Aurinkoenergia ja varjot

Aurinkoenergian hyödyntäminen kiinnostaa. Aurinkokeräimet olisivat yleensä kustannustehokas investointi, mutta maalämpö tuottaa meille lämpöä energiatehokkaasti, joten se tuntuu investointina päällekkäiseltä. Sähkön tuottaminen parantaisi omavaraisuusastetta, mutta tuntuu vielä liian kalliilta ratkaisulta. Ehkä kuitenkin parin vuoden kuluttua hinnat ovat tulleet taas mukavasti alaspäin. Sitä silmällä pitäen tarkoituksena on tehdä reittivarauksia kaapeleille. Nyt on myös hyvä dokumentoida katolle tulevia heittovarjoja, jotta paneeleille paras paikka selviää.



Kattopinta 27.2. n. klo 11

Kattopinta 27.2. n. klo 15

Ainakin helmikuun lopussa katolle tulee iltapäivällä melko paljon heittovarjoja naapuritontin korkeista puista. Takakulma voisi olla paras sijoituspaikka paneeleille. Paneeleita voisi integroida myös autokatoksen puuttuviin kaiderakenteisiin tai julkisivuun, mutta katsotaan miten niiden varjostustilanne kehittyy tulevina kuukausina.

Salakäytäviä ja kurkistusluukkuja - tiloja lapsille

 Lasten kokemusmaailma on ollut vahvasti mukana suunnittelun alkumetreiltä lähtien. Itse muistan lapsuudesta miten hauskaa sadepäivinä oli kavuta mummolan ullakolle ja kaivaa laatikoiden kätköistä vuosikymmeniä vanhoja akkareita tai tehdä heinäpaaleista salakäytäviä tai kiipeillä liiterin kattorakenteissa serkkuja vakoilemassa tai retkeillä itseä korkeammassa maitohorsmikossa tai .... Niinpä salakäytävät ja kurkistusluukut olivat mielessä jo ennen kuin talo oli edes luonnosvaiheessa. Korkealle olevien kätköpaikkojen merkitys näkyi hyvin myös omien lasten piirustuksissa tulevasta talosta. Oma tila oli aina sijoitettu sinne korkeimpaan kohtaan. Ihmisten viehtymys paikkoihin, joista voi turvallisen tuntuisesti tarkkailla ympäristöä on noussut esille myös ympäristöpsykologian piirissä. Kiinnostuneet voivat tutustua esim. Appletonin prospect-refuge teoriaan. Sisätilojen välisistä aukotuksista on hyötyä myös lämpötalouden kannalta. Aukkojen kautta takan lämpö leviää tehokkaasti ja tasaisesti myös yläkerrassa.

 Näkymä yhteiseltä leikkiparvelta tytön parvelle. Tähän pitäisi keksiä salakäytävämäinen oviratkaisu.

Pojan huoneesta kurkistusluukku tarjoaa näkymän olohuoneeseen ja edelleen ulos. Lapsille kurkistusluukku olohuoneeseen ja parvi tuntuivat olevan suunilleen samanarvoisia bonusominaisuuksia huoneissa, mikä helpotti huoneiden jakamista. Tähän pitäisi tehdä vielä joskus varsinainen suljettava luukku.















Toinen tärkeä lähtökohta oli pintamateriaalit ja erityisesti lattiapinta. Mitä pienempi lapsi sitä suurempi rooli lattialla on lapsen elämisen ja kokemisen piirissä. Itselle on hyvin selvä, että pinta jolla haluaisin loikoilla, jota haistelisin ja maistelisin olisi puuta. Niinpä yläkerran lattia on kuusilautaa, jonka käsittelynä on pelkkä suopakuuraus. Lautapinnan tuntu on todella miellyttävä ja lämmin. Kirjavasta pinnasta eivät tahrat erotu. Lisäksi puulla on esitetty olevan paljon positiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin.

Lautalattia on ainakin tähänastisen kokemuksen perusteella ollut mukava valinta yläkertaan. Nämä tikkaat vievät yhteiselle parvelle.

















Tontin rakennusoikeus on vain 125m2, mikä teki tilojen suunnittelusta haastavaa. Tällöin kaivetaan usein parvikortti esiin ja niin mekin teimme. Arkkitehti Jenniltä tuli hieno idea yhdistää parvi-idea lastenhuoneeseen. Lapsi pystyy hyödyntämään matalaa parvitilaa mukavasti ja ergonomisesti. Päätimme sijoittaa yhteisparvelle legojen rakentelupisteen, jolloin legot saadaan pois varsinaisten huonetilojen lattioilta. Tytön huoneen parvi palvelee leikkipisteenä ja vaihtelevasti myös nukkumissoppena. Mukavan yllätyksen saimme parvilta aukeavien näkymien muodossa. Toisessa päässä ollaan kesäisin kuin puumajassa, kun naapuritontin iso koivu levittelee oksiaan kohti parvea. Toisessa päässä taas aukeaa kiva näkymä kohti naapuruston vanhoja puutaloja.

Parvella on hyvä rakennella rauhassa.

















Kolmas tärkeä lähtökohta oli liikunnallisuus ja kiipeily. Tytölle tärkeät jumpparenkaat täytyi ehdottomasti saada kiinni johonkin. Lisäksi toisista parvelle johtavista portaista tuli puolapuumaiset. Niissä on aikuisenkin välillä hyvä venytellä. Kiipeilyssä täytyy tietenkin ottaa huomioon ergonomia ja turvallisuus. Kriittinen kohta on siirtymä portailta parvelle tai päin vastoin, jolloin täytyy olla mahdollisuus tukevaan tartuntaan. On kuitenkin kohtia, joissa en halua nähdä kiipeilyä. Edellisessä asunnossa lapset roikkuivat milloin minkäkin kaapiston ja hyllyn reunassa tavaroita etsimässä. Niinpä lasten vaatesäilytys tuli ulottumiskorkeudelle. Katsotaan mitä tehdään tulevaisuudessa




Pojan huoneessa on vielä monta keskeneräistä asiaa: nukkumaparven portaat (nyt käytössä nuljuva keittiötikas), säilytystilaa tarvitaan lisää ja pimennysverho pitäisi hankkia.
 

Jumpparenkaat kiinnitettiin kantavaan palkkiin. Lasten huoneet kuuluvat lapsille ja yritän rajoittaa hallintotoimet vaatimukseen jokaviikkoisesta huoneen järjestelystä. Usein syntyy kuitenkin tulkintaerimielisyyksiä siitä milloin huone on järjestyksessä.
















 Karoliina Koti-blogissa on hienosti esitellyt heidän rimakattoaan, joka auttaa suurperheen akustiikkaongelmiin. Itse en ymmärtänyt kiinnittää akustiikkaan huomiota vaan ajattelin puupintojen hoitavan asian. En kuitenkaan ottanut huomioon, että olohuoneessa on yksi betoniseinä ja vino katto, joka heijastaa äänet kohti betoniseinää. Akustisesti betonin rooli on siis paljon suurempi kuin mitä pinta-aloina näyttää eli tähän osui itsellä yksi nuopahduksen paikka. En ole minkään sortin hifisti, mutta kyllä hyvä akustiikka on itselle osa hyvää ympäristöä. Minusta esim. kipsilevy heijastaa äänet pamausmaisesti takaisin kun taas mies ei kiinnitä huomiota asiaan. Omanlaisensa ympäristösuhde meistä jokaisella. Varsinaisissa lastenhuoneissa en kuitenkaan ole kokenut olevan akustisia ongelmia.

Parvelle oli hankalaa löytää sopivaa valaisinta, joten lopulta näpräsin valaisimet itse. Valokukat toimivat hyvin tytön parven yleisvalaistuksena. Yhden valaisimen lisäsin myös tytön huoneen 'itämaiseen nurkkaa'. Tämän valaisimen varjostin oli pyörinyt hyllyllä jo pitkään, joten kerrankin säilyttely kannatti. Tämä projekti on vielä hiukan kesken, mutta asiakas on tyytyväinen ja poikakin tilasi omaan huoneeseensa 'jotain samanlaista'. Ainakin ratkaisu on edullinen ja helposti muunneltavissa.

