perjantai 25. joulukuuta 2015

Lämmönjakomittauksia 2


Joulu on myös Kissankäpälässä.












Tein uusintamittaukset lämmön jakautumisesta eri kerrosten välillä. Tällä kertaa kiinnitin mittausanturin hiuslenkillä tytön pyyhekumiin, jotta sain anturin sijainnin suhteessa venttiiliin ja kanavan seinämään vakioksi. Tulos ei kuitenkaan olennaisesti muuttunut edellisestä.

Ilma esilämpenee kulvertissa 12 asteeseen. Kellarin työhuoneeseen ilma tulee suoraan kulvertin seinässä olevan aukon kautta, joten venttiilissä ilma on lähes saman lämpöistä kuin kulvertissakin. Työhuoneen sisälämpötila on 21 astetta, mikä itselle tuntuu viileähköltä. Vedon tunteen kannalta tilanne on kuitenkin sikäli siedettävä, että tuloilmaventtiili on ovellisen kirjahyllyn takana, joten viileä tuloilma leviää työhuoneeseen hitaasti laajan pinta-alan kautta.

Ilma näyttäisi lämpenevän selvästi tiilisissä pystykanavissa. Ensimmäisen kerroksen venttiilin kohdalla ilma on esilämmennyt 19 asteeseen ja toisen kerroksen venttiilin kohdalla 22.3 asteeseen.

Lattialämmitys on tällä hetkellä toiminnassa osassa kellarikerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa lattialämmitys on päällä ei-termostaattiohjatuissa piireissä (kylpyhuone, eteinen ja olohuoneessa lähellä ikkunaa). Toisessa kerroksessa mikään lattialämmityspiireistä ei ole toiminnassa.

Olen nyt täydentänyt IV-tietoja 'painovoimainen ilmanvaihto' -sivulle. Toivottavasti kokonaisuus on nyt selkeämpi. Yritin myös täydentää tietoja mahdollisimman kattavaksi paketiksi.

Kävin aatonaattona myös katolla tutkimassa kondessitilannetta ja poistamassa neulasia katon taitteista. Pysäytin rotorventin ja yritin lamellin raosta tirkistellä kammion sisään. Vesilammikoita tai pisarointia en havainnut. Toisaalta pisarointi kertyy luultavasti kammion 'sisäkattoon', jota en pystynyt havainnoimaan. Muovisen poistoputken sisäpinnalla pisaroita oli kuitenkin näkyvissä. En sitten tiedä oliko kysessä viemärin tuuletusputki vain radonputki.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

LEDien värintoisto - testailua

V-Light, 2700K, Ra 99
 Keskellä taloa olevan märkätilan seinät on ulkopuolelta maalattu savimaalilla. Valolla on ratkaiseva rooli halutun lämpimänpunaisen tunnelman synnyttäjänä. En ollut tyytyväinen olemassa olevaan valon laatuun (Osram Ra80), joten Kuluttaja -lehden innoittamana suuntasin Claes Ohlsonille.
Ruuvasin uuden polttimon paikoilleen ja ai miten paljon mehevämmältä punainen seinä näyttikään. Hehkulamppua lähellä oleva värisävy vielä ylisaturoi punaista, mutta nyt tavoitteena ei olekkaan mahdollisimman 'oikea' sävy vaan omaa silmää miellyttävä väritasapaino.


Vinkattuani  tyytyväisenä löydöstäni netissä. Sain heti lisätietoa, että V-Light käyttää polttimoissaan punaista ja vihreää lediä. Ajan myötä polttimo saattaa alkaa vihertyä, koska punainen ilmeisesti kuluu vihreää nopeammin. Katsotaan miten meillä käy. Löysin netistä myös tälläisen EU-testin:
http://www.premiumlight.eu/index.php?page=led-lamput-2014
Sen mukaan yli 90 värintoistoon yltävät myös Ledon, Luxinia ja Onlux. Yleensähän tavallisille tallaajille myydään tuotteita, jotka yltävät rimaa hipoen lukuun 80 eli juuri ja juuri asuintiloihin hyväksyttävää tasoa.

