torstai 18. helmikuuta 2016

Salakäytäviä ja kurkistusluukkuja - tiloja lapsille


 Lasten kokemusmaailma on ollut vahvasti mukana suunnittelun alkumetreiltä lähtien. Itse muistan lapsuudesta miten hauskaa sadepäivinä oli kavuta mummolan ullakolle ja kaivaa laatikoiden kätköistä vuosikymmeniä vanhoja akkareita tai tehdä heinäpaaleista salakäytäviä tai kiipeillä liiterin kattorakenteissa serkkuja vakoilemassa tai retkeillä itseä korkeammassa maitohorsmikossa tai .... Niinpä salakäytävät ja kurkistusluukut olivat mielessä jo ennen kuin talo oli edes luonnosvaiheessa. Korkealle olevien kätköpaikkojen merkitys näkyi hyvin myös omien lasten piirustuksissa tulevasta talosta. Oma tila oli aina sijoitettu sinne korkeimpaan kohtaan. Ihmisten viehtymys paikkoihin, joista voi turvallisen tuntuisesti tarkkailla ympäristöä on noussut esille myös ympäristöpsykologian piirissä. Kiinnostuneet voivat tutustua esim. Appletonin prospect-refuge teoriaan. Sisätilojen välisistä aukotuksista on hyötyä myös lämpötalouden kannalta. Aukkojen kautta takan lämpö leviää tehokkaasti ja tasaisesti myös yläkerrassa.





 Näkymä yhteiseltä leikkiparvelta tytön parvelle. Tähän pitäisi keksiä salakäytävämäinen oviratkaisu.



















Pojan huoneesta kurkistusluukku tarjoaa näkymän olohuoneeseen ja edelleen ulos. Lapsille kurkistusluukku olohuoneeseen ja parvi tuntuivat olevan suunilleen samanarvoisia bonusominaisuuksia huoneissa, mikä helpotti huoneiden jakamista. Tähän pitäisi tehdä vielä joskus varsinainen suljettava luukku.















Toinen tärkeä lähtökohta oli pintamateriaalit ja erityisesti lattiapinta. Mitä pienempi lapsi sitä suurempi rooli lattialla on lapsen elämisen ja kokemisen piirissä. Itselle on hyvin selvä, että pinta jolla haluaisin loikoilla, jota haistelisin ja maistelisin olisi puuta. Niinpä yläkerran lattia on kuusilautaa, jonka käsittelynä on pelkkä suopakuuraus. Lautapinnan tuntu on todella miellyttävä ja lämmin. Kirjavasta pinnasta eivät tahrat erotu. Lisäksi puulla on esitetty olevan paljon positiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin.



Lautalattia on ainakin tähänastisen kokemuksen perusteella ollut mukava valinta yläkertaan. Nämä tikkaat vievät yhteiselle parvelle.

















Tontin rakennusoikeus on vain 125m2, mikä teki tilojen suunnittelusta haastavaa. Tällöin kaivetaan usein parvikortti esiin ja niin mekin teimme. Arkkitehti Jenniltä tuli hieno idea yhdistää parvi-idea lastenhuoneeseen. Lapsi pystyy hyödyntämään matalaa parvitilaa mukavasti ja ergonomisesti. Päätimme sijoittaa yhteisparvelle legojen rakentelupisteen, jolloin legot saadaan pois varsinaisten huonetilojen lattioilta. Tytön huoneen parvi palvelee leikkipisteenä ja vaihtelevasti myös nukkumissoppena. Mukavan yllätyksen saimme parvilta aukeavien näkymien muodossa. Toisessa päässä ollaan kesäisin kuin puumajassa, kun naapuritontin iso koivu levittelee oksiaan kohti parvea. Toisessa päässä taas aukeaa kiva näkymä kohti naapuruston vanhoja puutaloja.



Parvella on hyvä rakennella rauhassa.

















Kolmas tärkeä lähtökohta oli liikunnallisuus ja kiipeily. Tytölle tärkeät jumpparenkaat täytyi ehdottomasti saada kiinni johonkin. Lisäksi toisista parvelle johtavista portaista tuli puolapuumaiset. Niissä on aikuisenkin välillä hyvä venytellä. Kiipeilyssä täytyy tietenkin ottaa huomioon ergonomia ja turvallisuus. Kriittinen kohta on siirtymä portailta parvelle tai päin vastoin, jolloin täytyy olla mahdollisuus tukevaan tartuntaan. On kuitenkin kohtia, joissa en halua nähdä kiipeilyä. Edellisessä asunnossa lapset roikkuivat milloin minkäkin kaapiston ja hyllyn reunassa tavaroita etsimässä. Niinpä lasten vaatesäilytys tuli ulottumiskorkeudelle. Katsotaan mitä tehdään tulevaisuudessa




Pojan huoneessa on vielä monta keskeneräistä asiaa: nukkumaparven portaat (nyt käytössä nuljuva keittiötikas), säilytystilaa tarvitaan lisää ja pimennysverho pitäisi hankkia.
 










Jumpparenkaat kiinnitettiin kantavaan palkkiin. Lasten huoneet kuuluvat lapsille ja yritän rajoittaa hallintotoimet vaatimukseen jokaviikkoisesta huoneen järjestelystä. Usein syntyy kuitenkin tulkintaerimielisyyksiä siitä milloin huone on järjestyksessä.
















