Pakkasen kynsissä

Nyt on sitten pakkastestikin käyty läpi. Pakkasjakson aikana lämpötila 'yläpihan' puolella näytti olevan alhaisimmillaan -27 astetta. Aamutyön tunteina käytiin varmasti alempanakin. Alapihalla, josta ilman sisäänotto tapahtuu, on yleensä aina vielä kylmempää, joten kirpeistä pakkaslukemista pääsimme nauttimaan. No miten kävi?




















Meillä suurin vuorokautinen sähkönkulutus osui perjantaille 52,3 kWh/vrk. Sähkön lisäksi energiaa on tuotettu paneelisilpulla, jota on poltettu aamuisin takassa n. 20 litraa (n. 7kg). Nyt näyttäisi myös siltä, että pääsemme ihan maalämmöllä ja satunnaisella takan käytöllä (n. 2m3 puuta) pieneen vuotuiseen ostosähkön määrään (n. 8000 kWh). Tämä on ymmärtääkseni uudellekin omakotitalolle ihan hyvä lukema ja paljon pienempi kuin energiatodistuksen laskelmat näyttivät. Toki tämä on vasta puolen vuoden käyttöön perustuva arvio ja vuosikymmenten aikana kulutus tulee myös vaihtelemaan. Millä eväillä matalaan kulutukseen voi päästä ilman koneellista ilmanvaihtoa?





















Meillä käytössä monia nykyaikaisen koneellisen ilmanvaihdon tuomia etuja. Ne on vain toteutettu hieman eri tavalla:

• kotona/poissa toiminto - voimme sulkea ja säätää ilman sisäänottoa.
• lämmön talteenotto - tulo- ja poistoilma kulkevat vierekkäisissä tiilihormeissa eli hormiryhmät ovat passiivisia lämmönvaihtimia.

Meillä on myös painovoimaisen ilmanvaihdon edut:

• ilman liikuttamiseen ei käytetä sähköä
• ilma liikkuu hitaasti, jolloin esilämmitys 12 asteeseen voidaan tehdä maalämmöllä kulvertissa hyvällä hyötysuhteella. Tiilikanavissa ilma lämpenee edelleen passiivisesti n. 20 asteeseen. Tiilikanavisto saa lämpöa sekä poistoilmasta, että huoneilmasta. Koska koneellinen ilmanvaihto liikuttaa ilmaa nopeammin, esilämmityksen täytyy tapahtua nopeasti, mikä vaatii enemmän energiaa. Ilmeisesti myös esilämmityksen tavoitelämpötilan täytyy olla korkeampi, koska ilma jäähtyy kanavistossa.

Pienen tontin takia meiltä puuttuu ilman esilämmitys maakanavassa, mikä olisi parantanut energiatasetta entisestään. Koneellinen ilmanvaihto tuo varmasti puolestaan monia etuja esim. tilasuunnitteluun, jotka myös heijastuvat energiankulutukseen. Koneellinen ilmanvaihto mahdollistaa varmasti myös tarkemman optimoinnin. Toisaalta se voi myös toimia energiankulutuksen kannalta katastrofaalisen huonosti. Nämä edut ja haitat energiataseen kannalta ovat luonnollisesti omia epäammattimaisia pohdintojani. Ilmanvaihto ei myöskään yksin energiakulutusta ratkaise. Tarvitaan hyvin eristetty ja tiivis ulkovaippa, energiatehokas valaistus, maltillinen lämpimän veden kulutus jne. Itse olen viettänyt lapsuuteni talossa, jossa oli lämminvesivaraaja eli resurssien rajallisuus oli konkreettisesti havaittavissa. Lämpöä tuotettiin puilla, joten pikku vesuri sai viuhua syksyn viikonloppuina, mikä konkretisoi hyvin energian olevan työtä. Energiatietoisuus on siten kulkenut aina mukana eikä ole vaatinut tuskallisia muutoksia tottumuksissa.




