Osram, 3000K, Ra 80

Tässä seinää Osramilla valaistuna. Ei tosin aivan vertailukelpoista, kun tälle seinälle saapuva luksimäärä on paljon suurempi. Tänään oli muuten ensimmäinen Osramin polttimo jo possahtanutkin - ikää peräti puoli vuotta. Takuun pitäisi olla kolme vuotta, mutta enpä ole tässä rakennustiimellyksessä tarkistanut miten se lunastetaan; pitäisikö kuitti olla tallella, rekisteröityä johonkin, vai mitä?
 Tässä seinää valaistuna GU10 kantaisella spotilla (Osram)
Tässä seinää valaistuna GU10 kantaisella spotilla (V-Light) eli tämä jää käyttöön - katsotaan miten kestää.











Tässä makuuhuoneen seinää Ikean Ledare (GU10) polttimolla valaistuna. Tässäkin on ihan hyvä värintoisto. Katsotaan miten kestää.















Kati kokeellisista remonteista on näköjään haastanut valaistusvinkkeihin. Huh - pelkästään hyvän värintoiston etsiminen käy työstä, mutta keksitään jotakin - vaikkakin tuon nettirautakauppakuvion missaten.


perjantai 18. joulukuuta 2015

Paras joululahja

Tällä viikolla olen ollut kellarirottana laatikkokasoja tonkimassa ja järjestelemässä. Ja kas - joulun ihme saapui ja kellari paljastui. Viime viikolla tässä tilassa kulki vain yksi kapea polku. Tänä iltana pelattiinkin sitten jo sählyä. Lapset ovat innoissaan uudesta 'liikuntatilasta'.






Tekninen tila onkin sitten hiukan täydempi. Tänne järjestelin maalit ja työkalut. Kohta tänne tuodaan myös pyörät talvisäilytykseen. Vai lieneekö etelärannikolla siirrytty ympärivuotiseen pyöräilykauteen.

Työhuoneessakin on tilaa. Miten ihanaa, ettei joka askelta tarvitse varoa. Tällä hetkellä tuntuu, että kellarin järjestely on kyllä joulun paras lahja. Tämän lisäksi hyvä kirja ja vähän tummaa suklaata - muuta en tarvitse.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Laiskan perheen hämäävä keittiö

Anoppi ihmetteli taannoin käydessään, että onpas meillä siistiä. Arvuuttelin, mistä moinen vaikutelma johtui, mutta hän ei keksinyt syytä. Meille on vihdoin saatu kauan kaivattu hylly keittiön seinälle ja pöytätasojen röykkiöt on nyt siirretty hyllylle.

Aluksi suunnittelin hyllyn olevan valkoiseksi kuultokäsiteltyä puuta kuten ikkunoiden kehyksetkin. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun tajusin keittiön vaakalinjojen olevan mustia. Sokkeli on mustaa levyä ja pöytätaso Ylämaan vihreää graniittia. Olisikin luontevaa, jos hyllykin olisi musta. Rautakaupasta löytyi sopivat kannattimet ja pitkä liimalevy. Mustaa petsilakkaakin oli vielä purkin pohjalla.

Keittiösuunnittelun lähtökohtana on ollut perhe, jolta tavarat tuppaavat jäämään käytön jälkeen niille sijoilleen, leivänmuruja on pöydillä ja lattioilla ja kaapistot kolisevat volttien ja kärrynpyörien tiimellyksessä. Valkoinen keittiö, jossa jokainen naarmu, muru ja väärin aseteltu tavara huutaa läsnäoloaan ei todellakaan sopisi meille.

Laiska emäntä halusikin kirjavan lattiapinnan, johon tahrat uppoavat visuaalisesti. Alasokkeli on tumma ja alakaapit kirjavat, sillä ne saavat eniten osumia lasten touhuissa. Tummalta kirjavalta tasolta murusetkaan eivät niin erotu. Kivitaso ja vanhan ajan tiskipöytä kulmakanttauksella säästävät laiskan emännän hermoja lasten kokatessa; sama se mihin kuuma uunipelti lasketaan tai roiskuuko vettä tai öljyä tasolle. Eniten käytössä olevat astiat on sijoitettu alakaappeihin, jotta lapset voivat helposti suorittaa yhdyskuntapalveluksia astiantiskikonetta tyhjentämällä.

