Sekä uuden että vanhan puulattian alkuperäisen ilmeen, vaaleuden ja puhtaan puun aidon tunnun säilyttää parhaiten suopakuuraamalla. Suopakuuraus sekä puhdistaa lattian että muodostaa puun pinnalle likaa hylkivän kerroksen. Suopakuurauksen jälkeen lattialle riittää tavanomainen imurointi ja pesu, mieluiten kuitenkin nestemäisellä suovalla (pellavaöljysuopa tai mäntysuopa, käsitiskiainekin käy). Perinpohjaista uudelleenkuurausta lattia vaatii harvoin, ehkä vuoden tai parin välein, riippuen käytöstä ja kulutuksesta.
Suopakuuraukseen käytetään mieluiten rasvaista, lattiaa samalla hoitavaa pellavaöljysuopaa, jota saa hyvinvarustetuista korjausrakentamiseen erikoistuneista liikkeistä. Mäntysuopakin käy, mutta se kuivattaa vuosien mittaan puun pintaa ja saattaa aiheuttaa tikkuisuutta Työvälineenä käytetään keskikovaa kuurausharjaa, sillä liian kova (juuri)harja vain liukuu pinnalla, liian pehmeä taas roiskii.
Kastele muutama lauta kerrallaan hyvin kylmällä vedellä. Ota pesusoikkoon 10 l kylmää vettä ja lisää joukkoon 2-3 dl nestemäistä suopaa. Kuuraa lattialaudat lautojen pituussuuntaisesti. Älä koskaan saippuoi kuivaa puuta. Huuhtele pyyhkimällä kylmään veteen kastetulla rievulla.
Vanha, likainen puulattia kannattaa pestä kiinteällä pellavaöljysuovalla. Lattia kastellaan muutaman laudan leveydeltä kerrallaan. Suopaa hierotaan suoraan kuurausharjaan ja kuurataan lattiaa niin kauan, että lattia puhdistuu. Älä anna likaveden imeytyä puuhun vaan huuhtele ja kuivaa se rievulla tarkasti pois.
Lattia on mielestäni kaunis ja ihanan tuntuinen. Avoin puupinta tuntuu aina lämpöiseltä. Koetun lämpötilan ero on yllättävän suuri. Huomasin tämän, kun koskin kerran samaan aikaan maalattua kalustelevyä toisella kädellä ja toisella kädellä käsittelemätöntä paneelipintaa. Olemme imuiroineet lattiaa viikoittain ja silloin tällöin (n. kerran kuussa) olen pessyt lattian pellavaöljysuovalla. Lattia on niin ihanan tuntuinen, että pesukin on mukavaa puun tuoksuineen. Meillä lattia on siis vain yläkerrassa lasten makuuhuoneissa, aulassa ja parvilla, joten se säästyy kurasaappailta yms. kulutukselta. Joitakin tussinjälkiä tms lattiapintaan on ilmestynyt, mutta puupinta hämää silmää eikä niitä juuri huomaa. Jos joku tahra joskus käy kovasti ärsyttämään, täytyy vain käyttää hiontapaperia. Melko hyvin tuntuu pellavaöljysuopakin tahrat irroittavan. Hankalin vaihe lienee, kun täysin virheettömään lattiaan ilmestyvät ensimmäiset jäljet. Onneksi muistissani olivat vielä Ahvenanmaan reissun julkisten tilojen puulattiat, joten luottamus lattiaan säilyi hankalimman vaiheen yli. Suopakuurasimme myös kulutukselle alttiit seinäpinnat. Meillähän myös seinät ja katto ovat käsittelemätöntä kuusilautaa.
Lisäys 31.10.
Meillä on kuution muotoinen ja hyvin eristetty talo, joten yläkerrassa ei vielä näin lokakuun lopussakaan ole lattialämmitys mennyt päälle (lämpötila n. 22 astetta). Joten lämpöiseltä tuntuva lattiapinta on siinäkin mielessä ollut hyvä valinta.
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Miten suopakuurattu lattia on toiminut vuosien varrella? Minulla mökin lattian käsittely edessä ja suopakuuraus yhtenä vaihtoehtona.
VastaaPoista