Lasten tilojen suunnittelussa on siis menty lasten elämykset ja kokemukset edellä. Käytännöllinen suunnittelu olisikin ollut hankalaa, kun ei etukäteen tiedä mitä esim. harrastetaan parin vuoden kuluttua tai minkälaisilla härpättimilla pelaillaan 10 vuoden kuluttua. Käytännön ongelmia täytyy vain yrittää ratkoa sitä mukaa kuin niitä eteen tulee. Pojan huoneessa kalustamisen ja sisustamisen haasteena on matalalla oleva vino katto. Kymmenenkin senttiä lisää korkeutta olisi ollut hyvä. Tässäkin kävi itsellä nuopahdus, kun tutkin ja pyysin tarkkoja mittoja vasta rakennusluvan saannin jälkeen eli hyvä olisi ratkoa käytännönkin asioita jo etukäteen mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi pojan huoneessa ikkunan kulma on niin lähellä kattopintaa, että pimennysverhoratkaisun etsintään saa käyttää tovin jos toisenkin. Verhoa ei voi sijoittaa ikkunasmyygin sisäänkään, kun ikkuna on hätäpoistumistie ja se täytyy saada ripeästi ja helposti auki. Valoisammat aamut ovat muistutelleet, että tämäkin ongelma pitäisi ratkaista kun pimeyden suomaa naftaliinia ei enää kohta ole.

pikku WC ja DIY kalusteet

Yläkerran WC-projekti on edistynyt, vaikkei vielä valmis olekkaan.  Tässä vaiheessa rakennusprojektia kaikenlaista jämää, jota ei raaski heittää pois, jos sattuu tarvitsemaan - on jo aika paljon. Pyöröpuusta, parista tapista ja kaidekannattimesta syntyi wc-paperi & pikkupyyheteline.














Telineen hauskuus (omasta mielestä) on siinä, että kannatin jää rullien taakse piiloon, jolloin rullat näyttävät leijuvan.

Kapean WC-tilan altaaksi tuli IDOn Minislim. Tilasin Bauhausista mittaansahauksen liimalevylle. Pyöröpuuta ja tappeja löytyi omasta takaa. Lopuksi vahasin kalusteen Bloomin puuvahalla. Altaan oikean reunan koppero on mitoitettu sähköhammasharjalle. Pistorasialle on tehty veto kalusteen alle ja hyllyssä on kolo töpselin pujotusta varten. Halusin, että nämä olennaiset hampaidenhoitotarvikkeet ovat lasten helposti saavutettavissa ilman kiipeilyä. Alahyllyllä voi myöhemmin säilyttää hiustekuivainta tms. sähkökäyttöistä härpäkettä. Allas on 'mannermaisen' oloinen, joten pyyhkeet ripustetaan etuosan vaakapuuhun. Vaakapuun mitoitus suhteessa kalusteeseen ja vahatun puun melko suuri kitka huolehtivat toivottavasti siitä, että pyyhe myös pysyy paikoillaan. Pyöröpuussa on myös muutamia tappeja muille pikku ripustettaville.

Nämä kalusteet tulivat todella edullisiksi, mutta valaisimet ja peili pitäisi vielä hankkia, joten johonkin se raha aina uppoaa.

Sähköistä energiaa

Sydäntalvessa ollaan, mutta valon suhteen harpotaan jo hyvää tahtia kohti kesää. Tammikuussa sähkönkulutus pompsahti huomattavasti ylöspäin paukkupakkasten takia. Lisäksi maleksimme tiukasti kotosalla koko kuukauden, mikä tietysti myös näkyy kulutuksessa. Mihinkään huimiin lukuihin emme kuitenkaan päätyneet. Ostosähköä kului 1196,84 kWh ja lisäksi takassa polteltiin paneelisilppua n. 600l.

Huimin kulutuspiikki syntyi kokeilustamme pyytää maalämmöltä lisää lämpöä +2 pumppuasetuksella. Syynä tähän oli, että kulvertin pelti meni aina välillä kiinni, kun maalämmön 0-asetus ei saanut pidettyä lämpötilaa asetetuissa rajoissa kulvertissa. Luukku avautui toki aina uudelleen, kun lämpötila oli noussut riittävän korkeaksi. No eipä mennyt luukku enää kiinni, mutta yläkerrassa oli liki 24 astetta lämmintä. Jatkossa täytyy yrittää vain säätää tarkemmin tuloilman määrää. Pienestäkin raosta tuntui tulevan valtavasti ilmaa. Sekin kävi hyvin selväksi, että virtauksen rajoittamisen vaikutus ilmamäärään ei ole lineaarinen; vauhti vain kasvaa. Lisähankaluutena oli vielä, että yläkerran pikkuwc:n pintojen työstäminen oli vaiheessa. Tämä tarkoitti sitä, että venttiili oli poissa paikaltaan, joten yläkerrasta poistui ilmaa reipasta tahtia. Missään vaiheessa en ole havainnut, että poistoilmahormeista olisi alkanut virrata ilmaa sisäänpäin. Tähän vaikuttaa varmasti myös Rotorventit hormien yläosassa, joiden pitäisi auttaa myös vastavirtausongelmiin.

