maanantai 28. maaliskuuta 2016

Tyhjän talon energiankulutus

Pääsiäisen tienoilla olimme muutaman päivän poissa kotoa. Tällä kertaa saimme lähtötohinoihin ujutettua maalämpöpumpun loma-asetuksen. Ilmanvaihdon jätin normitilaan, jotta voisin paremmin vertailla kulutusta siihen, kun olemme paikan päällä. Sähköt katkaistiin kotona/poissa kytkimestä. Myös käyttövesi katkaistiin loman ajaksi ja esittelin 9-vuotiaalle samalla, mistä vedentulon saa katkaistua tiukan paikan tullen. Kerroin myös, että kellarissa olevan kodinhoitohuoneen hanan avaamalla saa vielä paineetkin pois putkistosta. Enpä sitten tiedä kuinka syvälle nämä tiedonmuruset lapsukaisen päähän juurtuivat.















Alkukuussa energiankulutuksemme on ollut keskimäärin 29,5 kWh/vrk. Kahden kokonaisen poissaolopäivän energiankulutus oli keskimäärin 17,2 kWh eli erotus on 12,3 kWh. Tuon määrän pitäisi siis kulua kotitaloussähkön puuhasteluissa ja käyttöveden valmistuksessa.Kotitaloussähkön osuus on arviolta 10 kWh, sillä edellisessä asunnossamme, joka oli suurin piirtein samankokoinen, vuosittainen kulutus oli 3650 kWh. Käyttöveden kulutuksemme lienee 95 l/vrk/hlö eli 380 l/vrk. Motivan antamien tietojen perusteella lämpimän veden kulutus olisi tästä noin 40% eli 152 l. Motivan sivujen mukaan tämän lämmittämiseen kuluisi 8,9 kWh energiaa. Me teemme käyttövettä maalämmöllä eli menisiköhän ostosähkön piikkiin tällöin 3 kWh (epävalistunut arvaus).

Summa summarum kotitaloussähkö 10 kWh + lämmin käyttövesi 3 kWh=13 kWh

Ainakin summa on hyvin lähellä tuota energiankulutusten erotusta, joka oli 12,3 kWh. Jos vielä kylmälaitteiden kulutus vähennettäisiin kotitaloussähkön osuudesta, päästäisiin vielä lähemmäs erotusta. Tyhjän talon energiankulutusta on pohdittu myös Mika Raution blogissa.

Tyhjän talon energiankulutus muodostuu kylmälaitteista (n. 1 kWh/vrk?), ulkovalaistuksesta (n. 0,15 kWh/vrk) ja maalämmön tarjoamasta lämmityksestä (n. 15-16 kWh/vrk). Tullessamme sisälämpötila oli edelleen 22-23 astetta ja termostaattipiiri oli päällä vain kellarin työhuoneessa. Olin jo aiemmin pienentänyt kylpyhuoneen ja eteisen lattialämmitystä ja nyt aloimme pohtia pitäisikö kulvertin tavoitelämpötilaa laskea vielä 12 asteesta alaspäin.


tiistai 15. maaliskuuta 2016

Talven sähkölasku

Tänään saapui postia Fortumilta. 1.12.-29.2. sähkölasku veroineen ja siirtomaksuineen on 335,23 euroa eli keskimäärin 112 euroa kuussa. Fortumin vuosiennuste meille on 11 030 kWh kulutus, joka kustantaisi 1270 euroa. Itse olen laskeskellut, että kulutuksemme olisi n. 2 500 kWh pienempi.





















Valaistustakin on tullut vähän justeerattua. Tämä eteisen ikkuna on näkymän pääte, joka kaipasi mielestäni lisää valoa. Ajattelin, että tyttären huoneessa ollut valaisin sopisi tähän. Joten käyntiin pyörähti valaisinten siirto. Tytön valaisin muutti eteiseen ja tyttären huoneeseen hankittiin varjostin, jonka askartelin paskartelin paikoilleen. Ikeasta mukaan tarttui myös koristepallura täydentämään installaatiota. Jonkun jutun tämä tytön huoneen katto vielä kaipaisi - odotetaan että se tulee eteen jostakin suunnasta.





