 Karoliina Koti-blogissa on hienosti esitellyt heidän rimakattoaan, joka auttaa suurperheen akustiikkaongelmiin. Itse en ymmärtänyt kiinnittää akustiikkaan huomiota vaan ajattelin puupintojen hoitavan asian. En kuitenkaan ottanut huomioon, että olohuoneessa on yksi betoniseinä ja vino katto, joka heijastaa äänet kohti betoniseinää. Akustisesti betonin rooli on siis paljon suurempi kuin mitä pinta-aloina näyttää eli tähän osui itsellä yksi nuopahduksen paikka. En ole minkään sortin hifisti, mutta kyllä hyvä akustiikka on itselle osa hyvää ympäristöä. Minusta esim. kipsilevy heijastaa äänet pamausmaisesti takaisin kun taas mies ei kiinnitä huomiota asiaan. Omanlaisensa ympäristösuhde meistä jokaisella. Varsinaisissa lastenhuoneissa en kuitenkaan ole kokenut olevan akustisia ongelmia.















Parvelle oli hankalaa löytää sopivaa valaisinta, joten lopulta näpräsin valaisimet itse. Valokukat toimivat hyvin tytön parven yleisvalaistuksena. Yhden valaisimen lisäsin myös tytön huoneen 'itämaiseen nurkkaa'. Tämän valaisimen varjostin oli pyörinyt hyllyllä jo pitkään, joten kerrankin säilyttely kannatti. Tämä projekti on vielä hiukan kesken, mutta asiakas on tyytyväinen ja poikakin tilasi omaan huoneeseensa 'jotain samanlaista'. Ainakin ratkaisu on edullinen ja helposti muunneltavissa.






















Lasten tilojen suunnittelussa on siis menty lasten elämykset ja kokemukset edellä. Käytännöllinen suunnittelu olisikin ollut hankalaa, kun ei etukäteen tiedä mitä esim. harrastetaan parin vuoden kuluttua tai minkälaisilla härpättimilla pelaillaan 10 vuoden kuluttua. Käytännön ongelmia täytyy vain yrittää ratkoa sitä mukaa kuin niitä eteen tulee. Pojan huoneessa kalustamisen ja sisustamisen haasteena on matalalla oleva vino katto. Kymmenenkin senttiä lisää korkeutta olisi ollut hyvä. Tässäkin kävi itsellä nuopahdus, kun tutkin ja pyysin tarkkoja mittoja vasta rakennusluvan saannin jälkeen eli hyvä olisi ratkoa käytännönkin asioita jo etukäteen mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi pojan huoneessa ikkunan kulma on niin lähellä kattopintaa, että pimennysverhoratkaisun etsintään saa käyttää tovin jos toisenkin. Verhoa ei voi sijoittaa ikkunasmyygin sisäänkään, kun ikkuna on hätäpoistumistie ja se täytyy saada ripeästi ja helposti auki. Valoisammat aamut ovat muistutelleet, että tämäkin ongelma pitäisi ratkaista kun pimeyden suomaa naftaliinia ei enää kohta ole.

4 kommenttia:

  1. Mä niin pidän noista luonnonvärisistä havupuu -pinnoista :)

    VastaaPoista
  2. Hei

    On tuo kotimainen kuusi tosiaan kaunista. Matkan varrella pohdimme monia vaihtoehtoja: CLT oli liian kallis, samoin hirsi - hirret taitaa myös yleensä olla mäntyä, joka kellastuu omaan makuun liikaa, vanerikin oli kuvioissa mukana, mutta massiivipuun ominaisuudet veivät lopulta voiton. Lopulta päädyttiin HLL kuusilautaan. Mukavia suunnitteluhetkiä sinulle oman kodin parissa!

    VastaaPoista
  3. Mukavaa mietintää pikkutiloista. Meillä oli alussa kaikenlaista pohdin niistä myös. Loppusuoralle pääsi istumaikkuna, takan penkki ja ateljen kömpimäsänky.

    En tiedä onko Christopher Alexander tuttu, mutta jos ei, niin kannattaa tutusta. Tässä linkki muutama linkki hänen patterneihin jotka tosi lähellä sun mainitsemia asioita:
    http://www.iwritewordsgood.com/apl/patterns/apl180.htm
    http://www.iwritewordsgood.com/apl/patterns/apl197.htm
    http://www.iwritewordsgood.com/apl/patterns/apl203.htm

    Noita lukiessa tulee vaan nyökyteltyä päätä ja miettittyä että miksi tuollaisia juttuja ei oteta huomioon enempää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyökyttelin täällä minäkin, että kyllä tuo Alexanderin 'A Pattern Language' tutulta arkkitehtuurin klassikolta kuulostaa. Tutustuin siihen varmaankin 90-luvun alkupuolella, kun olin Britanniassa opiskelemassa. Innostuin googlaamaan vielä kirjan nimen ja kansikuva näyttikin kovin tutulta. Aamuhämärissä rymysin kirjahyllyä läpi ja sieltähän se löytyi! Kylläpä on 1977 kirjoitetun kirjan sisältö kestänyt hyvin aikaa, todellinen klassikko. Harmi, että on ollut 'kadoksissa', mutta näköjään monia patterneja on kuitenkin tullut noudatettua. Toivon minäkin, että moniaistisuus ja kokemuksellisuus saisi suunnittelussa enemmän sijaa. Juuri nyt itsellä on takaraivossa muhimassa puutarhan suunnittelu ja mitä kasveja laittaisi ilman sisäänottokanavan läheisyyteen - jotain ihanasti tuoksuvia kasveja olisi hakusessa. Täytyypä lehteillä tuota kirjaakin pitkästä aikaa.
      Teillä näyttää hommat etenevän mukavasti; saatte ihanan talon itsellenne.

      Poista