Marraskuun energiat ja lähes valmis vuosigraafi

Marraskuussa energiaa kului 735 kWh. Käppyrät noudattelevat jotakuinkin ulkolämpötilan (sininen viiva) muutoksia. Joukosta kuitenkin erottuu myös päiviä, jolloin on pyykätty, kuivattu ja käytetty sähköuunia tavallista enemmän. Pikku takkaa olemme polttaneet päivittäin, jotta saamme pihalla möllöttäviä valkoisia paneelisilppusäkkejä pois silmistä.

Myös koko vuoden osalta noudatellaan aika mukavasti lämpötilojen graafin peilikuvamuotoa. Tosin lokakuun kulutus oli suurempaa kuin marraskuun, vaikka lämpötila oli selvästi korkeampi. Kissankäpälän luvut on tässä esitetty vihreinä pylväinä. Verrokkitalojen luvut vihreällä viivalla.

Iltasadun aikaan

Miehellä on iltasatuvuoro, joten päädyin kokeilemaan uutta kameraani. En todellakaan ole mikään kuvausekspertti, joten kameran mukana tullut Rajalan Digijärkkärikurssi tulee tarpeeseen. Täytyy vain etsiä sille aika kalenteristani.

Täytyy myöntää etten ole yleensä järin innostunut tyypillisistä arkkitehtuurikuvista. Kodit tuntuvat edustusasunnoilta, joissa ei asu kukaan tai asukas on aina sama persoonaton hahmo samoin huonekaluin. Pidän enemmän jännitteisistä kuvista. Kuvista, joissa ihminen on läsnä poissaollessaankin. HSn Hannes Heikuran kuvat öisestä Helsingistä ovat itselle sellaista kuvastoa, jota jaksaisi tutkailla kauemminkin.

Sisustuslehtien ja blogien kuvissa minua taas ärsyttää nykyinen muoti, jossa kaikki on ylivalotettua ja alisaturoitunutta. Blääh. Pitää varmaan mennä nukkumaan netissä narisemisen sijaan. Itsehän ei tietenkään jaksa käsitellä kuviani yhtään mitenkään...mutta jospa kurssin jälkeen innostuisi paneutumaan kuvauksen saloihinkin. Kerran muistan kyllä nähneeni kivoja kuvia suomalaisten kotien sisustuksista. Suunnittelijana oli Hanni Koroma.

Pihan äkkikäännös

Piha peittyi lumeen, lampi jäätyi ja talventörröttäjiksi muuttuneet heinät kimaltelevat auringossa. Tyhjensin altaan lähes kokonaan pari viikkoa sitten ja nostin pumpun sisälle vesiämpäriin. Syksyn sade kuitenkin täytti altaan ja nyt meillä onkin jäätynyt lampi ikkunan alla. Mukavahan tämä on näinkin. Kevällä sitten jatketaan lammen parissa.

 Vain muutama päivä aiemmin sain avokallion putsattua ja suojaverkot aseteltua. Onneksi jo aiemmin tuli harjattua peltikatto ja putsattua jalkapellit ja kourut. Jalkapellin taitteessa oli valtavasti männyn neulasia, jotka laitoin katteeksi mustikoiden alle. Kompostorin alaosan sain myös tyhjennettyä ja kipattua lehdet päälle.






Pölkyn päälle asettelin sammalta; tuskin juurtuu, joten olen varautunut piimäilyyn keväällä.











Nämä veijarit kukkivat koko kesän ja syksyn.

Kivirekenä KHH

.













Yksi raksaprojektin kivireistä, joka ei tunnu ikinä pääsevän perille on  kellarin kodinhoitohuone. Painona ja hankauksena on erityisesti katto, jossa roikkuu karmea määrä putkea karmean alhaalla. Jotain on kuitenkin saatu aikaan. Kaikenlaisesta jämästä muodostuneet pikkupyykin kuivaustelineet ovat ilmestyneet seinälle. Valaisimina on kaksi pesupussivalaisinta. Tässä on ihan rauhoittavaa ripustella pyykkiä iltaisin.






















Katonkin suhteen olen saanut jotakin aikaiseksi, kun oikein kyllästytti. Tässä keskellä, jossa putket ovat korkeimmillaan(!), päädyin vetämään putket ja katon ohuen antiikkilaastikerroksen alle. Paksun viemäriputken maalasin. Molemmille sivuille tulee sitten koteloinnit.

Tässä näkyy työhuoneen puolella roikkuvia putkia. Ongelman yhtenä syynä on ettei suunnitelmia ole sovitettu yhteen alun alkaen. Eli tila on matala, putkea on paljon ja lisäksi oven päällä on kantava palkki, jonka raudoitteita ei tietenkään voi alkaa katkoa jälkikäteen.





















Kellariin menee maalatut betoniportaat, jotka tuntuivat hiukan liukkailta.






















Niinpä portaiden reunaan tehtiin karhennusraita Tikkurilan liukuestehiekalla, jonka sekoitin lattiamaaliin (Hagmansin hengittävä). Ihan toimivalta ratkaisu tuntuu, katsotaan miten se kestää.

Yllätys pikkuwc:ssä

Yläkerran wc-projekti on jäänyt viimeistelemättä. Toimeen on pitänyt tarttua, mutta aina on tullut jotakin muuta. Tänään huomasin tyttären kyllästyneen asian laitaan ja pistäneen eilen? asioihin vauhtia. Vessaan oli saatu mahdutettua vaikka mitä. Tästä saankin hyvia vinkkejä siitä mitä toimintoja ja asioita vessaan kaivataan.

Ensimmäisen vuoden kokemuksia - Osa 2. Arjen parantajia

Kun asiat junnaavat ja tekemättömien töiden lista tuntuu loputtoman pitkältä, on hyvä miettiä missä asioissa asumisen laatu on parantunut. Seuraavassa listauksenomaisesti mukavia arjen parantajia, jotka ovat kesän aikana mieleeni tulleet. Nämä ovat tietysti yksilöllisiä kokemuksia ja riippuvat myös aiemmista asumiskokemuksista. Omaan listaani olisi esim. muutoin päätynyt myös induktioliesi, mutta koska se oli jo aiemmassa asunnossa, niin eipä sen kätevyyttä enää sitten huomaakkaan.

Äänieristetty makuuhuoneen ovi

Koska kaikissa makuuhuoneissa on sekä tulo- että poistoilmaventtiili, äänieristetyn oven asentaminen ei vaadi mitään lisäkommervenkkejä. Paremmin äänieristetty ovi on todella mukava, kun liikkeelle lähdetään eri aikoina.
















Injektoritakka

Itse pidän paljon siitä, että takka säteilee lämpöä. Olohuoneemme on myös pieni, joten mikään massiivinen takka ei olisi tilaan mahtunutkaan. Takan hyötysuhde oli myös yksi arviointikriteereistä. Aiemmassa asunnossa meillä oli saksalainen kiertoilmatakka, mutta siihen en ollut erityisen ihastunut. Injektoritakka on ainakin tähän mennessä tuntunut nappivalinnalta kotimme lämmönlähteeksi.











Pyrolyysiuuni

Uunin puhdistus on ikävää hommaa. Sitä tulee tehtyä liian harvoin, jolloin tuloksetkaan eivät ole kummoiset. Pyrolyysipuhdistus on loistava keksintö.

Rättipatteri eteisessä/tuulikaapissa

Meillä on pieni rakennusoikeus (125m2), joten arkieteisestä en haaveillut. Eteiseen sai kuitenkin mahdutettua muutamia käteviä toimintoja. Rättipatterilla voi kuivailla nopeasti lapasia ja pipoja talvella. Syksyllä on kiva heittää satulan kuivausrätti päiväksi kuivumaan.















Standby pölynimurisäilytys eteisessä

Jahkailimme aluksi laitetaanko keskuspölynimuria, mutta lopulta se jäi laittamatta. Sen sijaan eteiseen tuli lattiatasossa oleva säilytyspiste imurille. Imuria ei siis tarvitse nostella, kun käy imuroimaan. Säilytyspisteessä on myös pistokepaikka, jossa imuri on kiinni kaiken aikaa ja tästä pisteestä käsin yltää imuroimaan koko kerroksen. Eteisen saa nopeasti imuroitua ihan vain nostamalla letkun pois kannakkeestaan.




Kytkimet eteisessä: kotona/poissa, auton lämmitys ja ulko(joulu)valopistorasiat

Meillä ei ole varsinaista taloautomaatiojärjestelmää, mutta sähkösuunnitelmaan tehtiin muutamia samantapaisia juttuja. Kotona/poissa kytkimen avulla saa näppärästi virrat pois laitteista. Huono puoli on, että virran katkaisu uunista vie ajastuksen nollatilaan ja jotta uuni taas toimisi, kellonaika pitää asettaa uudelleen.
Autolla lähdetään harvoin liikkeelle säännöllisesti, joten päätimme ajastimen sijaan laittaa lämmityksen sisällä olevan kytkimen taakse.
Kaikki ulko(jouluvalo)pistorasiat ovat yhden eteisen katkaisijan takana.


Makuuhuoneiden käytäväkytkimet

Kaikissa makkareissa huoneen valoja saa kytkettyä useammasta pisteestä käsin. Kätevää aikuisten ja yhden lapsen mielestä. Toisen lapsen mielestä kytkinten tulee olla tietyissä asennoissa ja hän ei ominaisuutta käytä (ainakaan vielä).

Pyykkikuilu

Kuilulle jäi lopulta tilaa niin vähän, ettei standardiputki olisi mahtunut, joten kattopeltimiehet väänsivät meille oman kanttituubin. Se kuitenkin toimii ja on hyvä.

Liiketunnistimet

Meillä liiketunnistimet ohjaavat valaistusta kellarissa ja tuulikaapissa. Myös alakerran kylppärissä syttyy pimeän (<20 lx) tultua pikkuvalo tunnistimen havaitessa liikettä. Halutessaan voi sitten katkaisimesta laittaa lisää valoa. Minusta nämä ovat käteviä, mutta miehen mielestä ne toimivat aina jotenkin väärin.