Sisäilman laadun kannalta kenttätutkimuksissa ei ole havaittu merkittävää eroa koneellisen - ja painovoimasen ilmanvaihdon välillä (Hurme: Sisäilman laadun vertailu koneellisen ja painovoimaisen ilmanvaihdon kohteissa, Itä-Suomen yliopisto, 2010). Itse olen kuullut melko paljon negatiivista palautetta koneellisesta ilmanvaihdosta. Ehkä syynä on suurempi virtausnopeus, joka kuivattaa limakalvoja. Akustiset ongelmat voivat tietysti myös heijastua kokemuksiin laajemminkin. Lisäksi talotekniikan käyttöliittymät ovat usein huonoja, mikä myös voi arsyttää ja heijastua myös muihin kokemuksiin (stigma-ilmiö).

Meillä pieni injektoritakka näyttäisi riittävän kahden ylimmän kerroksen lämpimänä pitämiseen sähkökatkon aikana. Toki nyt on vaikea arvioida kuinka suuri merkitys lämpötalouteen on sähkölaitteiden hukkalämmöllä. Toisaalta talon keskellä oleva märkätorni on suuri lämmin kivimassa, joka ei jäähdy aivan nopeasti. Sähkökatkon sattuessa paukkupakkasilla ongelmana olisi kellari. Vesimittari on tilassa, jonka lämpötila on lähtökohtaisesti yli 20 astetta. Suurin ongelma olisi ilman sisäänotto kulverttiin, joka meillä jouduttiin valitettavasti toteuttamaan ilman esilämmittävää maakanavaa. Sisäänottoputkeen täytyisi askarrella joku hyvin lämpöä eristävä peiterakenne. Varsinainen ilman sisäänotto täytyisi hoitaa avaamalla aina välillä tuuletusikkunaa tai ovea ensimmäisessä kerroksessa. Takka ottaa korvausilmansa kulvertista, joten kulvertin ovi muuhun kellaritilaan täytyisi pitää auki. Toivottavasti pitkiä ennakoimattomia katkoja ei kuitenkaan tule.



Katollekin piti taas kiivetä kondenssitilannetta tarkkailemaan. Edellisellä kerralla, kun pakkasta oli n. 15 astetta kondenssia ei vielä näkynyt. Nyt huomasin jääkertymää rotorventtien kokoojakammioiden sisäseinissä. Täytyy tarkkailla miten tilanne kehittyy.

Luntakin on jo päästy kolaamaan. Joskus aiemmissa asuinpaikoissa on harmittanut lumenkasauspisteiden sijoittelu siten, että joutuu kävelemään tyhjän kolan kanssa. Nyt meillä onkin kaksi kasauspistettä, jotka on sijoitettu kolausreitin molempiin päihin. Näin lumityöt saa tehtyä tehokkaasti. Tappioitakin on pihamaalla kärsitty, kun kompostori sanoi työsopimuksensa irti pakkaspäivinä. Tein myös syksyllä sen virheen, etten tyhjentänyt kompostoria. Ehkä ensi syksynä muistan ajoittaa tyhjennyksen oikein. Mahdollisia tappioita on odotettavissa myös kasvirintamalla. Pelkään pahoin etteivät valeistutuksessa olevat herkkähipiäiset erikoisuudet näitä pakkasia kestäneet ilman lumisuojaa. Havuja olin toki kasaillut päälle jo aiemmin, mutta en tiedä riittikö se. Toivotaan elonmerkkejä kevään koittaessa.

Vielä on vähän aikaa tunnelmoida pimeydessä ja makustella ratkaisuja keinovalaistukseen. Kohta siirrytäänkin sitten taas pohtimaan pimennysverhoratkaisuja. Molemmat hommat ovat meillä edelleen 'vaiheessa'.

Vuoden 2016 eväät, joulukuun sähkönkulutus ja kondenssikatselmuksia

Joulukuun alkupuolella lämpötilat noudattelivat marraskuun lämpötiloja, joten sähkönkulutuskin oli samaa luokkaa. Matalin kulutuslukema on päivältä, jolloin olimme osittain poissa paikalta ja sää oli lauha (20,12 kWh). Loppukuussa pakkanen nappasi myös eteläisen Suomen kouriinsa. Poistuimme kuitenkin kotoa juuri tällöin, joten kulutus pysyi kokolailla keskimääräisissä lukemissa. Kun meidän tuottamaa ylimääräistä lämpökuormaa ei enää ollut, meni lattialammityskin päälle lähes koko talossa. Suurin kulutus oli pakkaspäivänä, jona palasimme (33,9kWh/vrk). Tosin jouluaaton puuhastelupiikkikin tuotti lähes saman tuloksen (33 kWh). Joulukuun keskimääraiseksi kulutukseksi tuli 26,8 kWh/vrk eli yhteensä 832 kWh. Kuusipaneelisilppua poltimme n. 140 litraa.

Poissaolon aikana ilmanvaihto oli säädetty pienemmälle. Olisi ollut fiksua kääntää myös maalämpöpumppu poissaoloasentoon, jotta käyttövettä ei olisi turhaan valmistettu monena päivänä. No ehkä venymme tähän toimintaan sitten seuraavan reissun ennakkovalmisteluissa. Meillä on myös kotona/poissa kytkin eteisessä, joka kytkee sähköt pois suurimmasta osasta laitteita. Muuten näppärä toiminto, jota voisi ehkä käyttää useamminkin, mutta virran katkaisu uunista palauttaa uunin kellon alkuasetustilaan. Tällöin kello pitää aina ajastaa uudelleen ennen kuin uunin saa taas toimintavalmiuteen.

Energiankulutuksen lisäksi olen näin talven otteen tiivistyessä jännittänyt kondensiota. Yksi tarkkailun alla olevista kohteista on kulvertin alakatossa oleva poistoilmaputki, jota erottaa kulvertin katosta vain muutamien senttien eristekerros. Kondessia ei kuitenkaan onneksi ole ainakaan vielä näkynyt. Toinen tarkkailtava kohde on ollut rotorventtien kammiot. Painajaisissani ne muuttuvat talvella kondenssiveden muodostamiksi jäämöykyiksi. Uudenvuoden aattona olikin oiva tilaisuus kiivetä katolle tarkastamaan tilanne. Pakkaspäiviä oli takana jo useita ja suihkussakin oli käyty. Helpotuksekseni  jäämuodostelmiä ei kammioista löytynyt. Sen sijaan huomasin, että katolla olevan muoviputken kylkeen kondenssivesi oli muodostanut jäämöykyn. Luulen muoviputken olevan viemärin tuuletusputki, josta tulee varmaankin lämpimämpää ja kosteampaa ilmaa, kuin radonputkesta, joka myöskin on katolle vedetty.

Tällä hetkellä näyttäisikin siltä, että Kissankäpälän suurimpana toiminnallisena ongelmana on epätasainen lämmönjakautuminen. Esim. tällä hetkellä kellarikerroksen työhuoneessa on 20 astetta ja ylemmissä kerroksissa selvästi enemmän. Syitä epätasaiseen jakautumiseen ovat:
1) kellarikerroksen viileä tuloilma (5-9 astetta matalampi kuin ylemmissä kerroksissa)
2) asuintilojen sijoittuminen kolmeen kerrokseen, jotka ovat avoimessa yhteydessä toisiinsa
3) kellarikerroksen työhuoneessa on vain vähän ylimääräistä lämpökuormaa tuottavia laitteita
4) työhuoneessa oleva vasikallinen ulko-ovi? (tosin varsinaista vetoa ei tunnu)

Kulvertin tavoitelämpötilaa en haluaisi lähteä nostamaan, sillä ylemmissä kerroksissa on jo nyt ihan riittävän lämmintä. Ensimmäiseksi kokeiluksi ajattelin paksun verhon hankkimista ulko-oven eteen; tosin ennen mitään hankintoja kokeilen jollakin lasten viltillä vaikuttaako oven edessä oleva kangas ylipäänsä huonelämpötilaan.