maanantai 30. marraskuuta 2015

PikkuWC arktisen pyörteen kourissa

Espoossa on museokeskus WeeGee, jonka viidakkoteemainen WC toimi sytykkeen antajana yläkerran pienelle wc:lle. Sinne syntyisi viidakko! Tuhat muuta keskeneräistä asiaa oli kuitenkin minun ja viidakon tiellä, joten pieni wc sai rauhassa muhia. Ajan myöta wc siirtyikin arktisille alueille. Vieläkään tavoiteltu lopputulos ei ole tarkkana mielessäni, mutta jotakin arktista kuitenkin. Pohjatöissä menee joka tapauksessa oma aikansa, joten katsotaan mitä syntyy. Koska putkimies oli tulossa viimeistelemään kulvertin sisäänottoputken eristyksiä, seinä-wc:n teline olisi hyvä saada asennettua samalla. Tiedossa olisi siis vesieristystöitä. Tein kotelon pohjalle asiaankuuluvat kallistukset eteenpäin ja vesieristin pohjan ja seinät.

 Hormiin tulisi samaa Decosin savimaalia, jota olin käyttänyt muuallakin.Hormin alaosaan laitan ehkä hiukan terrakottalaattoja, joiden pinnassa on vahaa.









WC:n lattiana on OSB-levy, jonka keltaisuutta leikkasin hiukan pois, jotta se muistuttaisi huurteista sänkipeltoa. Vedenkestävää lakkaa täytyy laittaa vielä muutama lisäkerros, jotta lattiasta saa tasaisen. OSB-levyssähän on melko isoja koloja lastujen väleissä. Saapa nähdä miten tämän lattiakokeilun kanssa käy.





Kattoon ajattelin laittaa vihreäksi petsatun vanerin.











Seiniin tulee antiikkilaasti ja joitakin eläinaiheisia maalauksia. Nyt ollaan kuitenkin vasta tässä vaiheessa, jossa tila alkaa pikkuisen hahmottua. Toivottavasti saadaan wc käyttökuntoon jouluun mennessä. Olisi sitten valkea joulu ainakin WC:ssä!











torstai 26. marraskuuta 2015

Kuluttaja -lehdessä LED lampputesti

Talomuseo Glims jouluasussa Espoossa
Huomasin Kuluttaja -lehdessä olevan E27 kantaisten ledilamppujen testin. Väriominaisuuksiltaan parhaita olivat Ikean ja Claes Ohlsonin polttimot! Hyvät väriominaisuudet näyttivät johtavan hieman heikompaan valotehokkuuteen. Näinhän se tosin aina menee. Toisaalta täytyy myös muistaa, että hyvä värintoisto edistää myös näkemistä, jolloin voi käyttää vaikka pienemmän lumenarvon polttimoita.




Hehkulamppujen ystäville myös tiedoksi, että tänä vuonna on tullut markkinoille E27 kantaisia ledilamppuja, joiden värisävy muuttuu himmennettäessä lämpimämmäksi. Lamppu käyttäytyy siis himmennettäessä samaan tapaan kuin hehkulamput ja halogeenit. Airamilla tuote on nimeltään Dim to warm ja Philipsillä Warm Glow. Jos ei satu omistamaan himmennintä, mutta haluaa tunnelmoida energiatehokkaasti voi hankkia hankkia esim. Airamin Antique Classic sarjasta polttimon, jonka värilämpötila on 2200K eli samanlainen kuin himmennetyllä hehkulampulla. Myös valon määrä on pieni. Näillä keinoin voi rakennella itselleen samanlaista joulutunnelmaa kuin oheisessa kuvassa Glimsin talomuseosta. Toteutus on tosin jo joitakin vuosia vanha ja ihan perinteisillä halogeenispoteilla tehty.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Portaikko


Marraskuinen matalalta tuleva aurinko innosti kuvaamaan portaikon. Luonnonvalon ja portaikon yhdessä tuottama tilakokemus oli itselleni yksi tärkeistä asioista portaikon suunnittelussa. Koin tärkeäksi, että keskeinen tukirakenne puuosassa olisi avoimen hengittävä. Arkkitehdin mielestä taas avoin askelrakenne oli tärkeä. Itse pelkäsin rakojen välistä tippuvia esineitä, mutta aikani asiaa makusteltuani olin valmis avoportaaseen. Arkkitehti taas luopui muuratusta keskipilarista. Mielestäni lopputulema puusepän kädellä viimeisteltynä on onnistunut.
Kellarin porrasosiosta halusin jykevän ja kivisen. Seinät on slammattu antiikkilaastilla kuten muuallakin kellarissa. Kovan onnen betoniportaiden pinta tasoitettiin ja pinnaksi tuli lopulta vain sama vaaleanharmaa hengittävä betonilattiamaali kuin muuallakin kellarissa. Katsotaan miten kestää. Puuportaiden pystypilarit lähtevät suoraan betoniportaiden päältä.












Betoniosan ja puuosan taitekohdassa oleva neliöikkuna on tärkeä sekä portaikolle että ulkopuolen sisäänkäynnille.
















Ydin, jonka ympärille porras kiertyy on mielikuvassani punainen. Tänne päätyikin vanha punainen Habitatin varjostin ja äidin tekemä raanu.

 Puolapuut ovat loppusuora. Tätä kirjoittaessani ymmärrän, että kuvasarjaan kuuluisi oikeastaan vielä kuva parvesta ja sieltä aukeavasta ikkunanäkymästä. Katsotaan saanko täydennettyä lähipäivinä.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Eteinen & tuulikaappi

Eteinen taitaa usein olla yksi omakotirakentajan haasteellisimmista tiloista. Näin oli meilläkin. Rakennusoikeus tontillamme on pieni, joten saimme sanoa hyvästit erillisille arkieteisille tai vaatehuoneelle sisäänkäynnin yhteydessä. Tuulikaappiin oli varattu tilaa parimetriselle säilytyskalusteelle. Rakennusprosessin aikana tuulikaappiimme ilmaantuikin yllättäen yksi pystysuora putkilinjasto. Lisäksi kävi ilmi ettei kukaan ollut ajatellut miten yksi toisesta kerroksesta lähtevä tiilihormilinjasto kannatetaan, joten sille täytyi tehdä kannatus ontelolaatan päältä. Lopputulemana kaapiston tausta oli eri tasoissa olevaa siksakkia. Taustan olisi tietysti voinut levyttää yhtenäiseksi lyhimmän syvyyden mukaan, mutta tuntui, että näitä hukkakolosia oli hormien yhteydessä jo aivan riittämiin. Muuton yhteydessä en jaksanut enää käydä ratkomaan näitä kaikkia yksityiskohtia, joten eteiseen tuli vain parimetrinen vaatetanko. Jossakin vaiheessa tuulikaapin röykkiön kimppuun oli kuitenkin pakko palata.

Eteisen puolelle hankittiin Ikeasta Tarva-lipasto, jonka ylimmästä laatikosta tuli klassinen sälälaatikko. Loput laatikot jaettiin 1kpl/hlö periaatteella niin, että pipojen ja hanskojen löytäminen aamulla oli jotakuinkin mahdollista. Puisen Tarvan käsittelin mustalla petsilakalla ja vetonupit käsittelin vihreiksi.

Porraspuusepältä oli jäänyt yksi pitkä massiivikuusipuu, joten kävimme ideoimaan tuulikaappiin samanlaista väliseinää kuin portaikkoon. Se erottaisi omat rydöt toivottavasti hieman siistimmäksi jäävästä vierasnaulakosta.








Käsisahalla nirskutellen sain kuin sainkin aikaiseksi jotakuinkin samanlaisen rakenteen. Rautakaupasta hain liimalevyjä, joista nikkaroin kenkähyllyn. Hyllyn korkeuden mitoitin niin, että sen alle mahtuu imuri. Imurin sähköjohto on aina kiinni seinässä ja putki roikkuu takaseinässä, joten se on aina valmiina palvelukseen ilman hankalaa nostelua. Kenkähyllyn alle nikkaroin pari laatikkoa, jonne voi sulloa lisää kenkiä. Toinen laatikko on hieman syvempi, jotta takaseinän mutka saadaan huomioitua. Vierasnaulakon puolella on sinkkiämpäri, jossa säilytetään sateenvarjot. Oven vieressä on rättipatteri, jossa voi kuivatella ja lämmitellä lapasia yms.

Hattuhylly on auttamattoman huono paikka hattujen ja lapasten säilytykseen. Syvälle ja korkealla olevalle hyllylle hukkuu kaikki pikkutavara. Hattuhylly varattiinkin erilaisille kasseille, joita meillä tuntuu riittävän eri lähtöön. Takaseinän kolosiin tehtiin pienet hyllyt liimalevystä. Sinne laitettiin pyöräilykypärät, saappaita ja luistimet (viikonloppuna testattiin Tapiolan tekojäärata).




Tässä kokonaisuus, jossa näkyvät molemmat säleikköseinämät. Tuulikaapin ylämaskin taakse kiinnitin verhokiskon ja siihen laitoin mummon siskon vanhan pellavalakanan verhoksi. Halutessaan voi sitten vetää verhon omien ryntteiden eteen. Vanha pellavalakana on tosin aivan vinkkura, joten ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa hankin siihen jonkin toisen kankaan, mutta nyt mennään näillä. Liukuovet eivät meille mahdu, kun aivan ylämaskin vieressä on katkaisijaryhmä.




Hakiessani petsilakkaa silmääni pisti potentiaalinen 'hattunaulakkovalo', koska hintaa oli vain 15euroa valaisin lähti mukaan. Se voi palvella joko näin tai sitten olla vain paljaana mustana rautalankavalaisimena, kuten se on alun perin tarkoitettukin.

torstai 19. marraskuuta 2015

Luomu uima-allas



Pihallemme on tulossa sadevesi/puutarha-allas. Realistina olen kuitenkin varustautunut siihen, että allas on ainakin näin aluksi uima-allas. TM Rakennusmaailma lehdessä (11/2013) oli taannoin hyvä artikkeli luomu uima-altaasta, jossa vesi puhdistetaan kasvien, maa-ainesten ja UV-valon avulla. Tässä on oma luonnokseni altaamme toimintaperiaatteesta. Lisää tietoa mm. kasveista olen koonnut piha-otsakkeen alle. Altaasta tulee loivareunainen, jotta altaaseen vahingossa joutuvat ihmiset ja eläimet pääsevät sieltä ylös. Vettä pidättää allaskumi, jonka ehkä varmuuden vuoksi laitan kaksinkertaisena. Kumin alle tulee asennushiekkaa ja hiekan alle suodatinkangas.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Töttöröö


Peltisepät saivat viimeisetkin tötteröt valmiiksi. Tässä taidonnäyte aiemmasta tuotannosta eli itse päätötterö. Kokemukseni mukaan tämä ei pidä melua sateella, vaikka rakennusvalvonta näin pelotteli. Betonirungossa asia voi olla toisin. Myös lehdet humahtavat hyvin läpi.







Tässä kaksi pikkutötteröä. Tämä autokatoksen tötterö on viimeisin tulokas.
Tämän installaation tarkoitusta on naapurin kahvipöydässä pohdittu. Voisihan sitä luulla, että meillä on kellarissa suurempikin teollisuuslaitos; mutta kulvertin sisäänmenoputkihan se siinä töröttää. Oikealla oleva keltainen liukuovi kätkee taakseen kottikärryvaraston ja siellä majailee myös vesipiste letkuineen. Myös ovien kynnyspellit ovat nyt paikoillaan.Peltityöt toteutti PRV peltipalvelu.

Injektoritakan käyttöönotto

Sunnuntai-iltana otimme vihdoin Nunnauunin Centus takan käyttöön. Injektoritakkaan päädyimme, koska olohuoneemme on pieni ja takka vie vain 60*51 cm kokoisen pinta-alan. Lisäksi asiaan vaikutti 84% hyötysuhde, mikä on mielestäni erinomainen luku tuollaiselle pömpelille.
Varauskyky:
100% 2,5h
50% 9,6h
25% 15,3h




Meillä takka on vielä liitetty tiilihormiin, mikä parantaa kokonaisjärjestelmän hyötysuhdetta ja varauskykyä.
Nimellisteho: 2,9kW/2,0h
Lämpöenergia: 35-40kWh
CO% 0,08%


Käyttöönottopoltossa takassa poltetaan puita vain 5kg ja sitten peltejä pidetään auki, jotta takan rakenteet ja hormi saavat kuivua. Normaalipoltossa max. puumäärä on 10kg. Takalle on oma korvausilmakanava suoraan kulvertista. Käyttöönotto ei tietenkään mennyt kuin Strömsössä vaan tuli sammui aina kun suljin luukun vaikka ilmakanavan pelti oli auki. Aikani tuskailtua päätin mennä kokeilemaan tuloilmakanavan vetoa myös kulvertin päästä ja sieltähän löytyi sininen peitetulppa. Eipä vetänyt ei. Tulpan poiston jälkeen lapset pääsivät kuitenkin lämmittelemään varpaitaan takkatulen loimussa.

