäärin 25,41 kWh päivässä. Takkaa olemme polttaneet neljänä iltana sillä seurauksella että pihan valkoisista muovipalleroista on kadonnut n. 40 litraa kuusipaneelisilppua. Saman kokoisen uuden maalämpötalon kulutus marraskuussa pitäisi Fortumin mukaan olla keskimäärin 800 kWh eli vielä pärjätään ihan mukavasti.

PikkuWC arktisen pyörteen kourissa

Espoossa on museokeskus WeeGee, jonka viidakkoteemainen WC toimi sytykkeen antajana yläkerran pienelle wc:lle. Sinne syntyisi viidakko! Tuhat muuta keskeneräistä asiaa oli kuitenkin minun ja viidakon tiellä, joten pieni wc sai rauhassa muhia. Ajan myöta wc siirtyikin arktisille alueille. Vieläkään tavoiteltu lopputulos ei ole tarkkana mielessäni, mutta jotakin arktista kuitenkin. Pohjatöissä menee joka tapauksessa oma aikansa, joten katsotaan mitä syntyy. Koska putkimies oli tulossa viimeistelemään kulvertin sisäänottoputken eristyksiä, seinä-wc:n teline olisi hyvä saada asennettua samalla. Tiedossa olisi siis vesieristystöitä. Tein kotelon pohjalle asiaankuuluvat kallistukset eteenpäin ja vesieristin pohjan ja seinät.

 Hormiin tulisi samaa Decosin savimaalia, jota olin käyttänyt muuallakin.Hormin alaosaan laitan ehkä hiukan terrakottalaattoja, joiden pinnassa on vahaa.

WC:n lattiana on OSB-levy, jonka keltaisuutta leikkasin hiukan pois, jotta se muistuttaisi huurteista sänkipeltoa. Vedenkestävää lakkaa täytyy laittaa vielä muutama lisäkerros, jotta lattiasta saa tasaisen. OSB-levyssähän on melko isoja koloja lastujen väleissä. Saapa nähdä miten tämän lattiakokeilun kanssa käy.

Kattoon ajattelin laittaa vihreäksi petsatun vanerin.

Seiniin tulee antiikkilaasti ja joitakin eläinaiheisia maalauksia. Nyt ollaan kuitenkin vasta tässä vaiheessa, jossa tila alkaa pikkuisen hahmottua. Toivottavasti saadaan wc käyttökuntoon jouluun mennessä. Olisi sitten valkea joulu ainakin WC:ssä!

Kuluttaja -lehdessä LED lampputesti

Talomuseo Glims jouluasussa Espoossa

Huomasin Kuluttaja -lehdessä olevan E27 kantaisten ledilamppujen testin. Väriominaisuuksiltaan parhaita olivat Ikean ja Claes Ohlsonin polttimot! Hyvät väriominaisuudet näyttivät johtavan hieman heikompaan valotehokkuuteen. Näinhän se tosin aina menee. Toisaalta täytyy myös muistaa, että hyvä värintoisto edistää myös näkemistä, jolloin voi käyttää vaikka pienemmän lumenarvon polttimoita.




Hehkulamppujen ystäville myös tiedoksi, että tänä vuonna on tullut markkinoille E27 kantaisia ledilamppuja, joiden värisävy muuttuu himmennettäessä lämpimämmäksi. Lamppu käyttäytyy siis himmennettäessä samaan tapaan kuin hehkulamput ja halogeenit. Airamilla tuote on nimeltään Dim to warm ja Philipsillä Warm Glow. Jos ei satu omistamaan himmennintä, mutta haluaa tunnelmoida energiatehokkaasti voi hankkia hankkia esim. Airamin Antique Classic sarjasta polttimon, jonka värilämpötila on 2200K eli samanlainen kuin himmennetyllä hehkulampulla. Myös valon määrä on pieni. Näillä keinoin voi rakennella itselleen samanlaista joulutunnelmaa kuin oheisessa kuvassa Glimsin talomuseosta. Toteutus on tosin jo joitakin vuosia vanha ja ihan perinteisillä halogeenispoteilla tehty.

Portaikko

Marraskuinen matalalta tuleva aurinko innosti kuvaamaan portaikon. Luonnonvalon ja portaikon yhdessä tuottama tilakokemus oli itselleni yksi tärkeistä asioista portaikon suunnittelussa. Koin tärkeäksi, että keskeinen tukirakenne puuosassa olisi avoimen hengittävä. Arkkitehdin mielestä taas avoin askelrakenne oli tärkeä. Itse pelkäsin rakojen välistä tippuvia esineitä, mutta aikani asiaa makusteltuani olin valmis avoportaaseen. Arkkitehti taas luopui muuratusta keskipilarista. Mielestäni lopputulema puusepän kädellä viimeisteltynä on onnistunut.
Kellarin porrasosiosta halusin jykevän ja kivisen. Seinät on slammattu antiikkilaastilla kuten muuallakin kellarissa. Kovan onnen betoniportaiden pinta tasoitettiin ja pinnaksi tuli lopulta vain sama vaaleanharmaa hengittävä betonilattiamaali kuin muuallakin kellarissa. Katsotaan miten kestää. Puuportaiden pystypilarit lähtevät suoraan betoniportaiden päältä.












Betoniosan ja puuosan taitekohdassa oleva neliöikkuna on tärkeä sekä portaikolle että ulkopuolen sisäänkäynnille.
















Ydin, jonka ympärille porras kiertyy on mielikuvassani punainen. Tänne päätyikin vanha punainen Habitatin varjostin ja äidin tekemä raanu.

 Puolapuut ovat loppusuora. Tätä kirjoittaessani ymmärrän, että kuvasarjaan kuuluisi oikeastaan vielä kuva parvesta ja sieltä aukeavasta ikkunanäkymästä. Katsotaan saanko täydennettyä lähipäivinä.

Eteinen & tuulikaappi

Eteinen taitaa usein olla yksi omakotirakentajan haasteellisimmista tiloista. Näin oli meilläkin. Rakennusoikeus tontillamme on pieni, joten saimme sanoa hyvästit erillisille arkieteisille tai vaatehuoneelle sisäänkäynnin yhteydessä. Tuulikaappiin oli varattu tilaa parimetriselle säilytyskalusteelle. Rakennusprosessin aikana tuulikaappiimme ilmaantuikin yllättäen yksi pystysuora putkilinjasto. Lisäksi kävi ilmi ettei kukaan ollut ajatellut miten yksi toisesta kerroksesta lähtevä tiilihormilinjasto kannatetaan, joten sille täytyi tehdä kannatus ontelolaatan päältä. Lopputulemana kaapiston tausta oli eri tasoissa olevaa siksakkia. Taustan olisi tietysti voinut levyttää yhtenäiseksi lyhimmän syvyyden mukaan, mutta tuntui, että näitä hukkakolosia oli hormien yhteydessä jo aivan riittämiin. Muuton yhteydessä en jaksanut enää käydä ratkomaan näitä kaikkia yksityiskohtia, joten eteiseen tuli vain parimetrinen vaatetanko. Jossakin vaiheessa tuulikaapin röykkiön kimppuun oli kuitenkin pakko palata.

Eteisen puolelle hankittiin Ikeasta Tarva-lipasto, jonka ylimmästä laatikosta tuli klassinen sälälaatikko. Loput laatikot jaettiin 1kpl/hlö periaatteella niin, että pipojen ja hanskojen löytäminen aamulla oli jotakuinkin mahdollista. Puisen Tarvan käsittelin mustalla petsilakalla ja vetonupit käsittelin vihreiksi.

Porraspuusepältä oli jäänyt yksi pitkä massiivikuusipuu, joten kävimme ideoimaan tuulikaappiin samanlaista väliseinää kuin portaikkoon. Se erottaisi omat rydöt toivottavasti hieman siistimmäksi jäävästä vierasnaulakosta.

Käsisahalla nirskutellen sain kuin sainkin aikaiseksi jotakuinkin samanlaisen rakenteen. Rautakaupasta hain liimalevyjä, joista nikkaroin kenkähyllyn. Hyllyn korkeuden mitoitin niin, että sen alle mahtuu imuri. Imurin sähköjohto on aina kiinni seinässä ja putki roikkuu takaseinässä, joten se on aina valmiina palvelukseen ilman hankalaa nostelua. Kenkähyllyn alle nikkaroin pari laatikkoa, jonne voi sulloa lisää kenkiä. Toinen laatikko on hieman syvempi, jotta takaseinän mutka saadaan huomioitua. Vierasnaulakon puolella on sinkkiämpäri, jossa säilytetään sateenvarjot. Oven vieressä on rättipatteri, jossa voi kuivatella ja lämmitellä lapasia yms.