Yli kymmenen vuotta vanhan kamerani dynamiikka ei näytä ongelmitta venyvän näihin iltakuviin, mutta nyt edelle kiilaa monen monta tärkeämpää hankintaa.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Homeesta ja sisäilmaongelmista

Seppo Mölsä on kirjoittanut loistavan artikkelin homeongelmista Rakennuslehteen. 
Artikkeli kertoo mm. teollisuuden painostuksesta.

Pauligin Vuosaareen suunnittelema toimistokohde jäi tältä osin pelkäksi ideaksi osin teollisuuden vastustuksen vuoksi. Kun Rakennuslehti esitteli sen, niin suuren ilmanvaihtolaitteita tekevät yrityksen toimitusjohtaja soitti ja kysyi, aiotteko te lopettaa kaiken ilmanvaihtoalan ilmoittelun lehdessä.

ja kipsilevyn olevan myrkyllisimpien homeiden kasvualusta.

Palkitun hometutkija Aino Nevalaisen mukaan rakennuksissa esiintyvä home on luonnossa esiintyvää hometta vaarallisempi. ”Rakennukset ovat homeelle luontoa karumpi kasvuympäristö, joten niiden aineenvaihdunta muuttuu ja ne kehittävät uudenlaisia ”taistelukaasuja” ja kemiallisia yhdisteitä muita mikrobeja vastaan. Valitettavasti nämä yhdisteet ovat aiempaa haitallisempia myös ihmisille”, hän sanoi vuonna 1997.
Hän jatkoi tämä aiheen tutkimista ja vuonna 2003 hän kertoi, että kierrätyskipsistä valmistetut kipsilevyt osoittautuivat kaikkein myrkyllisimpien homeiden kasvualustaksi. Kierrätysmateriaali on tavallista kipsiä pidemmälle hajonnut ja ehkä siksi suosi homemikrobin kasvua.
”Hämmästyttävin havainto on, että mikrobin äkäisyys riippuu kasvuoloista ja rakennusmateriaalista”, Aino Nevalainen totesi. Esimerkiksi puun ja betonin pinnalla mikrobi oli selvästi lauhkeampi.

Paljon muutakin mielenkiintoista artikkelista löytyy - kannattaa lukea.















Tämä silppu säästyi homeelta ja ehtii vielä lämmönlähteeksi
 

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Tiski-Cabaret

Keittiön tiskialtaan vierelle tuleva työvalaisin on yksi niistä avoimista ratkaistavista asioista, jotka ovat pitkään roikkuneet 'hautumassa'. Valaisin ei ollut alunperin suunnitelmissani, koska aiemmin en juuri käyttänyt työvaloja keittiössä. Sähkäri oikeastaan ylipuhui minut koko valaisimeen tokaisemalla 'vanhuus tulee' ja oikeassahan tuo oli. Näiden kahden raksavuoden aikana olen huomannut ettei sitä huonolla kontrastilla painettua pientä tekstiä enää luekkaan 10 lx valaistuksessa. Seinästä törröttävä johto onkin ollut kuin piikki lihassani yli puolen vuoden ajan.

Lopulta päätin, että jotain siihen on nyt keksittävä ja laitettava. Koska valaisimen täytyi olla IP luokiteltu, katkaisimellinen ja mitoiltaan aika tiukkaan määritelty, vaihtoehtoja tuntui olevan tuskallisen vähän. Lopulta kyllästyin, laitoin hösseliksi ja tälläinen siitä sitten tuli.
















Nyt kelpaa harjaa heilutella. Kabareen tähtenä loistaa Oraksen hana.
