Tänään Hesarissa olikin sopivasti juttu siitä, miten ihmiset eivät osaa enää tunnistaa ja poistaa ilmalukkoa hormista. Jutussa oli parikin vinkkia lukon poistoon, mutta mielestäni helpoin oli jäänyt pois eli lämpimän ilman tohottaminen hormiin hiustenkuivaimella. Joskus ongelmana saattaa kuitenkin lukon sijaan olla tulppa...

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Yllättävän alhaisia energiankulutuslukemia


Talo Raution innoittamana katselin marraskuun alun kulutuslukemia. Säätöjen pitäisi nyt olla kohdillaan,mutta pientä hakua vielä tehdään. Lukemat näyttävät paremmilta kuin uskalsin toivoa. Meillä on painovoimainen ilmanvaihto ilman lämmön talteenottoa, joten hieman hirvitti miltä energialukemat nyt syksyllä näyttävät. Marraskuun alku on ollut iloinen yllätys 227,9 kWh ensimmäisen kymmenen päivän aikana eli keskimäärin 22,78 kWh vuorokaudessa. Fortumin antama vertailuarvo samankokoiselle (180m2) uudelle maalämpöomakotitalolle, jota asuttaa 4 henkilöä, on 26,67 kWh. Energiatodistuksen mukaan vuosikulutuksemme pitäisi olla tuplasti sen missä lukemissä näyttäisimme kesän ja syystalven lukemien perusteella menevän. Kesän alhaisia lukuja suhteessa muihin uudisomakotitaloihin osasin odottaa, kun IV-koneen kulutus jää pois. On kuitenkin yllättävää, että Kissankäpälä pärjää näin hyvin vielä marraskuussa. Tuskin hiukan lauhempi sää kaikkea selittää. Ehkä hitaampi ilmankierto mahdollistaa hyvän hyötysuhteen maalämmöllä toimivalle ilman esilämmitykselle? Takkaa emme ole vielä käyttäneet ollenkaan.

Viikonloppuna olimme poissa, joten lauantain lukema oli vain 12,35 kWh. Nappasin lauantain tarkempaan tarkasteluun ja alemmasta kuvasta näkyy kuinka maalämpöasentaja on ohjelmoinut lämpimän käyttöveden tuotannon (näin nuo kulutuspiikit tulkitsisin). Eli vettä lämmitellään varhain aamulla pariin otteeseen ja sitten neljä kertaa alkuiltapäivän ja iltakymmenen välillä.

















Ratkaistavana ongelmana meillä on vielä lämmön epätasainen jakautuminen eri kerroksiin. Tällä hetkellä maalämpöä on pyydetty tuottamaan lämpimämpää vettä, jotta kellarin työhuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen saadaan lisää lämpöä. Yläkerroksissa taas termostaattipiirit eivät lämmitä, kun lämpöä on yli 22 astetta eli lattiat märkätiloja ja eteistä lukuun ottamatta ovat kylmiä. Katsotaan paljonko tämä ratkaisu kuluttaa ja miten se toimii. Toinen vaihtoehto on nostaa esilämmitystasoa kulvertissa. Jos joku tämmöistä systeemiä suunnittelee itselleen, niin tämä lämmön jakautuminen olisi hyvä ottaa pohdintaan.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Oikeassa valossa oikeaan aikaan

Hekulamppujen valtakaudella kodin valon spektriominaisuudet määräytyivät valonlähteen mukaan. Toista on nyt. Rakentajan täytyy muistaa kiinnittää huomiota varintoistoon (Ra indeksi kertoo tästä) ja värilämpötilaan (ilmaistaan Kelvin asteissa). Ra indeksi on numeroina helppo nakki; sitä parempi mitä korkeampi luku numeroina on. Käytännössä homma on tietysti hankalampi. Ra indeksi ei sovi kovin hyvin kuvaamaan ledien värintoistoa. Lisäksi se on keskiarvoluku. Vaikka indeksi olisi eri valonlähteissä sama, toinen voi sopia paljon paremmin juuri tietyn sävyn toistamiseen. Raksaajalle, joka pähkäilee oikeaa polttimoa, iho on aika hyvä värintoiston mittari. Laita kätesi valon alle ja tutkaile näyttääkö kätesi luonnollisen väriseltä.

