Pakkasen kynsissä

Nyt on sitten pakkastestikin käyty läpi. Pakkasjakson aikana lämpötila 'yläpihan' puolella näytti olevan alhaisimmillaan -27 astetta. Aamutyön tunteina käytiin varmasti alempanakin. Alapihalla, josta ilman sisäänotto tapahtuu, on yleensä aina vielä kylmempää, joten kirpeistä pakkaslukemista pääsimme nauttimaan. No miten kävi?




















Meillä suurin vuorokautinen sähkönkulutus osui perjantaille 52,3 kWh/vrk. Sähkön lisäksi energiaa on tuotettu paneelisilpulla, jota on poltettu aamuisin takassa n. 20 litraa (n. 7kg). Nyt näyttäisi myös siltä, että pääsemme ihan maalämmöllä ja satunnaisella takan käytöllä (n. 2m3 puuta) pieneen vuotuiseen ostosähkön määrään (n. 8000 kWh). Tämä on ymmärtääkseni uudellekin omakotitalolle ihan hyvä lukema ja paljon pienempi kuin energiatodistuksen laskelmat näyttivät. Toki tämä on vasta puolen vuoden käyttöön perustuva arvio ja vuosikymmenten aikana kulutus tulee myös vaihtelemaan. Millä eväillä matalaan kulutukseen voi päästä ilman koneellista ilmanvaihtoa?





















Meillä käytössä monia nykyaikaisen koneellisen ilmanvaihdon tuomia etuja. Ne on vain toteutettu hieman eri tavalla:

• kotona/poissa toiminto - voimme sulkea ja säätää ilman sisäänottoa.
• lämmön talteenotto - tulo- ja poistoilma kulkevat vierekkäisissä tiilihormeissa eli hormiryhmät ovat passiivisia lämmönvaihtimia.

Meillä on myös painovoimaisen ilmanvaihdon edut:

• ilman liikuttamiseen ei käytetä sähköä
• ilma liikkuu hitaasti, jolloin esilämmitys 12 asteeseen voidaan tehdä maalämmöllä kulvertissa hyvällä hyötysuhteella. Tiilikanavissa ilma lämpenee edelleen passiivisesti n. 20 asteeseen. Tiilikanavisto saa lämpöa sekä poistoilmasta, että huoneilmasta. Koska koneellinen ilmanvaihto liikuttaa ilmaa nopeammin, esilämmityksen täytyy tapahtua nopeasti, mikä vaatii enemmän energiaa. Ilmeisesti myös esilämmityksen tavoitelämpötilan täytyy olla korkeampi, koska ilma jäähtyy kanavistossa.

Pienen tontin takia meiltä puuttuu ilman esilämmitys maakanavassa, mikä olisi parantanut energiatasetta entisestään. Koneellinen ilmanvaihto tuo varmasti puolestaan monia etuja esim. tilasuunnitteluun, jotka myös heijastuvat energiankulutukseen. Koneellinen ilmanvaihto mahdollistaa varmasti myös tarkemman optimoinnin. Toisaalta se voi myös toimia energiankulutuksen kannalta katastrofaalisen huonosti. Nämä edut ja haitat energiataseen kannalta ovat luonnollisesti omia epäammattimaisia pohdintojani. Ilmanvaihto ei myöskään yksin energiakulutusta ratkaise. Tarvitaan hyvin eristetty ja tiivis ulkovaippa, energiatehokas valaistus, maltillinen lämpimän veden kulutus jne. Itse olen viettänyt lapsuuteni talossa, jossa oli lämminvesivaraaja eli resurssien rajallisuus oli konkreettisesti havaittavissa. Lämpöä tuotettiin puilla, joten pikku vesuri sai viuhua syksyn viikonloppuina, mikä konkretisoi hyvin energian olevan työtä. Energiatietoisuus on siten kulkenut aina mukana eikä ole vaatinut tuskallisia muutoksia tottumuksissa.




















Sisäilman laadun kannalta kenttätutkimuksissa ei ole havaittu merkittävää eroa koneellisen - ja painovoimasen ilmanvaihdon välillä (Hurme: Sisäilman laadun vertailu koneellisen ja painovoimaisen ilmanvaihdon kohteissa, Itä-Suomen yliopisto, 2010). Itse olen kuullut melko paljon negatiivista palautetta koneellisesta ilmanvaihdosta. Ehkä syynä on suurempi virtausnopeus, joka kuivattaa limakalvoja. Akustiset ongelmat voivat tietysti myös heijastua kokemuksiin laajemminkin. Lisäksi talotekniikan käyttöliittymät ovat usein huonoja, mikä myös voi arsyttää ja heijastua myös muihin kokemuksiin (stigma-ilmiö).

Meillä pieni injektoritakka näyttäisi riittävän kahden ylimmän kerroksen lämpimänä pitämiseen sähkökatkon aikana. Toki nyt on vaikea arvioida kuinka suuri merkitys lämpötalouteen on sähkölaitteiden hukkalämmöllä. Toisaalta talon keskellä oleva märkätorni on suuri lämmin kivimassa, joka ei jäähdy aivan nopeasti. Sähkökatkon sattuessa paukkupakkasilla ongelmana olisi kellari. Vesimittari on tilassa, jonka lämpötila on lähtökohtaisesti yli 20 astetta. Suurin ongelma olisi ilman sisäänotto kulverttiin, joka meillä jouduttiin valitettavasti toteuttamaan ilman esilämmittävää maakanavaa. Sisäänottoputkeen täytyisi askarrella joku hyvin lämpöä eristävä peiterakenne. Varsinainen ilman sisäänotto täytyisi hoitaa avaamalla aina välillä tuuletusikkunaa tai ovea ensimmäisessä kerroksessa. Takka ottaa korvausilmansa kulvertista, joten kulvertin ovi muuhun kellaritilaan täytyisi pitää auki. Toivottavasti pitkiä ennakoimattomia katkoja ei kuitenkaan tule.



Katollekin piti taas kiivetä kondenssitilannetta tarkkailemaan. Edellisellä kerralla, kun pakkasta oli n. 15 astetta kondenssia ei vielä näkynyt. Nyt huomasin jääkertymää rotorventtien kokoojakammioiden sisäseinissä. Täytyy tarkkailla miten tilanne kehittyy.

Luntakin on jo päästy kolaamaan. Joskus aiemmissa asuinpaikoissa on harmittanut lumenkasauspisteiden sijoittelu siten, että joutuu kävelemään tyhjän kolan kanssa. Nyt meillä onkin kaksi kasauspistettä, jotka on sijoitettu kolausreitin molempiin päihin. Näin lumityöt saa tehtyä tehokkaasti. Tappioitakin on pihamaalla kärsitty, kun kompostori sanoi työsopimuksensa irti pakkaspäivinä. Tein myös syksyllä sen virheen, etten tyhjentänyt kompostoria. Ehkä ensi syksynä muistan ajoittaa tyhjennyksen oikein. Mahdollisia tappioita on odotettavissa myös kasvirintamalla. Pelkään pahoin etteivät valeistutuksessa olevat herkkähipiäiset erikoisuudet näitä pakkasia kestäneet ilman lumisuojaa. Havuja olin toki kasaillut päälle jo aiemmin, mutta en tiedä riittikö se. Toivotaan elonmerkkejä kevään koittaessa.

Vielä on vähän aikaa tunnelmoida pimeydessä ja makustella ratkaisuja keinovalaistukseen. Kohta siirrytäänkin sitten taas pohtimaan pimennysverhoratkaisuja. Molemmat hommat ovat meillä edelleen 'vaiheessa'.