Ledipolttimon kesto

Ledipolttimon kestoikä on sama kuin sen heikoimman komponentin kesto. Ja se ei ole aina kovin pitkä se.

Tähän mennessä olen aina uskonut laatumerkkeihin ja tunnettuihin toimittajiin, mutta lediaika koettelee nyt uskoani vakavasti. Kotona viimeisinkin tämän mallin Osramin E27 kantainen retrofit polttimo sanoi irti sopimuksensa. Puolen vuoden sisään poksahti viisi. Saman valmistajan eri polttimotyyppi toimii kyllä vielä moitteetta. Samoin muiden valmistajien polttimot

Myös töissä olen huomannut ikäviä laatuongelmia. Kallis saksalainen laatuvalaisintoimittaja oli tarroittanut väärän värilämpötilan tarralla osan ledipolttimoistaan. Onneksi sattui olemaan paikalla useampaa erää ja värilämpötilaa niin paikalle saapuneelle maahantuojalle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin myöntää virhe.

Jo aikaisemmin kirjoittelin ja ihmettelin kuinka ruotsalaisista halpiskaupoista (Ikea & Claes Ohlson) saa erittäin hyvän värintoiston polttimoita (Ra>90). Samaan aikaan suuret eurooppalaiset laatumerkit saavat kuluttajille toimitettua vain niukin naukin hyväksyttävää Ra80 polttimoa. Kaikissa kyseisten firmojen tuotteissa värintoisto ei kuitenkaan ole noin hyvä vaan paketit täytyy syynätä tarkkaan.

Ledivalaisimissa hintaero saattaa olla kymmenkertainen vanhojen laatutoimittajien ja uusien pajojen tuotteiden välillä. Ainakaan paperilla suorituskyvyssä eroa ei tunnu löytyvän missään. Jopa värin hajontaa kuvaava SDCM -arvo saattaa olla identtinen ja hyvin pieni. Muotoilussa ja käytettävyydessä eroja toki löytyy. Tähän asti olen uskonut myös käyttöiän olevan pidempi, mutta enpä ole siitäkään enää niin varma.

Kaikki halpa ei tietenkään ole hyvää, mutta tuotteen kestoikä on nykyisin erittäin vaikeasti ennustettavissa. Koska ledituotteilla ei ole standardeja, tämä saattaa aiheuttaa myöhemmin ongelmia. Jos tuote poksahtaa viiden vuoden kuluttua, onko kyseistä modulityyppiä vielä valmistuksessa? Laatumerkit tosin usein lupaavat pitkän modulien saatavuuden. Vaikka modulia valmistettaisiinkin onko tuottajan valaisinten värinhajonta suuri ja sen seurauksena seinäpinta kirjava? Kelvinlukuhan on vain pyöristys väriavaruudesta lähimmälle värilämpötilan käyrän pisteelle. Hyvinkin erisävyisillä valonlähteillä voi olla sama kelvinarvo, joten sen varaan ei kannata paljon laskea. Jos tuottaja takaa pitkän saatavuuden moduleille ja pienen SDCM-arvon, ollaan jo aika turvallisilla vesillä.

Autokatoksen keilaus portaita varten

Projektiamme näyttäisi luonnehtivan 'Missä porras siellä ongelma'. Sisällä porrasaukkoa täytyi suurentaa jälkikäteen timanttisahan voimin. Autokatoksen katolle vievä ulkokierreporras taas on ollut 'tauolla', kun toteutus tai toteutumattomuustapa on antanut hauduttaa itseään.

Ulkokierreportaan piti olla simppeli, vähän tilaa vievä ja edullinen ratkaisu. Porras oli kuitenkin ajautunut suunnittelijoiden väliselle harmaalle vyöhykkeelle, jolla kukaan ei ollut paneutunut sen toteutettavuuteen. Lopputulemana olisi ollut konepajalla toteutettu ratkaisu, jossa kaide olisi ollut kantava rakenne eli ei todellakaan yksinkertainen ja edullinen porrasratkaisu. Ongelman perussyy on, että kierreportaan on ajateltu olevan puisen autokatoksen kulman kantava rakenne, jolloin keskipilari ei voi mennä ylös asti. Yleensähän kierreportaan keskipilari sijaitsee hiukan parvekkeen ulkopuolella, jolloin se voi jatkua ylös asti. Itsekin havahduin tähän ongelmaan vasta, kun porrasta oltiin tilaamassa ja seisoin autokatoksen kulmalla katsomassa tilannetta. No onneksi havahduin edes silloin, muutoin pihalla törröttäisi erittäin kallis köynnöstuki. Porrasratkaisun lisähaasteina ovat vielä reunassa oleva räystäskouru ja paksut palkit (kulkukorkeus). Uutta peruspilaria katoksen ulkopuolelle ei voi oikein enää tehdä, kun pilarin ulkopuolella kaartaan lähellä pintaa oleva maalämpölinja. Ratkaisuna on pyöritelty kierreportaan siirtoa parilla metrillä, jolloin alla olisi kiinteä kallio. Tällöin poistumistietaso olisi portaan katokseen yhdistävä siltamainen rakenne. Arkkitehti piirsi vaihtoehdoksi myös puisen U-portaan. Siitä tulisi kuitenkin voimakkaasti pihaa pimentävä muurimainen rakenne. Sitten pohdittiin jo portaan jättämistä kokonaan pois.

Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että ongelmaan saattaisi kuitenkin löytyä ratkaisu. Holssi-portaiden Ismo Heikkilä otti ongelmasta kopin, ideoi ratkaisun ottamani kuvan perusteella ja kävi paikan päällä tutkimassa tilanteen. Tarkempaa suunnitelmaa varten hän kävi vielä keilaamassa autokatoksen. 3D-skannaus on kyllä oiva apuväline hankaliin mittaustehtäviin. Ohessa skannerin pistepilvikuva.

Ideana on, että varsinainen kierreporras loppuu pilarin yläpäähän. Vaakapalkkiin kiinnitetään poistumistietaso. Katoksen päälle tulee puinen ralli, joka jatkuisi suojaavana rakenteena ja askelmana yli räystäskourun. Porras on parhaillaan tarkemmassa rakennetutkailussa. Toivottavasti saamme toimivan ratkaisun. Joka tapauksessa Ismo Heikkilä ansaitsee rakentajan kiitoksen oivallisesta asiakaspalvelusta.

Lasten jälkiä

Oman huoneen sisustus on tärkeä osa omaa identiteetin rakennusta lapselle. Tämän huomasi hyvin, kun poika oli kutsunut ensi kertaa uusia kavereita kylään. Oma huone täytyi käydä äkkiä läpi ja tarkistaa ettei siellä vain ole liian lapsellisia juttuja. Nyt kun paikka omassa kaveripiirissä on luotu, ei huoneen antamalla vaikutelmallakaan ole enää niin väliä. Ehkä asian merkitys korostuu kuitenkin taas syksyllä, kun koululaisen elämä alkaa ja elämään tulee taas uusia ihmisiä.

Itse olen yrittänyt välttää lasten huoneiden säätämistä, mutta järjestyksenpidosta käydään aina välillä kädenvääntöä.

Pojalle tärkeitä ovat elektroniset vimpaimet, pikkuautoilla hän en ole juuri koskaan ajellut. Myös diskopallot ovat olleet tärkeitä juttuja. Legot ovat parvella, joten oma kämppä pysyy hänellä aika jämptissä kunnossa, mikä harmittaa siskoa siivouspäivinä.





Tytöllä on aina pari askartelu- ja piirustusprojektia kesken. Tavarat kasaantuvat pöydille ja lattioille. Tässä saattaa olla jonkinlaista sukurasitetta äidin puolelta.

Tubettajan innoittamana tyttökin innostui oman huoneen järjestelystä. Huoneen komeroon syntyi kauneuspiste. Tubettajien mukana pienemmätkin lapset pääsevät hengaamaan isompien joukkoon. Ehkä se on yksi syy tubettajien suosioon.

Toiseen nurkkaan syntyi musiikkipiste. Epäkäytännöllinen paikka - yritti äiti inttää, mutta ymmärsi sitten poistua paikalta.

Koulusta palaavan lapsen kulkureitin voi aika usein jäljittää. Ensin tippuu avaimet, sitten kengät ja reppu, pisteenä i:n päälle löytyy mytyssä oleva takki. Noin periaatteellisella tasolla näille kyllä on omat paikkansa.














Toinen 'kauneuspiste' on syntynyt eteisen nurkkaan. Klipsit ja ponkkarit levittäytyvät täältä ympäri asuntoa.

Simsit, Minecraftit yms. vaativat ihmeellisen paljon tekniikkaa. Olohuoneen nurkassa TÄYTYY olla telkkari, pelikonsoli, läppäri, tabletti, kannettavia kaiuttimia, yms. Äiti kyseenalaisti välttämättömyyden, mutta jäi perheessä selvään vähemmistöön.

Takapihallemme on myös laskeutunut tramppa tuo omakotilapsiperheiden pihasomiste nro 1. Tramppa on lapsille todella tärkeä ja joskus tyttö tekee läksytkin trampalla. Lapset saavat omasta mielestään todella hyviä ideoita trampalla pomppiessa ja ovat ehdottaneet trampan hankkimista myös isän työpaikalle palavereita varten.













Tämä teksti hyväksytettiin lapsilla - ehkä luen tulevina vuosikymmeninä netistä 'äidin jäljillä' tekstin.

Ensimmäisen vuoden kokemuksia - osa 1. energiankulutus ja ilmanvaihto

Ensimmäinen vuosi on nyt takana ja on aika koostaa kokemuksia ja 'tilastotietoja', vaikka paljon on vielä puuhattavaa jäljellä kuten pihapiiristäkin huomaa. Talomme kulutti sähköä vuoden aikana 8942,5 kWh ja paneelisilppua poltettiin 2 m3. Suurin vuorokausikulutus osui tammikuulle 71,5 kWh. Tuo on niin iso poikkeama kuun muista luvuista, että teimme silloin varmaan jonkin vähemmän onnistuneen säätökokeilun. Pienin kulutus oli 4.7.2015, jolloin sähköä kului vain 5,9 kWh. Luultavasti olimme silloin poissa kotoa, joten energiaa ei kulunut veden lämmittelyyn. Tai sitten meillä tehtiin asennustöitä, jonka takia käyttöveden valmistus oli pois päältä työpäivän ajan.

 Oheisista kuvista ylempi on vuoden 2015 lukemia esittelevä ja alempi kuvaa 2016 lukuja (Fortum Valpas). Talomme kulutus on esitetty vihreinä pylväänä. Sininen viiva on Kaisaniemen ulkolämpötila ja vihreä viiva uuden verrokkitalon keskimääräinen kulutus. Keltainen alue on kulutuksen hajonta verrokkitaloissa. Fortumin lukujen perusteella pärjäämme oikein hyvin kulutusvertailussa. Lokakuun 2015 kulutus poikkeaa hyvästä linjasta ja yltää jopa uusien omakotitalojen keskimääraiselle tasolle, sillä kulvertin patteri ei ollut vielä silloin toiminnassa ja kulvertissa pörräsi öisin raksapuhallin.

2015 kulutus (muutto kesäkuussa)

2016 kulutus

  

Tyyppejä kulutuksen takana on 4kpl ja energiatodistuksen mukaisia neliöitä on 179. Talossamme on painovoimainen ilmanvaihto ja maalämpö (Nibe F1245). Olohuonetta komistaa Nunnauunin injektoritakka. Vettä meillä kului ensimmäisen vuoden aikana n. 90 l/hlö/vrk.

Lämmön talteenottoa meillä ei virallisesti ole. Käytännössä tiilikanavat toimivat kuitenkin lämmönsiirtiminä, jolloin ilma voidaan esilämmittää kulvertissa vain n. 12 asteeseen, jolloin se on n. 20 asteen lämpöistä putkahtaessaan sisään yläkerran venttiileistä. Vedon tunnetta en ole havainnut. Yläkerran parvella, alhaalta nousevan käytävän linjassa, olen havainnut alhaalta kattoa pitkin nousevan ilman virtauksen. Ilma oli kuitenkin lämmintä eikä virtaus siten tuntunut epämiellyttävältä.


Lämpötilat ovat olleet yläkerroksissa miellyttävät eli yli 21 astetta. Sen sijaan kellarin työhuoneessa lämpötila oli paukkupakkasilla vain 19-20 astetta. Sisääntuleva ilma oli vain 12 asteista ja lattialämmityksen tehot eivät tainneet enää kovilla pakkasilla riittää työhuoneen lämmitykseen. Toisaalta taas makuuhuoneemme lattialämmitys ei mennyt päälle edes kovilla pakkasilla. Testasin, että lämmitys kuitenkin toimii nostamalla vaadittua lämpötilaa termostaatista. Ilmeisesti vaatehuoneen jakotukin hukkalämpö riittää pitämään myös makuuhuoneen lämpimänä. Myös kellarin varasto, jonka piti olla puolilämmin tila onkin aina 21 asteen lämpöinen, koska maalämpökone sijaitsee samassa tilassa. Tilan oma lattialämmitys ei ole ollut koskaan päällä. Lämmön jakoa täytyykin vielä hiukan hioa. Pieniä säätöjä olemme talotekniikkaan tehneet nyt keväänkin aikana, kun huomasimme yläkerran hormi-imurin peltien liikkuvan väärin. Nolla-signaalin ja ykkös-signaalin merkitykset käännettiin päinvastaisiksi ja nyt ovat yläkerrankin pellit hiljentyneet. Kellarin työhuoneessa ja kodinhoitohuoneessa lämmitys on ollut päällä vuoden ympäri. Samoin märkätiloissa on pientä lattialämmitystä päällä. Suurten varjostavien lehtipuiden takia talo ei ole tullut vielä kertaakaan liian lämpimäksi.

Ilman sisääntulo ja säädettävä läppä

Kulverttia pitäisi imuroida 2 viikon välein, mutta täytyy tunnustaa etten ole imurointia muistanut tehdä aikapäiviin. Koska siitepölykausikin on ollut mukavasti käynnissä jo pitkään, ajattelin pyyhkäistä sisääntuloputkea ja katsoa miltä rätti näyttää. - Ja selvästi kannattaisi rättiä käyttää joskus kulvertin puolellakin. Mitään suodattimia emme ole putkeen asentaneet, koska emme ole allergisia eikä ihan vieressä ole vilkasta tietä. Lisäksi kuulin toisen käden tietona, että suodattimissa käytettäisiin homeenestoaineita, mikä entisestään vähentää innostusta ajaa sisäilmaa niiden kautta sisään. Kondenssia en ole kulvertissa havainnut ikinä. En myöskään jälkiä valuneesta vedestä tai pisaroinnista. Sen sijaan poistohormien yläpäässä, Rotorvent-kammioissa, oli jäämuodostumaa paukkupakkaskaudella (-20...-30 asteen pakkasissa). Täytyy käydä tutkimassa kammioiden rakennetta ja tiivistystä vielä paremmin nyt kesän aikana.






Kävin tutkimassa tilannetta myös ilman sisäänottoputken suulla. Peltiseppä varoitteli syksyllä, että sisäänottoputken suulle muodostuu kaikenlaista kertymää. Eipä siellä kuitenkaan mitään ollut. Ehkä asiaan vaikuttaa se, ettei ilmaa varsinaisesti imetä sisään, jolloin öttiäisetkään eivät jää verkkoon jumiin.

Ilman sisäänottosäleikkö ulkona

Salaojakaivoon on tullut myös kurkittua pitkin vuotta ja täysin kuivana on aina ollut. Perusvesipumppaamokin on luonnollisesti siten ollut pumppailematta. Pakkaskaudella tosin harhauduin luulemaan pumpun pumppaavan koko ajan, kun valo vilkutti. Näin asian tulkitsi taulussa olevan kuvan perusteella myös sattumalta paikalla ollut putkimies. Kaivofirmasta kuitenkin kerrottiin pumppausinfon näkyvän vain diginäytöllä. Tässä olisi taas yksi kehittämisen paikka talotekniikan käytettävyydessä. Ensinnäkin annetaan harhaanjohtavaa tietoa ja toisekseen pumppaustieto olisi hyvä antaa siinä muodossa, jolloin siihen kiinnittää helposti huomiota esim. ohi kulkiessa. Diginäyttöä pitää mennä varta vasten lukemaan ja sen kontrastikin on aika huono. 

Akustisesti painovoimainen ilmanvaihto kannattaa ehdottomasti toteuttaa tiilikanavilla. Metallinen yhde toimii selvästi ulkopuolisten äänien kaikukoppana ja ihanteellisinta olisikin, jos metalliyhteitä ei tarvittaisi ollenkaan. Muutoin ilmanvaihto on tietysti äänetön. Jokaiseen asuinhuoneeseen sijoittuva tulo- ja poistoilmakanava mahdollistaa myös äänieristettyjen ovien käytön.

Ilma nousee vinoa kattopintaa pitkin

Ilman laatu on oman kokemukseni mukaan ollut hyvä. Myös tytär kuvasi pari päivää sitten spontaanisti kodin hengitysilmaa hyväksi vastakohtana ikäväksi kokemalleen auton sisäilman laadulle. Ainoa poikkeus oli paukkupakkasten kausi, jolloin kellarin kodinhoitohuoneessa oli usein savun hajua. Aluksi ajattelimme sen olevan naapurin takanpolton seurausta, mutta miksi hajua olisi silloin vain yhdessä kellarin huoneista? Oma takkamme ottaa korvausilman kulvertista aivan kodinhoitohuoneen ilmanvaihtoputken suulta. Kovalla pakkasella kellarin alipaine voi olla tietyissä tilanteissa suurempi kuin yläkerrassa olevan takan veto? Ehkä olisi parempi ottaa korvausilma suoraan ulkoa. Ongelmana on vain putken kuljetus matalassa kellarivarastossa. Alipaine nousi varmaankin turhan suureksi kun kulverttiin tulevaa virtausta rajoitettiin, mutta esim. yläkerran pikkuvessan hormi oli täysin auki ja ilman venttiiliä raksaprojektin keskeneräisyyden vuoksi. Viisainta olisi varmasti säätää myös poistoja pienemmälle kovalla pakkaskaudella.



Ilmanvaihdon lisäksi ilman laatuun vaikuttavat myös pintamateriaalit ja meillä seinät- ja katto ovat pääosin avoimeksi jätettyä kuusilautaa. Yläkerrassa myös lattia on kuusilautaa. Märkätornin ulkopuoli on pinnoitettu savimaalilla. Uusia levykalusteita emme ole suuremmin hankkineet. Kalusteiden päästöt ovatkin viime aikoina olleet esillä. Muovi/lateksimaalia meillä on joissakin tiloissa.

Näillä eväin jatkamme toiselle asuinvuodelle.