Laiskan emännän keittiössä ei missään tapauksessa laiteta ledinauhaa alasokkeliin - sehän kohdistaisi huomion lattialla killottaviin leivänmuruihin. Laiska emäntä laittaakin tunnelmallisen himmeän valaistuksen vieraiden saapuessa. Työtasolla ei ole yhtenäistä valaistusta, vaan valot sammutetaan niistä kohdin, joihin huomiota ei haluta kohdistaa. Sen sijaan valolla pyritään kohdistamaan huomio siihen hiukan siistimpään pöytätason kohtaan - kunhan sellainen vain aina löytyisi. Ja mitä laiska emäntä tekee, kun kevätaurinko armotta paljastaa kaiken?

lauantai 12. joulukuuta 2015

Hiilijalanjälki ja matkavinkki




Pariisin ilmastokokouksen kunniaksi innostuin täyttämään ilmastodieetti.fi laskurin, joka antaa arvion hiilijalanjäljestäni. Laskurin ohjeista poiketen merkitsin liikenne kohtaan myös työhön liittyvät matkani. Tuottavathan ne päästöjä ihan samalla tavalla kuin yksityismatkatkin. Sydäntalven pakkaset on vielä kokematta, joten asumisen osalta ollaan parhaan arvion mukaisissa lukemissa.


Asuminen 478 kg
Jätteet 62 kg
Liikenne 2211 kg (sis. työmatkat)
Ruoka 1370 kg
Kulutus 850 kg
YHTEENSÄ 4971 kg

Samaan aikaan kun raksuttelin laskuria yläkertaan rakentui Nöpsöttilinna.











Haluaisin myös innostaa ihmisiä kotimaan matkailuun, joten tässä oma matkavinkki pääkaupunkiseudulle Tapiolaan - tätä ei ole tehty yhteistyössä minkään tahon kanssa. Hotellissa en ole yöpynyt, mutta oletan olevan ihan hyvä hotelli. Muissa paikoissa olen käynyt Kino Tapiolaa lukuun ottamatta, joka on vielä 'käy täällä' listalla.

MATKAKOHTEENA TAPIOLA

Majoitus: Sokos hotel Tapiola garden
Aktiviteetteja kävelymatkan etäisyydellä:
- Hotellin edustalla oleva allas toimii talvisin tekojääratana, jossa on illalla tunnelmallinen valaistus (hotelli vuokraa myös luistimia)
- Altaan toisella puolella on Aarne Ervin suunnittelema kaunis uimahalli
- Kolmannelta sivustalta löytyy Espoon kulttuurikeskus, jossa kirjasto ja paljon tapahtumia
- Näyttelykeskus WeeGee (n. 1,5 km) mm.: Futuro-talo (ei pääse nyt sisään), EMMA eli Espoon modernin taiteen museo, kaupunginmuseo KAMU, Suomen lelumuseo, Suomen kellomuseo ja Helinä Rautavaaran museo
kinotapiola
Kino Tapiola












- Kino Tapiola  "harvinainen poikkeus nykysuomalaisessa elokuvateatterimaailmassa missä valtaa pitää Finnkino. Yhden salin elokuvateatteri pyörii naisvoimalla ja taistelee intohimoisesti sen puolesta, että pääkaupunkiseudulla olisi myös laadukasta ja valtavirrasta erottuvaa elokuvaa tarjoavia teattereita."
 - Arkkitehtuuria: Keskusallas ympäristöineen ovat Aarne Ervin suunnittelemia, hieman kauempaa löytyvät Viljo Revellin 'taskumattitalot'. Kannattaa käydä katsomassa myös puurakenteinen toimistorakennus, jossa Finnforest piti aikanaan majaa. Nyt siellä toimii Sito. Futuro löytyy WeeGee talolta. Tapiolan ympäristössä on myös runsaasti mukavasti suunniteltuja pientaloja 50-60 luvuilta. Alvar Aallon suunnittelema Otaniemi löytyy lähistöltä.
- Keväällä Otaniemen-Laajalahden alue on hieno paikka lintubongaukseen.
...ja hiukan kauempana:
Luontokeskus Haltia - Nuuksion kansallispuisto
Villa Elfvik - luonto(keskus) Laajalahden rannassa - kesällä kivoja pitkospuureittejä rantakaislikossa
Gallen- Kallelan museo
Talomuseo Glims - "vanha espoolainen maatila Karvasmäen kylässä Bembölessä. Museoalueen muodostavat 11 alkuperäisillä paikoillaan olevaa rakennusta"


