Portaikko

Marraskuinen matalalta tuleva aurinko innosti kuvaamaan portaikon. Luonnonvalon ja portaikon yhdessä tuottama tilakokemus oli itselleni yksi tärkeistä asioista portaikon suunnittelussa. Koin tärkeäksi, että keskeinen tukirakenne puuosassa olisi avoimen hengittävä. Arkkitehdin mielestä taas avoin askelrakenne oli tärkeä. Itse pelkäsin rakojen välistä tippuvia esineitä, mutta aikani asiaa makusteltuani olin valmis avoportaaseen. Arkkitehti taas luopui muuratusta keskipilarista. Mielestäni lopputulema puusepän kädellä viimeisteltynä on onnistunut.
Kellarin porrasosiosta halusin jykevän ja kivisen. Seinät on slammattu antiikkilaastilla kuten muuallakin kellarissa. Kovan onnen betoniportaiden pinta tasoitettiin ja pinnaksi tuli lopulta vain sama vaaleanharmaa hengittävä betonilattiamaali kuin muuallakin kellarissa. Katsotaan miten kestää. Puuportaiden pystypilarit lähtevät suoraan betoniportaiden päältä.












Betoniosan ja puuosan taitekohdassa oleva neliöikkuna on tärkeä sekä portaikolle että ulkopuolen sisäänkäynnille.
















Ydin, jonka ympärille porras kiertyy on mielikuvassani punainen. Tänne päätyikin vanha punainen Habitatin varjostin ja äidin tekemä raanu.

 Puolapuut ovat loppusuora. Tätä kirjoittaessani ymmärrän, että kuvasarjaan kuuluisi oikeastaan vielä kuva parvesta ja sieltä aukeavasta ikkunanäkymästä. Katsotaan saanko täydennettyä lähipäivinä.