Hattuhylly on auttamattoman huono paikka hattujen ja lapasten säilytykseen. Syvälle ja korkealla olevalle hyllylle hukkuu kaikki pikkutavara. Hattuhylly varattiinkin erilaisille kasseille, joita meillä tuntuu riittävän eri lähtöön. Takaseinän kolosiin tehtiin pienet hyllyt liimalevystä. Sinne laitettiin pyöräilykypärät, saappaita ja luistimet (viikonloppuna testattiin Tapiolan tekojäärata).

Tässä kokonaisuus, jossa näkyvät molemmat säleikköseinämät. Tuulikaapin ylämaskin taakse kiinnitin verhokiskon ja siihen laitoin mummon siskon vanhan pellavalakanan verhoksi. Halutessaan voi sitten vetää verhon omien ryntteiden eteen. Vanha pellavalakana on tosin aivan vinkkura, joten ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa hankin siihen jonkin toisen kankaan, mutta nyt mennään näillä. Liukuovet eivät meille mahdu, kun aivan ylämaskin vieressä on katkaisijaryhmä.

Hakiessani petsilakkaa silmääni pisti potentiaalinen 'hattunaulakkovalo', koska hintaa oli vain 15euroa valaisin lähti mukaan. Se voi palvella joko näin tai sitten olla vain paljaana mustana rautalankavalaisimena, kuten se on alun perin tarkoitettukin.

Luomu uima-allas

Pihallemme on tulossa sadevesi/puutarha-allas. Realistina olen kuitenkin varustautunut siihen, että allas on ainakin näin aluksi uima-allas. TM Rakennusmaailma lehdessä (11/2013) oli taannoin hyvä artikkeli luomu uima-altaasta, jossa vesi puhdistetaan kasvien, maa-ainesten ja UV-valon avulla. Tässä on oma luonnokseni altaamme toimintaperiaatteesta. Lisää tietoa mm. kasveista olen koonnut piha-otsakkeen alle. Altaasta tulee loivareunainen, jotta altaaseen vahingossa joutuvat ihmiset ja eläimet pääsevät sieltä ylös. Vettä pidättää allaskumi, jonka ehkä varmuuden vuoksi laitan kaksinkertaisena. Kumin alle tulee asennushiekkaa ja hiekan alle suodatinkangas.

Töttöröö

Peltisepät saivat viimeisetkin tötteröt valmiiksi. Tässä taidonnäyte aiemmasta tuotannosta eli itse päätötterö. Kokemukseni mukaan tämä ei pidä melua sateella, vaikka rakennusvalvonta näin pelotteli. Betonirungossa asia voi olla toisin. Myös lehdet humahtavat hyvin läpi.







Tässä kaksi pikkutötteröä. Tämä autokatoksen tötterö on viimeisin tulokas.

Tämän installaation tarkoitusta on naapurin kahvipöydässä pohdittu. Voisihan sitä luulla, että meillä on kellarissa suurempikin teollisuuslaitos; mutta kulvertin sisäänmenoputkihan se siinä töröttää. Oikealla oleva keltainen liukuovi kätkee taakseen kottikärryvaraston ja siellä majailee myös vesipiste letkuineen. Myös ovien kynnyspellit ovat nyt paikoillaan.Peltityöt toteutti PRV peltipalvelu.

Injektoritakan käyttöönotto

Sunnuntai-iltana otimme vihdoin Nunnauunin Centus takan käyttöön. Injektoritakkaan päädyimme, koska olohuoneemme on pieni ja takka vie vain 60*51 cm kokoisen pinta-alan. Lisäksi asiaan vaikutti 84% hyötysuhde, mikä on mielestäni erinomainen luku tuollaiselle pömpelille.
Varauskyky:
100% 2,5h
50% 9,6h
25% 15,3h




Meillä takka on vielä liitetty tiilihormiin, mikä parantaa kokonaisjärjestelmän hyötysuhdetta ja varauskykyä.
Nimellisteho: 2,9kW/2,0h
Lämpöenergia: 35-40kWh
CO% 0,08%


