Taloon tulikin täysikorkea kellari. Katsellessani valtavaa monttua, josta oli räjäytetty pois kalliota satoja kuutioita, tajusin ettei rakennuksen suhde ympäristöönsä ole pehmeä eikä valitettavasti edes raapaisu. Hiukan saatoin lohduttautua sillä, että kivikuormat menivät suoraan viereiselle tietyömaalle tien pohjaksi.Entäpä sitten arkkitehtuuri. Naapurit eivät ainakaan innostuneet. Talo oli heistä liian korkea, väärän värinen ja muutenkin ympäristöönsä sopimaton. Muutimme talon värin keltaiseksi ja viilasimme korkeutta alas minkä pystyimme. Rakennusluvan saimme, koska talo on kaavan mukainen ja alueella on muitakin yhtä korkeita rakennuksia - esimerkiksi hiukan ennen taloamme valmistunut naapuritalo.
Näissä kuvissa talosta puuttuvat vielä takaseinän ikkuna- ja ovilistat ja autokatoksen terassiparvekkeen kaiteet ja kierreporras. Seuraavassa kuvia asuinalueelta, jotta voitte itse muodostaa mielipiteenne. Lopullisen liitoksen ympäristöön tekee tietenkin kasvillisuus ja pihan muut rakenteet, mutta niitä odotellessa saatte tyytyä tämän nykyisen asun esittelyyn.Kissankäpälä sijaisee vanhalla rintamiestaloalueella, jossa on vielä jonkin verran jäljellä alkuperäisiä rintamiestaloja. Ennen rintamiestaloja alueella on ollut metsää ja joitakin maatiloja. Tytön huoneen parven ikkunasta on sangen hauska näkymä näihin vanhoihin helmiin. Aluetta on sittemmin täydennetty eri aikakausien arkkitehtuurin annilla. Nykyisin rintamamiestontti tapaa mennä kolmeen osaan, joten kaupunkirakenne todellakin tiivistyy. Meillä on kuitenkin ainakin toistaiseksi ollut onni nauttia keittiön ikkunoista avautuvista vehreistä näkymistä, kunhan pitää katseen riittävän korkealla polttopuuvarastoistamme.
Tässä on otteita alueen arkkitehtuurista. Ensimmäisenä on mielestäni esimerkki mukavasti tehdystä rintamiestalon lisäsiivestä.
Seuraavana kuva tyypillisestä nykypäivän täydennysrakentamisesta; valkoinen kaksikerroksinen kivitalo lasikaitein. Pihaa somistaa usein valkoinen Audi - mikähän uusi standardi sekin on.
Tässä kohde hiukan kauempaa. Karkkirivitalo on kuitenkin niin ihana, että se on pakko laittaa tähän. Voisi kuvitella, että kuva on jostakin eteläisemmästä ja kepeämmästä maasta.
Toinen suosikkini alueen vanhasta arkkitehtuurista on tämä katu, jossa vanha rintamamiestaloarkkitehtuuri on hienosti säilynyt koko kadun matkalta.
Käännyttäessä 180 astetta saadaankin sitten nauttia 60- ja 70-lukujen arkkitehtien annista suomalaiselle yhteiskunnalle. Onneksi luonto on armollinen ja puut kasvavat rumemmassakin ympäristössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti