Parven kaiteeksi piti tulla puukehysten väliin pingoitettu metalliverkko. Jonkinlainen kommunikaatio-ongelma sai kirvesmiehet käsittämään, että kyseessä on väliaikainen ratkaisu ja he olivat survoneet verkon paikoilleen miten kuten. Mies ja lapset eivät verkosta koskaan innostuneet vaikka selitin, että kyllä siitä paljon hienompi kunnolla pingottamalla saadaan. Niinpä mies käytti tilaisuuden hyväkseen, kun visioin lasten kanssa kesäkanalan perustamista tulevina kesinä. Se on joko kanat tai verkko. Kanaoption säilyttääkseni siirryinkin sitten puukapulalinjalle. Tänään kiinnitimme ensimmäiset kaidepuut paikoilleen. Halusin ilmeen säilyvän kevyenä ja kattopinnan ehjänä joten kaidepuun yläpäässä on tappikiinnitys. Lisäksi vino kattopinta itsessään lukitsee puun hyvin paikoilleen putoamissuunnassa. Tumpelon ja tampelon työn jälki ei ole puuseppätasoa, mutta kotihan syntyy itse tuunaamalla.
Kulverttiin on asennettu 3m pitkä jättipatteri. Pienehkön tilan lattialämmityksen teho ei yksin riitä ilman esilämmitykseen. Näin jälkikäteen mietin olisiko seiniin kannattanut asentaa jonkinlainen seinälämmitys, jos sellaisia ylipäänsä on saatavilla. Kulvertin tekniikan pitäisi nyt olla valmis. Sisääntuloputken oikealla puolella näkyy pieni moottori, joka liikuttelee sulkupeltiä. Tosin vesitysputki pitäisi ymmärtääkseni vielä vetää lattiakaivolle asti.
Eteisestäkin on pahimmat rakennustarvikerydöt saatu siirrettyä kellariin. Uusia mööpeleitä emme ole tänne hankkimassa joitakin säilytyskalusteita lukuun ottamatta. Omia, mummojen, mammojen ja kumminkaimojen kalusteita siirrellään kunnes ne löytävät oman paikkansa.
Tämän huoneen askarteleva asukki suoltaa käytettyjä piirustuspaperiarkkeja maailmalle liki paperikoneen tahtiin. Ympäristön ja nuukuuden nimissä arkit piirretään tietysti molemmin puolin. Voi sitä ilon päivää, kun jumpparenkaat saatiin vuoden tauon jälkeen taas käyttöön. Ehkäpä paperinkulutuskin maltillistuu.
Lisää iloa on tuottanut myös legokaupungin jälleenrakennusprojekti. Viimeeksi kaupunkiin kurvasi legofriendsien keikkabussi. Matala parvitila toimii loistavasti juuri tämänkaltaisessa toiminnassa. Sen sijaan pidempiaikainen siivois- ja järjestelytyö saa aikuisen selän parkumaan vaikkei selkävaivoja muuten olisikaan.
keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
tiistai 14. heinäkuuta 2015
Ympäristön käpälöintiä
Valitsemani nimi Kissankäpälä viittaa talon pieneen kokoon ja talon kallioiseen ympäristöön. Lisäksi visioin, että talon suhde ympäristöönsä olisi kissankäpälämäisen pehmeä. Vaan kuinkas sitten kävikään...
Taloon tulikin täysikorkea kellari. Katsellessani valtavaa monttua, josta oli räjäytetty pois kalliota satoja kuutioita, tajusin ettei rakennuksen suhde ympäristöönsä ole pehmeä eikä valitettavasti edes raapaisu. Hiukan saatoin lohduttautua sillä, että kivikuormat menivät suoraan viereiselle tietyömaalle tien pohjaksi.
Entäpä sitten arkkitehtuuri. Naapurit eivät ainakaan innostuneet. Talo oli heistä liian korkea, väärän värinen ja muutenkin ympäristöönsä sopimaton. Muutimme talon värin keltaiseksi ja viilasimme korkeutta alas minkä pystyimme. Rakennusluvan saimme, koska talo on kaavan mukainen ja alueella on muitakin yhtä korkeita rakennuksia - esimerkiksi hiukan ennen taloamme valmistunut naapuritalo.
Näissä kuvissa talosta puuttuvat vielä takaseinän ikkuna- ja ovilistat ja autokatoksen terassiparvekkeen kaiteet ja kierreporras. Seuraavassa kuvia asuinalueelta, jotta voitte itse muodostaa mielipiteenne. Lopullisen liitoksen ympäristöön tekee tietenkin kasvillisuus ja pihan muut rakenteet, mutta niitä odotellessa saatte tyytyä tämän nykyisen asun esittelyyn.