Käyttöönottopoltossa takassa poltetaan puita vain 5kg ja sitten peltejä pidetään auki, jotta takan rakenteet ja hormi saavat kuivua. Normaalipoltossa max. puumäärä on 10kg. Takalle on oma korvausilmakanava suoraan kulvertista. Käyttöönotto ei tietenkään mennyt kuin Strömsössä vaan tuli sammui aina kun suljin luukun vaikka ilmakanavan pelti oli auki. Aikani tuskailtua päätin mennä kokeilemaan tuloilmakanavan vetoa myös kulvertin päästä ja sieltähän löytyi sininen peitetulppa. Eipä vetänyt ei. Tulpan poiston jälkeen lapset pääsivät kuitenkin lämmittelemään varpaitaan takkatulen loimussa.

Tänään Hesarissa olikin sopivasti juttu siitä, miten ihmiset eivät osaa enää tunnistaa ja poistaa ilmalukkoa hormista. Jutussa oli parikin vinkkia lukon poistoon, mutta mielestäni helpoin oli jäänyt pois eli lämpimän ilman tohottaminen hormiin hiustenkuivaimella. Joskus ongelmana saattaa kuitenkin lukon sijaan olla tulppa...

Yllättävän alhaisia energiankulutuslukemia

Talo Raution innoittamana katselin marraskuun alun kulutuslukemia. Säätöjen pitäisi nyt olla kohdillaan,mutta pientä hakua vielä tehdään. Lukemat näyttävät paremmilta kuin uskalsin toivoa. Meillä on painovoimainen ilmanvaihto ilman lämmön talteenottoa, joten hieman hirvitti miltä energialukemat nyt syksyllä näyttävät. Marraskuun alku on ollut iloinen yllätys 227,9 kWh ensimmäisen kymmenen päivän aikana eli keskimäärin 22,78 kWh vuorokaudessa. Fortumin antama vertailuarvo samankokoiselle (180m2) uudelle maalämpöomakotitalolle, jota asuttaa 4 henkilöä, on 26,67 kWh. Energiatodistuksen mukaan vuosikulutuksemme pitäisi olla tuplasti sen missä lukemissä näyttäisimme kesän ja syystalven lukemien perusteella menevän. Kesän alhaisia lukuja suhteessa muihin uudisomakotitaloihin osasin odottaa, kun IV-koneen kulutus jää pois. On kuitenkin yllättävää, että Kissankäpälä pärjää näin hyvin vielä marraskuussa. Tuskin hiukan lauhempi sää kaikkea selittää. Ehkä hitaampi ilmankierto mahdollistaa hyvän hyötysuhteen maalämmöllä toimivalle ilman esilämmitykselle? Takkaa emme ole vielä käyttäneet ollenkaan.

Viikonloppuna olimme poissa, joten lauantain lukema oli vain 12,35 kWh. Nappasin lauantain tarkempaan tarkasteluun ja alemmasta kuvasta näkyy kuinka maalämpöasentaja on ohjelmoinut lämpimän käyttöveden tuotannon (näin nuo kulutuspiikit tulkitsisin). Eli vettä lämmitellään varhain aamulla pariin otteeseen ja sitten neljä kertaa alkuiltapäivän ja iltakymmenen välillä.

Ratkaistavana ongelmana meillä on vielä lämmön epätasainen jakautuminen eri kerroksiin. Tällä hetkellä maalämpöä on pyydetty tuottamaan lämpimämpää vettä, jotta kellarin työhuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen saadaan lisää lämpöä. Yläkerroksissa taas termostaattipiirit eivät lämmitä, kun lämpöä on yli 22 astetta eli lattiat märkätiloja ja eteistä lukuun ottamatta ovat kylmiä. Katsotaan paljonko tämä ratkaisu kuluttaa ja miten se toimii. Toinen vaihtoehto on nostaa esilämmitystasoa kulvertissa. Jos joku tämmöistä systeemiä suunnittelee itselleen, niin tämä lämmön jakautuminen olisi hyvä ottaa pohdintaan.

Oikeassa valossa oikeaan aikaan

Hekulamppujen valtakaudella kodin valon spektriominaisuudet määräytyivät valonlähteen mukaan. Toista on nyt. Rakentajan täytyy muistaa kiinnittää huomiota varintoistoon (Ra indeksi kertoo tästä) ja värilämpötilaan (ilmaistaan Kelvin asteissa). Ra indeksi on numeroina helppo nakki; sitä parempi mitä korkeampi luku numeroina on. Käytännössä homma on tietysti hankalampi. Ra indeksi ei sovi kovin hyvin kuvaamaan ledien värintoistoa. Lisäksi se on keskiarvoluku. Vaikka indeksi olisi eri valonlähteissä sama, toinen voi sopia paljon paremmin juuri tietyn sävyn toistamiseen. Raksaajalle, joka pähkäilee oikeaa polttimoa, iho on aika hyvä värintoiston mittari. Laita kätesi valon alle ja tutkaile näyttääkö kätesi luonnollisen väriseltä.

Sitten pitäisi vielä päättää mikä olisi sopiva värilämpötila. Kotien ledivalaisimissa tarjolla on yleensä 2700K/3000K tai 4000K. Värilämpötila kuvaa valon värisävyä siten että 3000K on kellertävämpi ja 4000K sinertävämpi. Meillä kaikissa asuinhuoneissa on ikkunoita vähintään kahteen suuntaan ja luonnonvaloa on aika hyvin saatavilla myös rungon keskiosassa. Kesällä emme keinovaloa siis juuri tarvitse vaan vasta aivan syyskuun lopulla aloimme iltaisin sytytellä valoja. Valitsinkin lähes kaikkiin tiloihin 3000K valonlähteet sillä altistuminen siniselle spektrinosalle iltaisin heikentää melatoniinin tuotantoa. Kellarin työhuoneeseen valitsin kuitenkin 4000K valonlähteet, sillä työhuone on usein päivisin työpisteenäni ja aamupäivän aikana olisi hyvä saada reilu annos sinisiä aallonpituuksia biologista kelloa tahdistamaan. Iltatyöskentelyä varten lisään 3-vaihekiskoon kuitenkin myöhemmin myös 3000K spotteja. Lisäksi läppärissäri on Flux appsi, joka säätää näytön spektriä vuorokaudenajan mukaan. Yläkerroksissa 3000K värisävy sopii myös paremmin tukemaan terrakotanpunaisten seinien värisävyä.

 Jos rakentaja käy valaisinliikkeessä tutkailemassa oikeaa värisävyä, täytyy muistaa että lukuisat eri tekijät vaikuttavat arvioon: huonelämpötila, valaistusvoimakkuus, vuorokaudenaika, jne. Se mikä vaikutti oikealta vaihtoehdolta kirkkaana kesäpäivänä ei välttämättä tunnukkaan hyvältä enää talvi-illan hämäränhyssyssä. Kirkkaassa valossa sinertävämpi sävy tuntuu luonnollisemmalta kun taas matalilla valaistustasoilla lämmin sävy miellyttä useimmiten eniten.

Nykyisin on saatavilla myös valonlähteitä, joissa kytkintä naksuttelemalla voi valita eri värilämpötiloja. High end tuotteissa olisi sitten saatavilla myös portaatonta värilämpötilan säätöä. Ne ovat kuitenkin vielä toistaiseksi hinnaltaan tavallisen raksaajan ulottumattomissa. Itse otin toiseksi 'päävalaisimeksi' E27 kantaisen valaisimen. Arvelin, että tuon kannan valaisimia on markkinoilla jo niin paljon, että ledivalmistajat ryhtyvät todennäköisesti kehittämään kaikenlaisia kivoja lisäominaisuuksia E27 kantaisiin retrofit polttimoihin. Esim. Philipsillä on jo markkinoilla polttimo, jossa värisävyä ja kirkkautta voi säätää omalla kännykällään. Osramkin taisi juuri tuoda markkinoille vastaavan tuotteen. Hiukan parempiin valotehokkuuslukuihin olisi varmaankin päästy valmiilla ledivalaisimilla, mutta nyt voin rauhassa haeskella eri tuottajien spektripaketeista sopivaa polttimoa. Lisäksi polttimoita on hyvin saatavillä myös tulevaisuudessa. Vaikka ledien pitäisi olla pitkäikäisiä, valaisimissa on myös elektroniikkaa, joka näinä paivinä tuntuu olevan hyvinkin lyhytikäistä.

Viimeisimpiä sähkönkulutuslukemia

Koska olemme nyt saaneet säädöt jotakuinkin kohdilleen halusin kurkistella Fortum Valppaasta millaisissa lukemissa sähkönkulutuksemme on ollut. Viimeisten 9 vuorokauden aikana kulutus on vaihdellut välillä 22,5kWh/vrk ja 38,8kWh/vrk. Keskimäärin kulutus on ollut 30,2 kWh/vrk. Kesällä kulutus oli keskimäärin 17 kWh/vrk eli valaistus ja lämmitys ovat lisänneet kulutusta 13 kWh/vrk. Viime kesä oli tosin niin kylmä, että kellarin työhuoneessa ja märkätiloissa oli lattialämmitys päällä kesälläkin. Takkaa emme ole vielä polttaneet kertaakaan. Jos lauha marraskuun alku vastaisi keskimääräistä päivää vuodessa, vuosikulutuksemme tulisi olemaan 11 000 kWh.
Taustaksi:
180 m2
4 henkeä
maalämpö
painovoimainen ilmanvaihto, ei lämmön talteenottoa

Tällöin kulutus olisi 61,1 kWh/m2 sisältäen taloussähkön, käyttöveden ja lämmityksen - katsotaan mihin päädytään.

Painovoimainen ilmanvaihto - lämmönjako ja säätö

Mittailin näin pyhäpäivän ratoksi miten lämpö jakautuu eri kerroksiin. Tänään on marraskuiseksi päiväksi lämmintä (+10), joten kulvertissa ilmaa ei tarvitse kovasti esilämmitellä (asetus +12). Meillä esilämmityksestä kulvertissa huolehtivat maalämmöllä toimivat lattialämmitys ja matalalämpöpatteri. Tuloilmaventtiileissä lämpötilat olivat asteissa seuraavanlaiset: 13 (kellari), 19 (1.krs) ja 22,6 (2.krs), joten ilma lämpenee selvästi noustessaan hitaasti tiilikanavia pitkin.

Näyttäisikin siltä, että tarvitsemme tehokasta lämmitystä lähinnä kulvertissa ja kellarin työhuoneessa ja kodinhoitohuoneessa. Jossakin vaiheessa suunnittelin takan sijoittamista kellarin työhuoneeseen olohuoneen sijaan ja se olisi ollut oikea ratkaisu ainakin lämpötalouden kannalta. Kellarin 'kylmävarastossa' ja teknisessä tilassa lämpötila on tällä hetkellä 24 astetta ilman, että tilaa tarkoituksellisesti lämmitettäisiin. Maalämpöpumppu ja muihin tiloihin johtavat lämmönjakolinjat tuottavat sen verran hukkalämpöä, että tila lämpenee noihin lukemiin. Lämpövuotojakaan ei pitäisi juuri olla; sen verran työtunteja olen kaikenlaiseen tiivistykseen käyttänyt.

Varsinaisissa asuinkerroksissa lämmitys on ollut päällä pesutiloissa ja eteistiloissa. Eteistilojen lämmitystä säätelin pienemmälle ja yläkertaan jätän vain pienen lämmön märkätilatornin laattaan. Parempi pitää suuri kivimassa ainakin pikkuisen lämpimänä näin talviaikaan. Koska lämpöä on tuntunut riittävän muutenkin, kaikki termostaattien takana olevat tilat ovat tietysti olleet ilman lämmitystä yläkerroksissa. Lattialämmitysfirman edustaja oli kovin huolissaan toisen kerroksen lämmöistä, kun kuuli lautalattiasuunnitelmistani. Nyt näyttää siltä, että aivan hyvin lattialaudan paksuus olisi voinut olla suurempikin kuin 21mm. Sen sijaan päätös suopakuuratusta lattiapinnasta vaikuttaisi olleen hyvä sillä lauhoina talvina lattialämmityksen käyttöaika on hyvin pieni ja suopakuurattu lattia on aina lämpöisen tuntuinen.

Mies päätti paneutua säätöihin ja on viettänyt illat kellaritonttuna. Meillähän ei ole mitään hienoa taloautomaatiojärjestelmää, vaan ohjelmoitava logiikka. Kulvertin seinään oli sähkäri asentanut Produal HSL 33 -lämpötilasäätimen. Kyseinen laite ei kuitenkaan suoraan sopinut kulverin lämpötilan säätöön, mutta sopivasti kikkailemalla ja laitteen asetuksia muutamalla sitä pystyi käyttämään lämpötila-anturina. Nyt näyttäisi siltä, että olemme saaneet säädöt kohdilleen siten että kulvertissa ilma esilämmitetään 12 asteeseen ja että luukku menee kiinni mikäli lämpötila laskee 8 asteeeseen. Luukku avautuu taas kun 12 astetta on saavutettu.

Ohjelmointi tapahtuu graafisten kuvakkeiden avulla.

Pihasuunnittelun lähtökohdat

Pihasuunnittelun lähtökohtana on pikkupiha, joka tarjoaisi mahdollisuuksia kokea tuoksuja, ääniä, tuntoaistimuksia, värejä, valon ja varjon vaihteluita ja makuja. Tarkoitus on käyttää runsaasti marjoja tuottavia puita, pensaita ja maanpeitekasveja. Aluksi ajattelin ettei nurmikkoa tulisi lainkaan, mutta ehkä jonkinlainen jumppa-alusta tarvitaan kärrynpyörien heittelyyn. Lähtökohta on sikäli mukava, että tontilla kasvaa jo upea honka ja naapurin pihalla, keittiön ikkunan edessä on toinen. Naapureiden pihoilla on myös korkeita koivuja ja jopa haapoja. Haavan tuottama äänimaisema on kaunis. Samoin valo, joka siivilöityy se värisevien lehtien lomitse. Iso puu omalla tontilla on lottovoitto, sillä puun kasvaminen vie vuosikymmeniä. Kaikkia kaatotöitä kannattaakin harkita huolella. Tarkoitus on suosia kestäviä kotimaisia kantoja, mutta muutama herkkähipiäisempikin lajike tulee pihaltamme löytymään esim. Sinisade Blue Moon ja Bourbonruusu Louse Odier. Varsinainen keittiöpuutarha tulee autokatoksen katolle, jossa se on paremmin suojassa rusakoilta ja kaneilta, joita pihallamme lompsuttelee. Katsotaan vielä millainen kotilokanta täällä on.

Tontilla on myös avokalliota, joka tulee toimimaan pihaterassinamme. Pihalle on tarkoitus rakentaa  sadevesiallas, joka ainakin näin aluksi toimisi myös lasten polskuttelupaikkana. Siihen on suunnitteilla ekologinen suodatusjärjestelmä.

Tarkoituksena on ottaa huomioon myös pieneläimistöä ja tarjota elintilaa mahdollisuuksien mukaan. Pihalle jätetään muutama koivupölkky lahoamaan. Pihaa reunustamaan on tehty matala luonnonkiviaidanne louhintajätteestä, joka tarjoaa suojaa ja talvehtimispaikkoja. Aidanteeseen siirrettiin myös ne neljä kohmeista sammakkoa, jotka löytyivät halkojen alta. Toivottavasti kivitalokin välttää heille. Syksyinen siistiminen tehdään rennolla kädellä a' la Pentti Alanko. Lähinnä tarkoitus on pitää kulkuväylät puhtaina ja ketolämpäreet ravinneköyhinä, jotta kasvisto säilyy kuivalle kedolle tyypillisenä.

Vanhasta kuusiaidasta jätettiin jäljelle torso, johon saadaan kiinni linnunpönttö ensi kesää varten. Torson viereen istutetaan tarha-alppikärhö, jotta pönttöön on mukavan suojaisaa puikahtaa. Kiviaidan viereen nostetaan multapenkerettä, jotta pensasaidanne saa riittävästi kasvualustaa. Pihan vanhasta kasvillisuudesta säästetään pensasruusu ja sireeni, jotka kasvoivat sopivasti hiukan syrjässä. Kuusiaidasta täytyi luopua, koska se oli ollut vuosia hoitamattomana. Lisäksi se oli kallioisella pihanpuoliskollamme hyvin kitukasvuinen.

Syksyn alennusmyynnit tarjosivat hyviä hankinta-apajia pihanrakentajille ja itsekin napsin sieltä starttipaketin aineksia, jotka ovat nyt valeistutuksessa. Hankintoja löytyy 'piha' -sivulta. Syksyllä myös multaa ja kiviainesta sai tarjoushinnoin.