Kivi&rosteri keittiössä

Kivi ja rosteri ovat hyvä työtasoyhdistelmä lapsiperheeseen. Muuten voisi hirvittää, kun tyttö soittaa iltapäivällä kokkailevansa kavereineen. Aiemmin meillä oli rosteritaso yhdistettynä massiivipuuhun. Saarni oli todella kaunis, mutta vaati työtä. Toisaalta sitähän voi aina ajatella, että jäljet kuuluvat elämään.














Sadesuihku ja kiinteä suihkuputki

Meillä oli aluksi käsisuihku nostettuna ylös suihkuputkeen, joten lasten oli pakko tottua käyttämään kiinteää suihkua. Kiinteän suihkuputken etuna on etteivät lapset eivät enää huido samalla tavalla käsisuihkun kanssa pitkin seiniä ja ovia. Varsinkin pienissä tiloissa tämä on hyvä juttu. Onhan sadesuihku myös paljon miellyttävämpi kuin edellinen suihkumme vaikka meillä ei jättilautasmallia olekkaan.














Legoparvi

Matala parvitila sopii hyvin legojen kasaukseen, kun hommassa ollaan muutoinkin kyttyrässä. Legot ovat poissa lattialta kuljeksimasta. Jos sattuu olemaan pikkusisaruksia, rakennelmat on myös helpompi suojata ja pikkusisaruksenkin tukehtumisvaara on pienempi.















Kiskot & valopistorasiat

Itse en todellakaan tiennyt miten mööpelit ja toiminnot tarkalleen sijoittuvat muuton jälkeen. Puhumattakaan siitä millaiset tarpeet tulevat jatkossa olemaan. Tämä olisi kuitenkin olennainen perusta hyvälle valaistukselle. Antaakseni lisää siimaa itselleni valaistuksen justeeraukseen otin käyttöön 3-vaihekiskot ja valaisinpistorasiat. Näin voin suuntailla ja siirrellä spotteja jatkossakin tarpeen mukaan. Lisäksi päätöksiä valaisinhankinnoista saattoi siirtää, kun 3-vaihekiskoon solahtavat eri valmistajien valaisimet.

Olohuoneen valaisimet ryhmittelin seinälle, kun halusin säilyttää puisen kattopinnan eheänä. Myös muissa tiloissa olen usein suosinut seinäasennusta ja epäsymmetrisyyttä valon jakautumisessa. Mielestäni epäsymmetrisyys tukee hyvin talon sisätilojen arkkitehtuuria. Aluksi olohuoneen valaisimet oli suunnitelmissa kiinnittää klipseillä verkkoihin, mutta loppujen lopuksi ne kiinnitettiin seinään.







Valaistuksen värilämpötilat käyttöajan mukaan

Työhuoneessa valaistuksen värilämpötila on 4000K, kun käytän huonetta lähinnä päivisin. Työhuoneen 3-vaihekiskon yhteen vaiheeseen on tarkoitus asentaa myös 2700K valaisimia iltatyöskentelyä varten. Muissa asuintiloissa on 2700K, kun niissä oleskelu tapahtuu pääasiassa ilta-aikaan ja kesällä keinovaloa tarvitsee vasta yöllä. Muutoin olisin kyllä varmaankin ottanut 3000K valonlähteet, mutta kohtuuhintaisia hyvän värintoiston (Ra >90) E27-kantaisia valonlähteitä oli vain 2700K värilämpötilassa. Sängyn vierustan lukulampussa on 2200 K ja 400 lm, joten ei pitäisi melatoniinin tuotannon häiriintyä illalla lueskellessa. Lisäksi itse ainakin pidän siitä, että valaistusvoimakkuuden laskiessa myös värilämpötila laskee. Myös monilla valaisinvalmistajilla on nyt 'dim to warm' mallisto, jossa värilämpötila riippuu valovirrasta. Omaan läppäriini olen myös ladannut FLux appsin, joka säätää taustavalon spektriä vuorokaudenajan mukaan.

Pyöräsäilytys

Kaupungeissa on tarkat vaatimukset autojen säilytykseen, mutta perheasunnoissakin on todella onnettomat varaukset pyörien säilytykseen. On todella mukavaa, että pyörät saa katon alle. Talveksi pyörät otetaan kellariin.

















Kottikärryn ja puutarhaletkun säilytys


Pienen rakennusoikeuden takia meillä ei ole varsinaista ulkovarastoa vaan varastotilat on sijoitettu kellariin. Kottikärrylle tuli kuitenkin pieni liukuovellinen lippakoppi ja samaan kopperoon tuli myös takapihan vesiposti letkuineen.








Hyötytarha autokatoksen katolla

Keittiön ikkunan takana pyörii jatkuvasti kaneja ja rusakoita. Näkyipä kaurislaumakin kulkevan 100m päässä, mutta ne tuskin aivan pihalle tulevat. Joka tapauksessa  hyötyviljely ilman aitauksia olisi hankalaa. Olenkin erittäin tyytyväinen päätöksestä sijoittaa viljelylaatikot autokatoksen katolle. Pienillä tonteilla kerroksittainen käyttö tuo myös mukavasti lisätilaa pihalle. Hyötytarhan rakennus on vielä vaiheessa. Kuvassa on katolle menevät kierreportaat, jotka saatiin vasta viriteltyä

Vihreä vieraspaikka

Yleensä vieraat jättävät autonsa kadun varteen, mutta joskus tulee tarvetta toisella autopaikalle myös tässä ihan omalla pihalla. En kuitenkaan halunnut pikku pihalleni enää lisää kasvittomia 'automaaneliöitä'. Niinpä tein murskeesta vain polkumaiset ajo-urat ja istutin muualle vain maanpeitekasveja. Mielestäni ratkaisu on toimiva, jos lisäpaikkaa tarvitsee vain harvoin. Kasveja täytyy vielä kuitenkin muokata. Hanhikille multa/paikka on liian rehevä ja siitä on kasvanut liian korkea autonaluskasviksi. Ensi keväänä siirrän hanhikit muualle ja laitan tilalle lisää maahumalaa.











Kompostori

Ennen olimme biojätekeräyksen piirissä, joten kompostori on lisännyt työtä. Toisaalta yhtenä motiivina omakotitaloprojektiin oli nimen omaan puuhailu omalla pihalla ja mahdollisuus muokata elämää ekologisempaan suuntaan. Joten omaa arkeani parantaa tietoisuus siitä, että biojäte muuttuu oman pihan mullaksi. Viime talvena pyöräytin biojätteet mikrossa kovien pakkasten aikaan, jotta kompostori kestäisi paremmin toiminnassa.

Kännykkähotelli

Tämä on vielä prosessissa, mutta uskoisin olevan hyvä juttu. Hotelliin on tulossa USB latauspisteet.

Seuraavat toiminnot ovat vielä harkinnassa

Ulkokurapiste 

Tämä voisi muodostua simppelisti vain istuimesta, jonka vieressä olisi sanko ja tiskiharja saappaiden kuuraukseen. Ehkä katoksen vesipostin viereen?

Eristetty laatikko ruokatoimituksia varten

Tuleekohan tälle tarvetta tulevaisuudessa? Paikkaa ja muotoa olen kuitenkin alustavasti pyöritellyt mielessäni.

Uusi kaide

Olohuoneen yhdestä nurkasta en ole aiemmin juuri kuvia ottanut. Siellä on killottanut tilapäinen verkkokaide. Tänään saimme vihdoin puukaiteen paikoilleen.

Aiempi kaidetekele oli tämän näköinen. Keittiön nurkasta puuttuu vielä lauta. Se oli kyllä kaidekuljetuksen mukana, mutta mitat eivät sitten ihan stemmanneetkaan. Lauta lähtikin sitten heti paluukuljetuksella takaisin.

Yläkerrasta näkymä on nyt tälläinen. Ovi ja ikkuna-aukko ovat pojan huoneeseen. Kaide on Fiskarsilaista 'lähikuusta' ja Entisöinti Rinteen tuotantoa.

Tämä aika on siitä hauskaa, että luonnonvalossakin on paljon värejä havaittavissa. Portaikon alaosaan tulee taivaankannen hajavaloa koillisen suunnalta. Yläosa puolestaan kylpee kaakosta paistavan auringon loisteessa.

Keppihevostalli

Jämälaudoista on syntynyt myös keppihevostalli. Valkoisen lapun mukaan tallin toiminta on SLL:n hyväksymä. Milloinhan tarkastaja on käynyt? En ole huomannut, mutta hyvä, että toiminta on kaikin puolin asianmukaista.

Kylppärin (lähes) valmis laatoitus

 Kylppärin ja saunan laatoitus on nyt melkein valmis. Silikonit puuttuvat vielä. Lisäksi lattialaattojen saumoja täytyy vielä paikka paikoin skarpata. Pelkäsin vahan menevän sauman kohtaan ja laitoin asennusvahaa lasittamattomiin lattialaattoihin ehkä hieman liian varovaisesti sillä seurauksella, että pyöreähkön laatan reunan ja sauman liitos on monessa kohtaa epäskarppi. Muutoin vaha toimi hyvin ja saumalaasti lähti hyvin pois lasittamattoman laatan pinnasta. Myös mosaiikkilaattojen saumaus oli työlästä puuhaa, joten kaiken kaikkiaan tähän tilaan osui työvoimavaltaisia ratkaisuja.

Keltainen lattialaatta jatkaa itse asiassa aika mukavasti lattialautojen sävymaailmaa. Punainen savimaaliseinä taas on mukavassa kontrastissa sinisen taustan kanssa. Tällä hetkellä sauna on suunnitelmissani umpikoppi 'grillivalaistus' tunnelmalla - tilakokemuksen pitäisi olla ihan jotakin muuta kuin muualla talossa. Eli saunasta tulisi oikein kunnon perinteinen hikimaja, jokaa vie kävijän muihin maailmoihin.