Itse tykkään pitää tarpeelliset tykötarpeet lähellä kokatessa. Näitä tarpeellisia tykötarpeita tuntuu riittävän... Sekaan pitäisi mahduttaa vielä yksi työpistevalaisin. Saapa nähdä kuinka kauan sitä hauduttelen.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Helmikuun sähköt ja Motivan energiansäästövinkit

Helmikuun sähkönkulutus oli 901,51 kWh eli keskimääräinen päiväkulutus oli 31,09 kWh. Varsinainen tilojen lämmitys näyttelee jo aika pientä osaa kulutuksessa, joten kulutushuippuja tuottavat viikonloput ja päivät, jolloin lapset ovat käyneet suihkussa ilman valppaan vanhemman tarkkailua. Silloin varaaja saattaa hyvinkin tyhjentyä ja sähkövastus mennä päälle.
















YLEn nettisivuilla oli jokin aika sitten Motivan asiantuntijan energiansäästövinkkejä. Yksi vinkeistä herätti ainakin omassa mielessäni kysymyksiä. Siinä kehotettiin pitämään märkätiloissakin vain maltillista lämmitystä päällä siten, että lattian lämpötila olisi 23 astetta eli tällöin suihkutilan huonelämpötila olisi käytännössä sama kuin muissakin tiloissa. Teoriassa energiaa ehkä säästyy, mutta entä käytännössä? Huonelämpötilassa oleskelu silloin, kun iho märkä, tuntuu jo epämiellyttävän viileältä. Tällöin on paljon hankalampi motivoida lapsia ja mukavuudenhaluisia aikuisia (kuten itse) sammuttamaan suihkua saippuoinnin ajaksi. Märkätilan lämmitys vie vähän energiaa, sillä lämmitettäviä kuutioita on vähän. Suihkun aikana energiaa voi kuitenkin hulahtaa veden mukana viemäriin huomattavia määriä. Itse epäilisinkin, että minimaalinen säästö lämmitysenergiassa kuluu moninkertaisesti käyttöveden lämmityksessä. Teoreettiset mallit tarvitsisivat tuekseen näyttöä kenttäkokeista. Se miten muuttuneet olosuhteet vaikuttavat ihmisten toimintaan jätetään usein näissä teoreettisissa laskelmissa täysin huomiotta.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Ulkotiloja lapsille

Silloin tällöin lapset kertovat kaipaavansa entiseen asuntoomme. Kun kyselen mikä siellä kaipausta herättää, molemmat vastaavat "ihana piha". Kieltämättä nykyinen pihamme muovin peittämine rakennustarvikekasoineen on aika kaukana lasten unelmapihasta, mutta lohduttelen lapsia (ja itseäni) että kyllä tästäkin vielä ihan kiva saadaan. Edellisessä asunnossamme piha oli rivaripihaksi iso, mutta pienihän se kuitenkin oli, joten siirtymä postimerkkitontillekin tuo joitakin neliötä lisätilaa. Suunnittelun periaatteet säilynevät kuitenkin melko samoina.


 Edellisessä asunnossamme nurmikkoa ei ollut lainkaan vaan pihaa hallitsivat maanpeitekasvit ja pensaat, joiden lomassa mutkitteli polkuja. Vanhan puuterassin viereen tein hiekkalaatikon, johon tuli myös muutamia isoja kiviä työskentelytasoiksi. Hiekkalaatikon toiseen laitaan tein jämälaudoista leikkimökin, jonka seinään ruuvaasin hanallisen vesisäiliön. Siitä lasten oli helppo valuttaa itselleen vettä leikkeihin. Leikkimökin katolle yritin kasvattaa sammalta, mutta katto oli sammal-piimä mössölle liian jyrkkä. Tarkoituksena oli myös verhota mökkiä köynnöksin ja luoda näin salaperäisyyden tuntua. Lapset kuitenkin kiipeilivät mielellään mökin katolle, joten verhoiluprojektikin kärsi takaiskuja. Leikkimökki, tai ehkä paremminkin minipaviljonki, oli läpikuljettava. Toisella puolella oli pienet pitkospuut, jotka johtivat heinikon läpi kivipolulle. Heinikon läpi kulkevat pitkospuut ja muut reitit ovat mukavia ja elämyksellisiä paikkoja varsinkin pienille lapsille.

Pitkospuiden lisäksi pihalla oli myös muita kulkuväyliä. Istutusalueilla oli kivilaattoja 'huoltotöitä' varten, mutta niitä pitkin saattoi myös hypellä. Pääväylää varten kaivoin esiin vanhat liuskekivet ja tein niistä kaarevan polun takaportille. Kivien väleihin laitoin pieniä pyöreitä jokikiviä, joita lapset käyttivät mielellään leikeissään esim. perunoina. Kivetyksen reunaan tuli vielä ajuruoho- ja neilikkamättäitä sinne tänne pehmentämään polun linjaa. Mutkittelevia polkuja, verhottuja näkymiä ja erilaisia sopukoita olisi nytkin tarkoitus käyttää luomaan sopivaa salaperäistä tunnelmaa. Vaihtelevat pintamateriaalit tarjoavat elämyksiä ja kokemuksia kaikenikäisille. Yritän rakentaa pihaan myös kumpareita. Kumpareilla saan lisää istutussyvyyttä kasveille, mutta myös mielenkiintoa näkymiin. Pieni lapsi voi käyttää kumparetta myös mäenlaskuun tai kierimiseen.

Kasvit päätyivät tietysti toisinaan materiaaliksi lasten leikkeihin, mutta ajattelin, että kyllä se juuristo siellä säilyy ja uutta kasvua pukkaa viimeistään seuraavana kesänä. Tärkeintä oli että lapset saivat puuhailla ja tonkia maata rauhassa. Nuoria hedelmäpuita yritin kyllä varjella. Kasveissa suosin marjovia lajeja; jalomaaraimia, pensasmustikoita, viinimarjoja, mansikoita, kirsikoita, karviaisia, jne. Niitä oli mukava pistellä suuhun koko perheen voimin.

 















Ihanaa olisi, jos pihassa olisi sopivia kiipeilypuita. Vanhassa pihassamme oli vanha kirsikkapuu. Nyt meillä on iso mänty, joka ei todellakaan sovi kiipeilyyn, sillä alimmat oksat lienevät 7m korkeudella. Pienimmille lapsille tuntui jo vanhallakin pihallamme riittävän puuhasteltavaa. Nyt vaatimukset ovat kasvaneet ja tramppa tuntuisi olevan kova sana, joten ehkä se häkkyrä täytyy johonkin mahduttaa. Leikkimökkikin on tilauksessa, mutta luulen, että lapset saavat vielä ensi kesänä tyytyä johonkin pressusta kyhattyyn majaan. Pajuista tehdyt rakennelmatkin ovat upeita, mutta ehkä liian vaativia ensi kesän työlistaan. Ajattelin jättää pihalle myös muutamia koivun tyvipöllejä materiaaliksi lasten puuhiin. Eiköhän tiiliä ja lautojakin jää jonkin verran jäljelle myös lasten rakentelua varten.

Maanpeitekasvit ja pensaat tulevat nytkin olemaan pääosassa pihalla. Katsotaan tuleeko johonkin pieni ruoholämpäre. Sisäänkäynnin lähelle ja kulkureittien varrelle olisi mukavaa saada erilaisia tuoksuvia kasveja. Oleskelualue tulee sijoittumaan avokalliolle. Olohuoneesta kalliolle tulee viemään puinen laiturimainen ramppirakenne, jollen sitten keksi jotakin muuta sen sijaan.


Uudelle pihallemme on tulossa myös pieni vesiallas. Allas on oikeastaan sadevesiallas, mutta veikkaampa että sinne pulikoijiakin eksyy, sillä lapset rakastavat vettä; räiskyttelyä, loiskuttelua ja lutrausta. Hauskaa on myös patojen rakentelu puroihin ja kasvien kastelu kastelukannuilla tai letkulla. Piha-altaaseemme on tulossa loivat reunat, jotta sinne joutunut ihminen tai eläin pääsee helposti myös ylös. Viime kesänä useampikin lapsi hukkui paljuihin ja ulkoaltaisiin. Muistelenkin, että rakennusmääräyksiä on sittemmin tiukennettu ja altaiden tulee olla aidatulla alueella. Itsekin olen miettinyt millä keinoin rajaisin takapihaa omaksi alueekseen, vaikka uudet määräykset eivät meitä koskekaan.

Muita pihan vaaran paikkoja ovat tilat, joissa autot liikkuvat. Erityisesti peruuttavasta autosta näkee hyvin heikosti pieniä kulkijoita. Parkkipaikkojen kulmaukset ovat kuitenkin usein paikkoja, joihin lumi kasataan, mikä houkuttelee lapsia talvella lumileikkeihin. Olisikin hyvä, jos lumenkeräyspisteet voisi sijoittaa johonkin muualle kuin autojen kääntöpaikan lähistölle, niin että lapset voisivat rakennella tunneleita ja laskea mäkeä turvallisissa paikoissa. Tunneleita olisi myös hyvä rakennella yhdessä aikuisen kanssa niin että lapselle havainnollistuu tunneleiden riskit. Samoin aidan takaa eteen juoksevaa lasta voi olla hankalaa huomata ajoipa sitten peruuttamalla tai ihan vain katse menosuuntaan. Aidan korkeutta olisikin hyvä madaltaa liikenteellisesti vaarallisissa kohdissa.

Pienet lapset pistävät suuhunsa kaiken mitä haluavat tutkia hieman tarkemmin - ja se on hyvä. Pihaa maistelemalla saa hyvää vastalääkettä allergioita vastaa. Osa kasveista on kuitenkin myrkyllisiä. Suurin osa on kuitenkin vain lievästi myrkyllisiä ja onneksi useimmet myrkylliset kasvit maistuvat kitkerälle ja pulautetaan ulos irvistyksen kera. Tappavan myrkyllisiä kasveja ovat näsiä, kultasade, kielo, ukonhattu, risiini ja sormustinkukka. Myös kielojen ja vuokkojen maljakkovesi on myrkyllistä. Myrkyllisiä siemeniä tai marjoja tuottavat happomarja (raakana), hernepensas, hevoskastanja, kuusamat, lumimarja, marjakuuset, seljat, sorvarinpensas, terttuselja ja väriherne. Pienten lasten pihassa myrkylliset marjat kannattaa kerätä pois. Lisää tietoa myrkyllisistä kasveista löytyy esim. täältä.
Myrkkyjä tuottavat kasvien lisäksi myös ihmiset. Itse en ole käyttänyt puutarhanhoidossa mäntysuopaa vahvempia torjunta-aineita. Viime aikoina huolta on herättänyt erityisesti glyfosfaatti, jota myydään kotipuutarhoihin Roundup nimellä. Saako ainetta myydä vielä kesäkuun jälkeen on parhaillaan EUn harkinnassa.

Eläinten tarkkailu on hauskaa puuhaa paitsi lapsista myös aikuisista, joten olisi mukavaa saada eläinkavereita pihalle. Olen tutkiskellut mitkä kukat ovat erityisen houkuttelevia perhosten mielestä ja laittanut niitä hankintalistalle. Tontin kulmalta johtaa läheiseen metsään tuijarivistö, mikä tarjoaa suojatun kulkureitin monille eläimille. Ajattelin tonttimme osalta tukea eläinten liikkumista tekemällä puu- ja pensasvyöhykkeen, jonka päätepisteenä on iso mäntymme. Mänty itsessään tarjoaa mahtavan tarkkailupaikan myös petolinnuille. Runsas aluskasvillisuus ja vesiallas houkuttelevat toivottavasti myös eläimistöä. Altaan pumppujärjestelmä suodatuksineen huolehtii toivottavasti kuitenkin myös siitä, ettei altaasta tule hyttysten kasvatusallasta. Uskoisin, että kun pihan suunnittelu tukee laajaa lajikirjoa, mikään eläin ei pääse runsastumaan kohtuuttomasti. Lintujen talviruokintapaikka pitäisi myös järjestää ensi syksynä. Ihanteena olisi tietysti useampi kuin yksi ruokintapaikka, jotta pienemmätkin pääsevät ruokailemaan.