Ruokaa ja kaffetta Tapiolassa:
SIS Deli&Cafe (WeeGee) - helppo vaunujen kanssa
Kilim - ihanan suomalais-turkkisen pariskunnan pitämä perheravintola Kino Tapiolan vieressä
Mount Nepal - Kulttuurikeskuksen aukion toisella puolella
Kaisan Cafe - ei mikään tunnelmallinen trendipaikka vaan enemmän karunpuoleinen, mutta hyviä, isoja tuoreita leivonnaisia
...ja hiukan kauempana:
Cafe Bastvik (avoinna vain yhtenä viikonloppuna kuukaudessa) - upea rakennus ja ympäristö
Peroba Cafe - Jäänne vanhasta Espoosta Leppävaaran muutoin ei niin viehättävällä alueella

Sokos Hotel Tapiola Garden










perjantai 11. joulukuuta 2015

Lattiaa näkyvissä


 Muuton jälkeen kellari on ollut varsinen kauhukabinetti, jossa on hädin tuskin päässyt liikkumaan sinne dumpattujen tavaroiden lomassa. Tässäkin nurkassa oli vielä päivällä iso kasa erilaisia laastisäkkejä. Siirsin ne laatikoihin kylmävaraston puolelle sillä ajatuksella että 'näitähän voi vielä tarvia'. Todennäköisesti kannan samaiset säkit joskus kaatopaikkakuormaan, mutta tänä iltana annan itselleni papukaijamerkin. Paljasta lattiaa näkyvissä.



Kaikenlaista tavaraa roikkuu siellä täällä paikkaansa etsimässä.
















Kellarin työpöytää on saatu hetkellisesti hieman raivattua ja työpöydän ääreen pääsee jopa kohtuullisesti kulkemaan. Tämä 4000 kelvinin valon loimutus on päivällä ihan virkistävä, mutta iltatyöskentelyyn sopiva valaistus pitäisi saada  työn alle.
 Tyhjä pyykkikori; niin kaunis näky perjantai-illan päätteeksi.


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kustannuksista


Muissa blogeissa on haastettu jakamaan kustannustietoa, joten kannan minäkin korteni kekoon. Materiaalien osalta pääsee aika hyvin jyvälle tutkimalla rakennekuvia ja tutkimalla esim. taloon.com sivuston hintatietoja. Suurin yllätys itselleni tuli työn osalta. Työ on Suomessa kallista. Lähes kaikki, mitä ympärillämme on, on teollisesti tuotettua ja kustannushiottua. Omakotirakentaminen on kuitenkin edelleen käsityövaltaista tumpulointia ja yksilöllisesti suunnitellut omakotitalot vielä eräänlaista prototyypin rakentelua. Eli työ on kallista ja sitten vielä suunnitelmissakin on virheitä. Ihmiset sairastuvat, tavara ei tule ajallaan, hankalista olosuhteista johtuen joudutaan käyttämään erityiskalustoa nostoihin, jne. Tässä vain osa niistä syistä, jotka nostivat kustannuksia.