Shampoohyllyn korkeuden mitoitin mittailemalla mille korkeudelle vesi pääosin seinässä roiskui suihkussakäynnin aikana. Hylly tuli pikkuisen tätä korkeammalle, jotta putellit ja saippuat eivät lillu vedessä. Hyllyyn tuli myös pieni kallistus

Suihkunurkassa on Unidrainin lattiakaivo. Tässä pienessä tilassa ratkaisu on varmasti ihan hyvä sillä näin saatiin selvä kaato poispäin oviaukolta.

Olin luvannut itselleni, että raksasaappaat lähtevät kunhan laatoitustyö on valmis. Samalla lähtivät myös repaleiset raksahousut. Saappaat vuotivatkin jo, mikä ei ollut piha-altaan asennustöissä kovin kivaa. Apua olin hakenut jeesusteipistä, mutta tällä kertaa jokapaikan apulainen petti sille asetetut odotukset. RIP raksasaappaat & housut

Kierreporras ja kaiteet

Ulkoporrasprojekti on vihdoin saatu päätökseen! Ensin jännitimme onnistuuko koko porrasprojekti mitoitus- ja sijaintihaasteiden takia. Sitten Holssi portaan Ismo Heikkilä keksi toimivan ratkaisun porraspulmaan. Ratkaisevaa oli myös, että Ismolta löytyi laitteet 3D keilaukseen, jotta kaikki mittapulmat tuli huomioitua rakenteessa. Mitoitus on määräyksiä hipova,  joten ratkaisu tarkistetuttiin myös Espoon rakennusvalvonnalla. Mainittakoon vielä, että rakennusvalvoja oli painottanut muuttotarkastuksessa, ettei mitään himpulanettiportaita kannata asentaa, sillä niille on jouduttu antamaan käyttökieltoja. Saimme rakennusvalvonnasta vihreää valoa ja porras pääsi tuotantoon.

Lopulta tuli ilmoitus, että porras on valmis ja toimitetaan perjantaina postin toimesta. Eipä kuulunut toimitusta perjantaina. Tiistaiaamuna vihdoin postin lähetti soitti, että teille on tulossa pikkupaketti. Ajattelin liikkeellä olevan suuren humoristin, mutta toden totta - posti toimitti meille pienen paketin, jossa oli yksi iso pultti. Kyselin missähän loppuporras mahtaa olla. Vihdoin keskiviikkona soitettiin, että porras olisi tulossa parin tunnin kuluttua. Tarkalle meni, kun asennus oli sovittu torstaiksi.

Asennuksen hoiti Esa Nurmela TR-mittaus ja logistiikka -nimisestä yrityksestä.  Kaikki napsahti onneksi hyvin kohdalleen. Päänvaivaa tuotti kuitenkin hetkeksi sisäänkäynnin kaide sillä olin unohtanut kertoa mittauksen yhteydessä, että laatassa on sandwich rakenne. Asennusreiät osuivat tietysti styroksin molemmin puolin, mutta onneksi siihenkin pulmaan löytyi ratkaisu. Ken etsii taitavaa kirvesmiestä/asentajaa voin kyllä lämpimästi suositella Esa Nurmelaa.

Olen todella iloinen, että kierreporras saatiin toteutettua. Ratkaisu parantaa toiminnallisuutta ja on tärkeä myös talon visuaaliselle ilmeelle. Kaide ja porras on pyöreää perustyyliä. Arkkitehti olisi toivonut hieman graafisempaa ilmettä profiiliin, mutta minua tämä epätrendikäs karvahatturatkaisu miellyttää. Siinä on häivähdys 50-lukua, jolloin alue muutenkin rakentui laajemmin.

Seuraavaksi katoksen pitkälle sivulle pitäisi rakentaa puusäleikkö ja katolle istutuslaatikot ja puurallit. Saapa nähdä onnistuuko tuo ennen lumia vai meneekö ensi kesän työlistalle. Talo on taas pikkuisen valmiimman näköinen, kun tilapäisistä verkkokaiteista päästiin eroon.

Vesileikkaus

Pienessä saunakylppärissämme on väliseinää, seinän mutkaa ja lattiakaivoa sen verran, että vaativammin silputtavia lattialaattoja kertyi vino pino. Suorat linjat sain tehtyä näppärästi laattaleikkurilla, mutta nyt paikalle olisi vaadittu team kätevä&pätevä, joka olisi tehnyt laitehankinnan, opiskellut, harjoitellut ja suorittanut homman. Ei kuulunut. Sen sijaan googlasin ja vein laattapinon vesileikkaukseen Metallikaari Oy:hyn. Tavallisesti leikattavat materiaalit ovat suurempia, joten pikkulaatoille piti rakentaa pidike. Nätit suorat leikkaukset kuitenkin tulivat ja sain hakea laatat seuraavana päivänä.

Vesileikkauksessa materiaaliin kohdistetaan ohut painevesisuihku, joten materiaali ei kärsi kuumuus tms. vaurioista. Vedenkestävää materiaalin täytyy kuitenkin olla. Hermojen säästö kustansi 80 eur + alv.

Kipsi - Rakentamisen Iso Paha Susi?

Piipahdin Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella kuuntelemassa Mirja Salkinoja-Salosen luentoa. Hän on mikrobiologi ja Helsingin  yliopiston emeritaprofessori, joka on toiminut myös akatemiaprofessorina. Koska luennon teemaa liittyy rakentamiseen ja luento sisälsi ainakin itselleni uutta ja yllättävää tietoa, teen lyhyen muistiinpano- ja ajatuskoosteen tähän raksablogiini.

Salkinoja-Salonen aloitti kertomalla, että mikrobeja on kaikkialla ja niin kuuluukin olla. Olennaista on millaista mikrobikontaktia rakennettu ympäristömme ja toimintamme suosii. On hyviä mikrobeja ja sitten on niitä pahiksia.

Nykyisin kiinnitämme paljon huomiota siihen mitä syömme, vaikka suolistollamme on hyvät keinot käsitellä kaikenlaisia aineita. Myös keuhkoissamme on puhdistusmekanismi hiukkaskuormitusta varten, mutta kaasut ja nesteet pääsevät keuhkojen kautta elimistöömme hyvin vapaasti.  Altistuminen mikrobien erittämille toksisille aineille tapahtuu nimenomaan nestepisaroiden kautta. Salkinojan sanoin - 'Voimme syödä kaikenlaista roinaa, mutta emme voi hengittää sitä'.

Ongelmana on, että nykyisin sisäilmamittauksissa kerätään pölyhiukkasia. Pintojen imurointi ei kerää talteen toksisia nestepisaroita eikä siten anna oikeaa kuvaa sisäilmasta. Homeiden erittämiä toksiineja kuvaavat näytteet tulisi kerätä pintoja pyyhkimällä. Mittausmenetelmät ovat siis osin vääriä emmekä osaa mitata oikeita asioita.

Hyviä mikrobeja saamme maaperästä ja eläimistä. Samanlaista viestiä muistan kuulleeni kesällä radiosta, kun Ilkka Hanskin tutukijakollegioon kuulunut henkilö (nimeä en valitettavasti muista) kertoi, että osa kasvisten ja marjojen terveyshyödyistä tulee luultavasti siitä, että niitä nauttiessa nautimme samalla myös maaperän mikrobistoa. Erityisesti varhaislapsuudessa marjat kannattaa nauttia suoraan pensaista ja rapsutella paljon eläimiä.

Verrattuna hollantilaisiin ja espanjalaisiin kouluihin suomalaiset koulut ovat jopa mikrobiköyhiä. Koulujen sisäilma on kuivaa ja koulujen tekninen kunto on hyvä. Ei putkivuotoja tai vuotavia kattoja. Silti suomalaiset lapset ovat sairaampia kuin verrokkimaissa - Miksi?

Hollantilaiset ja espanjaiset tutkijat kiinnittivät huomionsa suomalaisten lasten vähäisiin eläinkontakteihin. Hollantilaisissa päiväkodeissa ja kouluissa saattaa olla pihalla esim. kanikoppeja. Myös espanjassa suurin osa lapsista on eläinkontakteissa jo varhaislapsuudessa.

Suomessa sisäilma on kuivaa ja kuivan tilan mikrobit ovat usein kaikkein toksisimpia. Hollantilaisissa ja espanjalaisissa kouluissa raportoitiin vesivaurioista rakenteissa. Suomalaisissa kouluissa viitattiin usein tunkkaiseen hajuun. Salkinoja-Salonen pohti mihin haju liittyi ja esitti yhdeksi vaihtoehdoksi rikkivetyä. Rakentamisessa ei ole annettu raja-arvoja rikkuvedylle ihmisten osalta, sillä on ajateltu ettei sitä asumuksissamme olisi. Sen sijaan eläinsuojissa rikkivedylle on asetettu raja-arvo. Mistä rikkivety sitten tulisi rakennuksiimme?

Rikkivetyä syntyy anaerobisessa mikrobitoiminnassa, kun sulfaatti pelkistyy sulfidiksi. Yksi lähde ovat viemärit, joiden hajulukot ovat kuivuneet. Muita lähteitä ovat kipsi (kalsiumsulfaattihydraatti) ja betoni silloin kun ne suljettu anaerobisiin olosuhteisiin (epoksipinnoitteet, muovimatot, vesieristeet, muoviset höyrynsulut, jne.) Kipsi on myös siitä ikävä rakennusmateriaali, että se kastuu helposti ja kuivuu huonosti. Kipsiähän käytetään nykyrakentamisessa erittäin paljon; levyinä, tasoitteina, valuina...

Tälläiset suljetut, anaerobiset, rakenteet ovat ikäviä myös toksisten mikrobien kasvun kannalta. Mikrobitoiminta tuottaa hiilidioksia ja riehaantuu erityisesti hiilidioksirikkaissa olosuhteissa eli se on itseään voimistava prosessi. Omissa mielikuvissani kipsilevy oli 'steriili' materiaali. Rautakaupan nipuista juuri puretut levyt ovat kuitenkin Salkinoja-Salosen näytteiden mukaan täynnä mikrobeja, ympäristötekijöistä sitten riippuu minkälaiseen kasvuun ne riehaantuvat ja mitkä mikrobit saavat vallan. Valitettavasti kipsilevyt tuntuvat olevan hyvä kasvualusta kaikkein ikävimmille mikrobeille.

Kipsistä kasvualustaa

Salkinoja-Salonen esitti dian, jossa kipsin käyttö rakentamisessa korreloi astman esiintymisen kanssa. Hän tietysti muistuttti ettei ajallinen korrelaatio vielä kerro mitään syy-seuraus suhteesta.

Myös uretaanieriste on erinomainen elatusalusta mikrobeille.

Salkinoja-Salonen kritisoi myös kouluissa käytettäviä antimikrobisia pesuaineita. Ne tuhoavat nimen omaan harmittomimpia mikrobeja antaen tilaa vaarallisimmille. Lisäksi ne pinnalle kuivuessaan muuttuvat 100% biosiidiksi, erittäin hienojakoiseksi aerosolipölyksi, jota hengitetään.

Hollantilaisissa ja espanjalaisissa kouluissa oli koneellinen ilmanvaihto vain yhdessä koulussa, kun Suomessa koneellinen ilmanvaihto oli kaikissa kohteissa. Koneellisen ilmanvaihdon suuri nopeus ja ilmanpyörteet levittävät tehokkaasti näitä sisäilman ongelmanlähteitä.




Itse tulkitsisin tämän niin, että rakenteiden sulkeminen kaasutiiviisiin pusseihin, joissa hiilidioksidipitoisuus nousee korkeaksi ja happipitoisuus on alhainen, on huono asia. Kipsin käyttö vaatii lisää harkintaa ja tutkimusta. Erilaisten pinnoitteiden valinnassa täytyy olla hyvin huolellinen. Muovimatot ovat aiheuttaneet julkisessa rakentamisessa paljon ongelmia. Tähän asti olen luullut että syynä on vain liiman reagointi betonin kosteuden kanssa, mutta ehkä kyseessä voi olla myös rikkivety. Entä nykysin muodissa olevat betonin muovimassapinnoitteet; ollaanko niiden kanssa kohta samanlaisissa ongelmissa? Entä vesieristeiden läträys märkätiloissa; aiheutetaanko enemmän haittaa kuin hyötyä? Pitäisikö märkätiloissa suosia ammeita ja suihkualtaita ja antaa varsinaisten pintojen olla kaasua läpäisevämpiä. Näinhän toimitaan monissa muissa maissa. 

Painovoimaista ilmanvaihtoa vastustetaan usein nimen omaan liiallisella ilmankosteudella, joka olisi nykyaikaisten elintapojen seurausta. Nykyisin asuinkuutiot henkilöä kohti ovat kuitenkin niin paljon suuremmat kuin ennen etten usko sisäilman olevan sen kosteampaa kuin ennenkään. Lisäksi asunnot ovat lämpimämpiä. Onko se ilman kosteuskaan lopulta suuri ongelma, kun Suomessa on ilmastosta johtuen lähtökohtaisesti kuiva sisäilma?

Nykyisin homekeskustelu tuntuu olevan kovin keskittynyt ulkoseinän rakenteeseen. Oma mielikuvani on kuitenkin, se, että suurin osa sisäilmaoireista liittyy alapohjan rakenteisiin. Vanhoissa kohteissa kyseessä tuntuu usein olevan puutteellisesta salaojituksesta johtuvat ongelmat ja uudemmissä betonilattian pinnoitteisiin liittyvät ongelmat. Toisinaan myös vuodot yläpohjan alueella tai kondenssiongelmat lasirakenteiden kanssa. Lisäksi ongelmia saattavat tuottaa vuotavat vesikalusteet. Nämä ovat tosin vain omia mielikuviani uutisvirrasta ja mahdollinen rikkivedyn osuus ongelmiin on vielä avoin.

Rakennetun ympäristön tulisi joka tapauksessa luoda olosuhteet laajalle hyvien mikrobien kirjolle. Erityisesti päiväkodeissä tulisi tarjota mahdollisuus kontaktiin oikean maaperän kanssa eikä rakennella niitä muovitettuja kumpareita, jotka nyt näyttävät olevan muodissa. Lisäksi julkisessa päiväkotirakentamisessa suositaan muovimattoja, jolloin pienet lapset pyörivät muovin päällä koko varhaislapsuutensa. Muovitettu lapsuus täydentyy muovivaipoilla, muovi-istuimilla, jne. Julkisissa rakennuksissa tulisi myös luopua antibakteeristen pesuaineiden käytöstä. Sen sijaan esim. yleisimmin käytettyjen ovien kahvat voisivat olla kuparipintaisia.

Koska en ole mikrobiologi tämä teksti saattaa sisältää väärinymmärryksiä. Salkinoja-Salosen ja muidenkin Helsingin yliopiston tutkijoiden julkisesti pitämien esitelmien dioja voi tutkia yliopiston Tuhat -tietokannasta.

