Uloskäynti takapihalle on huutanut ratkaisua jo pitkään. Aluksi suunnittelimme takapihalle neliömäistä terassia. Sitten kauniin tasaisen avokallion peittäminen alkoi tuntua hölmöltä ja ajatukset alkoivat suuntautua puron yläpuolelle kurottautuvaan ramppiin. Tälläinen rakenneratkaisu olisi kuitenkin vaatinut perustusten ankkurointia kallioon. Ajatus terästen upottamisesta kallioon ei sekään tuntunut hyvältä, joten lopulta päädyin tähän kevyesti polveilevaan rakenteeseen, joka lepää kallion päällä.
Kaikki terassin osat mutkittelevat hiukan sivusuunnassa. Tein terassin lankuista, jolloin sydänpuun osuus on suuri, mikä lisää kestävyyttä. Puu saa harmaantua omaan tahtiinsa. Avokallion harmaa graniitti, puron luonnonkivet, perustusrakenteiden harmaa väri ja harmaa puu ovat sopuisia kumppaneita ja levollinen vastapari puutarhan villille vehreydelle.
Lankkurakenteen ansiosta poikittaisnäkymä säilyy mukavan avoimena. Puron ja altaan takia tämä tuntui hyvältä ratkaisulta.
Kaksi ensimmäistä osaa laskee n. 8% kaltevuudella pihaa kohti. Viimeisen osan kaltevuus on hiukan jyrkempi. Kaltevuus tuntui hyvältä ratkaisulta portaiden sijaan: kaltevalle pinnalle vesi ei jää seisomaan, eri pituiset ihmiset voivat valita mukavan istuskelupaikan terassin reunalla ja rollaattorilla/pyörätuolilla pääsee mukavasti istuskelemaan sireenipensaan katveeseen.
Puron puoleisella sivulla jätin kannatinpalkkia reilusti näkyviin. Luulen, että teen ainakin osalle tätä sivua kevyen kaiteen jossakin vaiheessa ja kaide kiinnittyy kannatinpalkistoon. Terassin pinta olisi myös tarkoitus öljytä. Kiinnitykset olen tehnyt ruuvein alapuolelta. Pintakäsittelyineen terassille kertyi hintaa n. 300 euroa. Työtuntejakin kului ensin rakenteita ja ratkaisuja pohtiessa ja sitten taas toteutusvaiheen äherrykseen. Onneksi lopputulos on sellainen kuin toivoin. Myös lapset tykkäävät oleskella terassilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti