Meillä on yläkerrassa suopakuurattu kuusilautalattia. Ihastuin suopakuurattuun lattiaan Kökarissa hotelli Brudhällissa. Samalla reissulla huomasin, että suopakuurattu lattia oli suosiossa myös Ruotsin puolella. Porin kaupungin sivuilta löytyy hyvin infoa suopakuurauksesta ja sen toteutuksesta.
Sekä uuden että vanhan puulattian alkuperäisen ilmeen, vaaleuden ja
puhtaan puun aidon tunnun säilyttää parhaiten suopakuuraamalla.
Suopakuuraus sekä puhdistaa lattian että muodostaa puun pinnalle likaa
hylkivän kerroksen. Suopakuurauksen jälkeen lattialle riittää
tavanomainen imurointi ja pesu, mieluiten kuitenkin nestemäisellä
suovalla (pellavaöljysuopa tai mäntysuopa, käsitiskiainekin käy).
Perinpohjaista uudelleenkuurausta lattia vaatii harvoin, ehkä vuoden tai
parin välein, riippuen käytöstä ja kulutuksesta.
Suopakuuraukseen käytetään mieluiten rasvaista, lattiaa samalla
hoitavaa pellavaöljysuopaa, jota saa hyvinvarustetuista
korjausrakentamiseen erikoistuneista liikkeistä. Mäntysuopakin käy,
mutta se kuivattaa vuosien mittaan puun pintaa ja saattaa aiheuttaa
tikkuisuutta Työvälineenä käytetään keskikovaa kuurausharjaa, sillä
liian kova (juuri)harja vain liukuu pinnalla, liian pehmeä taas roiskii.
Kastele muutama lauta kerrallaan hyvin kylmällä vedellä. Ota
pesusoikkoon 10 l kylmää vettä ja lisää joukkoon 2-3 dl nestemäistä
suopaa. Kuuraa lattialaudat lautojen pituussuuntaisesti. Älä koskaan
saippuoi kuivaa puuta. Huuhtele pyyhkimällä kylmään veteen kastetulla
rievulla.
Vanha, likainen puulattia kannattaa pestä kiinteällä
pellavaöljysuovalla. Lattia kastellaan muutaman laudan leveydeltä
kerrallaan. Suopaa hierotaan suoraan kuurausharjaan ja kuurataan lattiaa
niin kauan, että lattia puhdistuu. Älä anna likaveden imeytyä puuhun
vaan huuhtele ja kuivaa se rievulla tarkasti pois.
Lattia on mielestäni kaunis ja ihanan tuntuinen. Avoin puupinta tuntuu aina lämpöiseltä. Koetun lämpötilan ero on yllättävän suuri. Huomasin tämän, kun koskin kerran samaan aikaan maalattua kalustelevyä toisella kädellä ja toisella kädellä käsittelemätöntä paneelipintaa. Olemme imuiroineet lattiaa viikoittain ja silloin tällöin (n. kerran kuussa) olen pessyt lattian pellavaöljysuovalla. Lattia on niin ihanan tuntuinen, että pesukin on mukavaa puun tuoksuineen. Meillä lattia on siis vain yläkerrassa lasten makuuhuoneissa, aulassa ja parvilla, joten se säästyy kurasaappailta yms. kulutukselta. Joitakin tussinjälkiä tms lattiapintaan on ilmestynyt, mutta puupinta hämää silmää eikä niitä juuri huomaa. Jos joku tahra joskus käy kovasti ärsyttämään, täytyy vain käyttää hiontapaperia. Melko hyvin tuntuu pellavaöljysuopakin tahrat irroittavan. Hankalin vaihe lienee, kun täysin virheettömään lattiaan ilmestyvät ensimmäiset jäljet. Onneksi muistissani olivat vielä Ahvenanmaan reissun julkisten tilojen puulattiat, joten luottamus lattiaan säilyi hankalimman vaiheen yli. Suopakuurasimme myös kulutukselle alttiit seinäpinnat. Meillähän myös seinät ja katto ovat käsittelemätöntä kuusilautaa.
Lisäys 31.10.
Meillä on kuution muotoinen ja hyvin eristetty talo, joten yläkerrassa ei vielä näin lokakuun lopussakaan ole lattialämmitys mennyt päälle (lämpötila n. 22 astetta). Joten lämpöiseltä tuntuva lattiapinta on siinäkin mielessä ollut hyvä valinta.
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Miten suopakuurattu lattia on toiminut vuosien varrella? Minulla mökin lattian käsittely edessä ja suopakuuraus yhtenä vaihtoehtona.
VastaaPoista