Maanrakennuskustannukset voivat olla mitä vain, mutta tässä joitakin kustannuksia meiltä, jos tästä on jollekin apua.
Suurelementit (seinälaudat 2krt maalattuina) & puuosan materiaalit n. 72 000 eur
Kellarikerroksen rakenteet (anturoista holvin kattoon) ja työt n. 66 000 eur (katto on aikamoista silppua eli lisävaluja on paljon)
Betonilattiavalut kellariin ja 1. kerrokseen n. 3500 eur (1. kerrokseen koneellinen liippaus & silikaattikäsittely)
Sisäportaat n. 5000 eur/kpl
Sähköurakka sis. sähkösuunnitelman ja ohjelmoitavan logiikan talotekniikalle n. 30 000 eur (ei valaisimia)
Kirvesmiestyöt suurelementtien pystytyksestä sisäpuolen panelointeihin n. 60 0000 eur (tästä puuttuu vielä autokatoksen säleikkö ja kattoterassin porras alas pihalle. Myös takaterassi on vielä rakentamatta)
Ikkunat (Skaala Alfa 30) 16 000 eur (ikkunoita on 25 kpl ja osa niistä paloikkunoita, osassa putoamisvaara, jne.)
Väliovet n. 4 000 eur (lehtikuusiviilua, yksi ääntä eristävä ovi)
Ulko-ovet n. 8 400 eur (3 kpl vasikallisia ovia ja 1 kpl ikkunallinen palo-ovi)
Keittiö (Puustelli Miinus) koneineen (Siemens) ja asennuksineen n. 13 000 eur (kivitason 'Ylämaan vihreä' tilasin asennuksineen Kivihusun kautta ja se mahtuu myöskin tuohon keittiöbudjettiin)
Lupamaksut 2520 eur
Sähkö & puhelinliittymät 1320 eur (tontilla oli vanha talo, jonka liittymät jaettiin naapurin kanssa- liityimme myös vanhaan viemärilinjaan, joten katua ei tarvinnut kaivaa auki)
Teetimme työt pääosin tuntitöinä ja täällä pääkaupunkiseudulla tuntui vallitsevan aika pitkälle 45 eur/h kartelli (sis. alv). Pikkuhommissa hinnoittelu on varmasti korkeampi.
Koti7 blogissa mainittiin kokeneen arkkitehdin arkkitehti- ja pääsuunnittelupalkkioksi 6000 eur. Me maksoimme paaaaaljon enemmän. Ilmeisesti pääkaupunkiseudulla on suunnittelussa ihan eri hinnat.
Itse olemme tehneet vain pintatöitä.

Kannattaako omakotitalon rakentaminen? Pienelle ja kokemattomalle rakennuttajalle hanke on niin iso ja riskialtis etten sitä kenellekään erityisesti suosittele. No -  rikkaalle, rakennusalalla toimineelle hyväkuntoiselle eläkeläiselle voisin suositella. Hänellä on rahaa, aikaa ja tietotaitoa. Rakennusalalla toimiva nuori suunnittelija voisi taas saada omassa työssään hyödyttävää tietotaitoa. Mitään kaupallista voittoa ei ainakaan kannata kuvitella saavansa niin kuin ehkä joskus takavuosina. Jos talon joutuu myymään, myyntihinta voi hyvinkin olla kustannuksia pienempi. Syrjäseuduilla talon kauppaaminen voi olla todella työlästä.  Kannattavampaa voi olla vanhan talon hankinta ja remontointi vähitellen. Remontointia yhteiskunta tukee mehevillä kotitalousvähennyksillä, kun taas uudisrakentajalla iso osa talon kustannuksista syntyy erilaisista veroista ja maksuista.

Rahan lisäksi täytyy vielä ajatella aikaakin. Rakennuttamiseen saa uppoamaan uskomattoman määrän työtunteja, vaikkei mitään ammattitöitä tekisikään. Tuo aika on pois jostakin ja koska rakennuttajat ovat usein perheellisiä niin lasten ja puolison kanssa vietetty aika käy vähiin. Samalla lapset tarvitsisivat kuitenkin enemmän aikaa ja kuuntelua esim. uuteen päiväkotiin ja kouluun sopeutumisessa. Asia on tietysti tyystin erilainen jos rakennuttajana on lapseton pariskunta, jonka yhteinen harrastus rakentelu on.

Jos kaikesta huolimatta joku päätyy rakennuttamaan, toivotan onnea ja voimia.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Marraskuun sähkönkulutus

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14397125/?claim=hr4agssnh3v">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Marraskuussa ostosähköä kului 762,15 kWh eli keskimäärin 25,41 kWh päivässä. Takkaa olemme polttaneet neljänä iltana sillä seurauksella että pihan valkoisista muovipalleroista on kadonnut n. 40 litraa kuusipaneelisilppua. Saman kokoisen uuden maalämpötalon kulutus marraskuussa pitäisi Fortumin mukaan olla keskimäärin 800 kWh eli vielä pärjätään ihan mukavasti.