Sitten pitäisi vielä päättää mikä olisi sopiva värilämpötila. Kotien ledivalaisimissa tarjolla on yleensä 2700K/3000K tai 4000K. Värilämpötila kuvaa valon värisävyä siten että 3000K on kellertävämpi ja 4000K sinertävämpi. Meillä kaikissa asuinhuoneissa on ikkunoita vähintään kahteen suuntaan ja luonnonvaloa on aika hyvin saatavilla myös rungon keskiosassa. Kesällä emme keinovaloa siis juuri tarvitse vaan vasta aivan syyskuun lopulla aloimme iltaisin sytytellä valoja. Valitsinkin lähes kaikkiin tiloihin 3000K valonlähteet sillä altistuminen siniselle spektrinosalle iltaisin heikentää melatoniinin tuotantoa. Kellarin työhuoneeseen valitsin kuitenkin 4000K valonlähteet, sillä työhuone on usein päivisin työpisteenäni ja aamupäivän aikana olisi hyvä saada reilu annos sinisiä aallonpituuksia biologista kelloa tahdistamaan. Iltatyöskentelyä varten lisään 3-vaihekiskoon kuitenkin myöhemmin myös 3000K spotteja. Lisäksi läppärissäri on Flux appsi, joka säätää näytön spektriä vuorokaudenajan mukaan. Yläkerroksissa 3000K värisävy sopii myös paremmin tukemaan terrakotanpunaisten seinien värisävyä.

 Jos rakentaja käy valaisinliikkeessä tutkailemassa oikeaa värisävyä, täytyy muistaa että lukuisat eri tekijät vaikuttavat arvioon: huonelämpötila, valaistusvoimakkuus, vuorokaudenaika, jne. Se mikä vaikutti oikealta vaihtoehdolta kirkkaana kesäpäivänä ei välttämättä tunnukkaan hyvältä enää talvi-illan hämäränhyssyssä. Kirkkaassa valossa sinertävämpi sävy tuntuu luonnollisemmalta kun taas matalilla valaistustasoilla lämmin sävy miellyttä useimmiten eniten.

Nykyisin on saatavilla myös valonlähteitä, joissa kytkintä naksuttelemalla voi valita eri värilämpötiloja. High end tuotteissa olisi sitten saatavilla myös portaatonta värilämpötilan säätöä. Ne ovat kuitenkin vielä toistaiseksi hinnaltaan tavallisen raksaajan ulottumattomissa. Itse otin toiseksi 'päävalaisimeksi' E27 kantaisen valaisimen. Arvelin, että tuon kannan valaisimia on markkinoilla jo niin paljon, että ledivalmistajat ryhtyvät todennäköisesti kehittämään kaikenlaisia kivoja lisäominaisuuksia E27 kantaisiin retrofit polttimoihin. Esim. Philipsillä on jo markkinoilla polttimo, jossa värisävyä ja kirkkautta voi säätää omalla kännykällään. Osramkin taisi juuri tuoda markkinoille vastaavan tuotteen. Hiukan parempiin valotehokkuuslukuihin olisi varmaankin päästy valmiilla ledivalaisimilla, mutta nyt voin rauhassa haeskella eri tuottajien spektripaketeista sopivaa polttimoa. Lisäksi polttimoita on hyvin saatavillä myös tulevaisuudessa. Vaikka ledien pitäisi olla pitkäikäisiä, valaisimissa on myös elektroniikkaa, joka näinä paivinä tuntuu olevan hyvinkin lyhytikäistä.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Viimeisimpiä sähkönkulutuslukemia

Koska olemme nyt saaneet säädöt jotakuinkin kohdilleen halusin kurkistella Fortum Valppaasta millaisissa lukemissa sähkönkulutuksemme on ollut. Viimeisten 9 vuorokauden aikana kulutus on vaihdellut välillä 22,5kWh/vrk ja 38,8kWh/vrk. Keskimäärin kulutus on ollut 30,2 kWh/vrk. Kesällä kulutus oli keskimäärin 17 kWh/vrk eli valaistus ja lämmitys ovat lisänneet kulutusta 13 kWh/vrk. Viime kesä oli tosin niin kylmä, että kellarin työhuoneessa ja märkätiloissa oli lattialämmitys päällä kesälläkin. Takkaa emme ole vielä polttaneet kertaakaan. Jos lauha marraskuun alku vastaisi keskimääräistä päivää vuodessa, vuosikulutuksemme tulisi olemaan 11 000 kWh.
Taustaksi:
180 m2
4 henkeä
maalämpö
painovoimainen ilmanvaihto, ei lämmön talteenottoa

Tällöin kulutus olisi 61,1 kWh/m2 sisältäen taloussähkön, käyttöveden ja lämmityksen - katsotaan mihin päädytään.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Painovoimainen ilmanvaihto - lämmönjako ja säätö

Mittailin näin pyhäpäivän ratoksi miten lämpö jakautuu eri kerroksiin. Tänään on marraskuiseksi päiväksi lämmintä (+10), joten kulvertissa ilmaa ei tarvitse kovasti esilämmitellä (asetus +12). Meillä esilämmityksestä kulvertissa huolehtivat maalämmöllä toimivat lattialämmitys ja matalalämpöpatteri. Tuloilmaventtiileissä lämpötilat olivat asteissa seuraavanlaiset: 13 (kellari), 19 (1.krs) ja 22,6 (2.krs), joten ilma lämpenee selvästi noustessaan hitaasti tiilikanavia pitkin.

Näyttäisikin siltä, että tarvitsemme tehokasta lämmitystä lähinnä kulvertissa ja kellarin työhuoneessa ja kodinhoitohuoneessa. Jossakin vaiheessa suunnittelin takan sijoittamista kellarin työhuoneeseen olohuoneen sijaan ja se olisi ollut oikea ratkaisu ainakin lämpötalouden kannalta. Kellarin 'kylmävarastossa' ja teknisessä tilassa lämpötila on tällä hetkellä 24 astetta ilman, että tilaa tarkoituksellisesti lämmitettäisiin. Maalämpöpumppu ja muihin tiloihin johtavat lämmönjakolinjat tuottavat sen verran hukkalämpöä, että tila lämpenee noihin lukemiin. Lämpövuotojakaan ei pitäisi juuri olla; sen verran työtunteja olen kaikenlaiseen tiivistykseen käyttänyt.

Varsinaisissa asuinkerroksissa lämmitys on ollut päällä pesutiloissa ja eteistiloissa. Eteistilojen lämmitystä säätelin pienemmälle ja yläkertaan jätän vain pienen lämmön märkätilatornin laattaan. Parempi pitää suuri kivimassa ainakin pikkuisen lämpimänä näin talviaikaan. Koska lämpöä on tuntunut riittävän muutenkin, kaikki termostaattien takana olevat tilat ovat tietysti olleet ilman lämmitystä yläkerroksissa. Lattialämmitysfirman edustaja oli kovin huolissaan toisen kerroksen lämmöistä, kun kuuli lautalattiasuunnitelmistani. Nyt näyttää siltä, että aivan hyvin lattialaudan paksuus olisi voinut olla suurempikin kuin 21mm. Sen sijaan päätös suopakuuratusta lattiapinnasta vaikuttaisi olleen hyvä sillä lauhoina talvina lattialämmityksen käyttöaika on hyvin pieni ja suopakuurattu lattia on aina lämpöisen tuntuinen.

Mies päätti paneutua säätöihin ja on viettänyt illat kellaritonttuna. Meillähän ei ole mitään hienoa taloautomaatiojärjestelmää, vaan ohjelmoitava logiikka. Kulvertin seinään oli sähkäri asentanut Produal HSL 33 -lämpötilasäätimen. Kyseinen laite ei kuitenkaan suoraan sopinut kulverin lämpötilan säätöön, mutta sopivasti kikkailemalla ja laitteen asetuksia muutamalla sitä pystyi käyttämään lämpötila-anturina. Nyt näyttäisi siltä, että olemme saaneet säädöt kohdilleen siten että kulvertissa ilma esilämmitetään 12 asteeseen ja että luukku menee kiinni mikäli lämpötila laskee 8 asteeeseen. Luukku avautuu taas kun 12 astetta on saavutettu.



Ohjelmointi tapahtuu graafisten kuvakkeiden avulla.