Tuskanhikeä saunassa

Saunaprojekti on edennyt tuskaisesti ja nihkeästi. Ensin ei oikein tiennyt mihin pyrkii, sitten tuottivat päänvaivaa detaljit - mikrotiloissa senteilläkin on merkitystä ja lopuksi käytännön toteutus on saanut hien kihoamaan otsalle.
Olin hankkinut suikun taustaseinälle kivaa ja edullista mosaiikkilaattaa. Tuolloin olin arvioinut laattoja vain visuaalisuuden perusteella. Laatoitusprojektin lähestyessä hiplasin laattoja hieman tarkemmin. Vasta tällöin aivoni rekisteröivät laattapaksuuden olevan vain 3mm - ilmankos olivat niin edullisia. Ohuita lasilisun palasia ei niin vain seinään läiskittäisikään. Hiki ja ahdistus velloi suihkukopperossa, kun ähräsin laattoja seiniin. Puinen grillivarrastikku osoittautui hyväksi apuriksi hienosäädössä. Seinään ne lopulta päätyivät. Yöllä kuitenkin tuli mieleen miten miehen ensimmäisen asunnon kylppärissä mosaiikkiboordi rapisi seinältä vaikka oli ammattimiehen(?) laittama. Aamulla tökin laattoja etusormella, mutta ainakin toistaiseksi ovat paikoillaan pysyneet.

Vesieristyksissä jatkoin Kiillon tuotteilla, kuten muuallakin yläkerroksissa. Kellarissa käytin sen sijaan  Basfin tuotetta, joka sallii vesihöyryn liikkumisen molempiin suuntiin. Lattiakaivon ympärillä on butyylilaippa. Suihkunurkassa käytin butyylisaumanauhaa.

Ikkunasyvennys

Butyylysaumanauhalla tein myös ikkunasyvennyksen vesieristyksen pohjan ilmaraon kohdalla.

Vesieristettä upposi 13m2 laatoitettavaan alaan reilut 20kg eli ainakin keskimääräisen ainepaksuuden pitäisi olla riittävä. Lattioihin ja suihkunurkan seinien alaosaan tuli kolme eristekerrosta; muualle kaksi. Unidrainin metalliosa piti puhdistaa huolellisesti ennen vesieristeen levitystä.

Oven kohdalle tein 1,5cm vesieristetyn nousun lattiaan. Tämän lisäksi laitan laatoituksen reunaan pienen puukynnyksen


















Lattian laatoitusprojektin lähestyessä tutkin tarkemmin lattialaattoja. Vasta nyt tajusin että laatan kivan matta pinta tarkoitti lasittamatonta laattaa. Lapsuudestani muista miten äiti hinkkasi kylppärin terrakottalaattoja tuntitolkulla puhtaaksi saumalaastista vaikka laatat oli ohjeen mukaisesti kasteltu ennen saumausta. Onneksi nykyisin on huokoset sulkevia aineitakin laatoittajan avuksi. Ihmeellistä kyllä K-Raudasta ei ainetta löytynyt, mutta soitto RTV:lle kertoi, että pelastus eli asennusvaha löytyisi sieltä.

Myös ikkunasyvennyksen puukehysten väsäämiseen olen saanut upotettua uskomattoman määrän aikaa. Olimme sentään onneksi saaneet hankittua sirkkelin ennen projektia. Ensin opiskelin hiukan ohjekirjaa ja sitten työkone laulamaan ja kyllä se sitten lauloikin koko päivän tämän pikkuikkunan parissa. Alimmaiseen lautaan olin suunnitellut pienen kaadon ulospäin, joten jiiriliitosta en lähtenyt edes yrittämään. Lisäksi ajattelin, että jos laudalle roiskahtaa vettä, on parempi ettei vesi pääse livahtamaan nurkkiin. Leveät laudat olin liimannut kahdesta HLL lattialaudasta. Ikkunapenkki on niin syvä ettei sirkkelin leikkuuleveys riittänyt vaan lautaa piti kääntää. Syvyyden syynä on kaksinkertainen seinärakenne välissä olevalla ilmaraolla. Lisäharmiksi kaikki laudat eivät olleet liimautuneet aivan suoriksi. Ikkunan ilmatiivistysteipit yhdessä vesieristysten kanssa saivat vielä aikaan sen, että lautoja piti muotoilla takapuoleltakin. Halusin lautoihin hiukan pyöreät kulmat, joten särmiäkin piti hiukan hioa. Laudat on käsitelty kahteen kertaan Bloomin puuvahalla sävyllä vanilja. Onhan tämä ikkuna itse tuunatun näköinen, mutta oman käden jälki sopiikin omakotitaloon.

Shampoohylly kallistuu ulospäin jottei vesi jää hyllylle lillumaan.

Mielikuvissani märkätornin punainen seinä muodostaa kontrastin sinisen taustan kanssa. Sininen seinä tehostaa syvyysvaikutelmaa yhdessä valaistuksen kanssa; kunhan valaistukseen sitten joskus päästään.... Ulkopuolelta savimaalilla käsitellyn seinän pitäisi läpäistä hyvin kosteutta, jos joskus käy vahinko.





Tämä kevään Piha&Puutarha&Rakennus messuilta hankkimani sammio odottaa kylppärissä saunan valmistumista.