Kissankäpälä sijaisee vanhalla rintamiestaloalueella, jossa on vielä jonkin verran jäljellä alkuperäisiä rintamiestaloja. Ennen rintamiestaloja alueella on ollut metsää ja joitakin maatiloja. Tytön huoneen parven ikkunasta on sangen hauska näkymä näihin vanhoihin helmiin. Aluetta on sittemmin täydennetty eri aikakausien arkkitehtuurin annilla. Nykyisin rintamamiestontti tapaa mennä kolmeen osaan, joten kaupunkirakenne todellakin tiivistyy. Meillä on kuitenkin ainakin toistaiseksi ollut onni nauttia keittiön ikkunoista avautuvista vehreistä näkymistä, kunhan pitää katseen riittävän korkealla polttopuuvarastoistamme.
Tässä on otteita alueen arkkitehtuurista. Ensimmäisenä on mielestäni esimerkki mukavasti tehdystä rintamiestalon lisäsiivestä.
Seuraavana kuva tyypillisestä nykypäivän täydennysrakentamisesta; valkoinen kaksikerroksinen kivitalo lasikaitein. Pihaa somistaa usein valkoinen Audi - mikähän uusi standardi sekin on.
Tässä kohde hiukan kauempaa. Karkkirivitalo on kuitenkin niin ihana, että se on pakko laittaa tähän. Voisi kuvitella, että kuva on jostakin eteläisemmästä ja kepeämmästä maasta.
Toinen suosikkini alueen vanhasta arkkitehtuurista on tämä katu, jossa vanha rintamamiestaloarkkitehtuuri on hienosti säilynyt koko kadun matkalta.
Käännyttäessä 180 astetta saadaankin sitten nauttia 60- ja 70-lukujen arkkitehtien annista suomalaiselle yhteiskunnalle. Onneksi luonto on armollinen ja puut kasvavat rumemmassakin ympäristössä.
Taloon tulikin täysikorkea kellari. Katsellessani valtavaa monttua, josta oli räjäytetty pois kalliota satoja kuutioita, tajusin ettei rakennuksen suhde ympäristöönsä ole pehmeä eikä valitettavasti edes raapaisu. Hiukan saatoin lohduttautua sillä, että kivikuormat menivät suoraan viereiselle tietyömaalle tien pohjaksi.
Entäpä sitten arkkitehtuuri. Naapurit eivät ainakaan innostuneet. Talo oli heistä liian korkea, väärän värinen ja muutenkin ympäristöönsä sopimaton. Muutimme talon värin keltaiseksi ja viilasimme korkeutta alas minkä pystyimme. Rakennusluvan saimme, koska talo on kaavan mukainen ja alueella on muitakin yhtä korkeita rakennuksia - esimerkiksi hiukan ennen taloamme valmistunut naapuritalo.
Näissä kuvissa talosta puuttuvat vielä takaseinän ikkuna- ja ovilistat ja autokatoksen terassiparvekkeen kaiteet ja kierreporras. Seuraavassa kuvia asuinalueelta, jotta voitte itse muodostaa mielipiteenne. Lopullisen liitoksen ympäristöön tekee tietenkin kasvillisuus ja pihan muut rakenteet, mutta niitä odotellessa saatte tyytyä tämän nykyisen asun esittelyyn.
Kissankäpälä sijaisee vanhalla rintamiestaloalueella, jossa on vielä jonkin verran jäljellä alkuperäisiä rintamiestaloja. Ennen rintamiestaloja alueella on ollut metsää ja joitakin maatiloja. Tytön huoneen parven ikkunasta on sangen hauska näkymä näihin vanhoihin helmiin. Aluetta on sittemmin täydennetty eri aikakausien arkkitehtuurin annilla. Nykyisin rintamamiestontti tapaa mennä kolmeen osaan, joten kaupunkirakenne todellakin tiivistyy. Meillä on kuitenkin ainakin toistaiseksi ollut onni nauttia keittiön ikkunoista avautuvista vehreistä näkymistä, kunhan pitää katseen riittävän korkealla polttopuuvarastoistamme.
Tässä on otteita alueen arkkitehtuurista. Ensimmäisenä on mielestäni esimerkki mukavasti tehdystä rintamiestalon lisäsiivestä.
Seuraavana kuva tyypillisestä nykypäivän täydennysrakentamisesta; valkoinen kaksikerroksinen kivitalo lasikaitein. Pihaa somistaa usein valkoinen Audi - mikähän uusi standardi sekin on.
Tässä kohde hiukan kauempaa. Karkkirivitalo on kuitenkin niin ihana, että se on pakko laittaa tähän. Voisi kuvitella, että kuva on jostakin eteläisemmästä ja kepeämmästä maasta.
Toinen suosikkini alueen vanhasta arkkitehtuurista on tämä katu, jossa vanha rintamamiestaloarkkitehtuuri on hienosti säilynyt koko kadun matkalta.
Käännyttäessä 180 astetta saadaankin sitten nauttia 60- ja 70-lukujen arkkitehtien annista suomalaiselle yhteiskunnalle. Onneksi luonto on armollinen ja puut kasvavat rumemmassakin ympäristössä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)