Kevätauringon esiteltyä voimiaan viime viikkoina näytti siltä, että tiaisilla oli asunnonhaku päällä. Asensimmekin tytön kanssa juuri pöntön tiaisia varten. Naapurissa majailee kirjosieppopariskunta, joka on toivottavasti keväällä saavuttuaan sen verran tanakassa kunnossa,  ettei pönttöön mahdu. Edellisessä asunnossamme pönttöön asettui ensin tiaispari, mutta jälkeenpäin ilmaantunut kirjosieppopariskunta heitti heidät mieron tielle. Niinpä hankin nyt pöntön, jonka pitäisi olla vain tiaiskokoa. Naapuri majoittakoon edelleen sieppopariskunnan. Tytöstä pöntön julkisivut olivat ankeat ja kaipasivat piristystä. Saapa nähdä mitä asiakkaat tuumaavat. Tervetulotoivotuskin tuli englanniksi, jos vaikka ovat suomen jo unohtaneet. Koko talven pihapiirissä on pyörinyt myös mustarastas. Toivottavasti se löytää pesäpaikan lähistöltä, sillä se on suosikkilaulajani. Se voitti myös Suomen Luonnon linnunlaulukilpailun. Asumuksia voisi lintujen lisäksi rakennella vaikka hyönteisille, siileille ja lepakoille. Kompostiinkin olisi hyvä kurkistella yhdessä lasten kanssa, jos sieltä löytyy muurahaisia, komposti on liian kuiva. Jos vastaan lehahtaa kärpäsparvi, komposti on liian märkä.


Vanhassa asunnossa terassi oli suoraan olohuoneen ikkunoiden edessä. Jossakin ajattelemattomuuden puuskassa tulimme hankkineeksi valkoiset pihakalusteet.  Valkoinen pöydän pinta heijasti auringon valoa ja häikäisi niin että terassilla ateriointi oli välillä tuskaisaa. Suojaksi pahimmalta häikäisyltä ostin Ikeasta ulkokäyttöön tarkoitetun ripustusvaijerin, johon kiinnitin verhonipsuilla vanhan lakanan. Ensi kesän työlistalla on siis myös näiden mukana seuranneiden kalusteiden maalausurakka. Terassin yllä oli lasikate, jonka alapuolelle tein roikotetun pergolarakenteen ja ohjasin villiviinin siihen kasvamaan. Näin saimme terassille varjostusta ja näkösuojaa. Kesäaikaan lapset olisivat halunneet syödä aina ulkoterassilla. Ilman häikäisyä se olisi kieltämättä ollut oikein mukavaa. Köynnöksen suojassa oli myös mukava lueskella.
















Olohuoneestakin tuli paljon miellyttävämpi, kun näkymä puutarhaan sai köynnöksestä lisää kerroksellisuutta ja vihermarkiisin ansiosta olohuoneessa säilyi inhimillinen lämpötila kesälläkin. Aluksi suunnittelin vihermarkiisia myös nykyiselle pihallemme olohuoneen ikkunan ylle, mutta luulen ettei sille ole tarvetta naapuritontin suurten puiden tarjotessa juuri sopivanlaista katvetta. Puutarhanäkymät ja liitos sisä- ja ulkotilojen välillä vaikuttaa todella olennaisesti myös sisätilojen laatuun. Puutarhassa riittääkin vielä aimo annos työmaata. Onneksi istutin syksyllä iso kasan kukkasipuleita niin pihalla on edes jotakin kaunista kevään koittaessa. Siitä on mukava iloita lasten kanssa ja miettiä miten puutarhaa lähdetään muotoilemaan.