Fortum Valppaasta saa ulos myös tulosteen, joka vertailee oman talouden kulutusta vertailuryhmään. Meillä vertailuryhmää varten huomioitavat valinnat ovat seuraavat:
henkilömäärä 4
rakennuksen neliöt 180
sähköisen lämmityksen neliöt 0
rakennusajankohta 2010 (tuoreempaa vuosilukua ei valikossa ole)
Kiinteistön tietoihin on lisäksi tallennettu tieto maalämmöstä. Alla on pylväin esitettynä meidän kulutuksemme vuodelta 2015. Muutto oli kesäkuu alussa, joten alkuvuosi on vielä rakennusaikaa. Vihreä pallo kuvaa vertailuryhmän keskiarvoa ja keltainen hajontaa.

Kuvaajasta näkyy, että pärjäämme ihan mukavasti. Lokakuussa on kulutuspiikki, joka syntyi siitä, ettei kulvertin lämmitystä oltu vielä kytketty termostaatin taakse, joten yöpakkasten tultua laitoimme kulverttiin raksapuhaltimen. Kyllä se talo 'hiustenkuivaimellakin' lämpeni, mutta sähkönkulutus pomppasi keskiarvolukemiin. Kuvaajasta voisi päätellä, että sekä taloussähkö että lämpimän veden kulutus ovat meillä tavanomaista pienemmät. Erityisen suureksi ero repeää kuitenkin lämmityskaudella, joten lämmön tuotanto on meillä tehokasta. Tammikuulle 2016 Fortum esittää vertailuryhmälle 2084,05 kWh kulutusta, kun meidän kulutuksemme oli 1196,84 kWh.

Mielenkiinnosta kaivoin esiin myös energiatodistuksen. Sen tulkinnassa saakin olla tarkkana näin maallikkona. Välillä kWh määrä kuvaa ostosähköä, välillä energian nettotarvetta ja välillä mukaan tulee vielä energiamuodon kertoimella painotettu kulutus. Todistuksen mukaan ostosähkön tarpeemme olisi n. 12 200 kWh ja uusiutuvilla tuottaisimme n. 3 300 kWh. Tänä vuonna tuotamme uusiutuvilla max. 2 000 kWh, joten ostosähköä pitäisi siis kulua vielä enemmän. Ostosähköön sisältyvää kotitaloussähköä kuluttaisimme todistuksen mukaan n. 4 100 kWh. Edellisen asuntomme kulutuksen perusteella arvioisin kulutuksemme olevan n. 3 700 kWh, joten kotitaloussähkö selittäisi pienemmästä kulutuksesta n. 400 kWh. Jäähdytykseen on laskettu 300 kWh vuodessa. Jäähdytystä emme tarvitse, sillä suuret puut varjostavat juuri sopivasti kesäisin. Näyttäisi siltä, että tilojen ja veden lämmitykseen kuluu ostosähköä n. 4 300 kWh vuodessa, mikä on n. 3 100 kWh vähemmän sähköä kuin todistuksen laskelmat osoittaisivat. Hyvä näin, sillä Carunalta napsahti juuri viesti siirtohinnan korotuksesta.


Aurinkoenergian hyödyntäminenkin on aina välillä pohdituttanut. Aluksi mietimme aurinkokeräimiä, mutta nyttemmin aurinkosähköpaneelit ovat alkaneet kiinnostaa. Varmaankin taustalla lienee omavaraisuuden aatetta. Luultavasti teemme kuitenkin näin aluksi vain reittivarauksia johdoille, kun yläkerran kylpyhuoneen katto ja tekniikkakuilu ovat vielä avoinna. Lisäksi ajattelin kuvata kattopintaa säännöllisesti auringonpaistetuntien kasvaessa helmikuun loppupuolella ja jatkaa kuvaamista kesäpäivänseisaukseen asti. Kuvista voisi sitten tutkia mihin puiden ja hormien heittovarjot osuvat eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Onhan mahdollista ettei katolle ylipäänsä kannata paneeleita asentaa varjostusten vuoksi. Toinen mahdollinen paikka olisi autokatoksen kattoterassille menevä porrasrakenne.