Olin jo aiemmin ajatellut tehdä ainakin janoisemmille kasveille ja pihan kuivempiin kohtiin altakastelujärjestelmän. Altakastelu säästää vettä, kun vesi ei haihdu suoraan pinnalta taivaan tuuliin. Lisäksi kasvien juuret hakeutuvat oikeaan suuntaan, alaspäin, eli tarve kastelulle pienenee myös sen myötä.
Kun multa oli saatu muotoiltua jotakuinkin haluttuun muotoon ja hiukan hahmoteltua sitäkin mikä kasvi tulisi mihinkin, oli aika ryhtyä tuumasta toimeen. Pihan kasoista löytyi juuri sopivasti pari salaojaputken pätkää ja muutamia mutkapaloja. Sijoitin putken melko lähelle pintaa, kun osalla kasveista juuristo ei ole mikään valtava. Putken päällyspuolen peitin suodatinkankaalla ettei multa tuki putkea. Sitten katsoin vielä putkelle loivan kaadon. Täytyy vielä kastellessa laittaa letku kunnolla putken sisään, jotta virtaavan veden paine on kohti putken loppupäätä ja saadaan aikaan suhteellisen tasainen kastelu koko matkalle.
Louhintatöistä jäänyttä kiveä olen käyttänyt penkereisiin ja rajauksiin. Mullan puolelle olen laittanut sanomalehteä ettei multa valu pois kivien välistä sadeveden tai kasteluveden mukana. Sanomalehti maatuu aikanaan, mutta eiköhän kasvien juuristo ole silloin jo sitomassa multaa riittävästi paikoilleen. Katteeksi olen nyt alkuun levitellyt kevytsoraa, jota sitäkin on jäänyt yli työmaan jäljiltä.
Ylijäämätiiliä olen käyttänyt kulkuväylillä ja rakennellut pieniä tukimuureja multakumpareille. Patolevyjä olen käyttänyt tiilimuurien ja mullan välissä. Raudoiteverkon palasista olisi voinut tehdä köynnöstukia, mutta en jaksanut niitä enää säilytellä vaan nakkasin sorttiaseman metallinkeräykseen. Pienellä kaupunkitontilla ei nyt vain jaksa kaikkea mahdollista säilytellä kun ulkovarastoakaan ei ole käytössä. Ylijääneillä kevytsoraharkoilla olen tehnyt rajauksia salaojasepelin ja mullan väliin. Itse harkkojen on kuitenkin tarkoitus jäädä näkymättömiin.
Maanrakennustyöstä on jäänyt jäljelle myös näitä kaivonkappaleita, joista olen tehnyt multataskuja piha-altaan sivuun tuleville heinäkasveille. Saatanpa laittaa jonnekin puutarhassani myös Minttua tai muuta rajausta vaativaa kasvia, jota varten jemmassa on vielä pari pätkää. Samaan hommaan käyvät tietysti myös laastipaljut, joihin on tehty reikä pohjaan. Mitään syötävää en taitaisi kuitenkaan uskaltaa laastipaljuihin laittaa; sen verran hurja liuotteen käry niistä lähtee.
Rakennuslavathan ovat olleet jo pitkään trendikkäitä kalusterunkoja. Itsestä tuntuu, että lavoja on nähty jo ihan riittävästi omissa nurkissa. Lavat päätynevätkin polttoon sitä mukaa kun niitä vapautuu. Lisäksi ole huomanut söpöjen pikku kaninpoikasten rakastavan lavojen alla piileskelyä (samoin kuin autojen alustaa). Ilmeisesti se tarjoaa niiden mielestä mukavaa suojaa mahdollista yläilmasta tulevaa siivekästä hyökkäystä vastaa. Tarkoituksena onkin tehdä vielä pihalla olevien lavojen alustoista tiiviimpiä. Kasveihin on kuitenkin uponnut satoja euroja enkä halua kanien mussuttavan seteleitä viiksikarvat väpättäen. Syksyn alennusmyynnistä hankitut kasvit ovat selvinneet hankalasta talvesta yllättävän hyvin. Ainoastaan Sinisade Blue Moon ja yksi jättisiniheinä näyttävät kuolleen. Varsinkin heinän valeistutus oli jäänyt huonoksi ja altisti sen viikatemiehelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti