Lattiaa näkyvissä

 Muuton jälkeen kellari on ollut varsinen kauhukabinetti, jossa on hädin tuskin päässyt liikkumaan sinne dumpattujen tavaroiden lomassa. Tässäkin nurkassa oli vielä päivällä iso kasa erilaisia laastisäkkejä. Siirsin ne laatikoihin kylmävaraston puolelle sillä ajatuksella että 'näitähän voi vielä tarvia'. Todennäköisesti kannan samaiset säkit joskus kaatopaikkakuormaan, mutta tänä iltana annan itselleni papukaijamerkin. Paljasta lattiaa näkyvissä.



Kaikenlaista tavaraa roikkuu siellä täällä paikkaansa etsimässä.
















Kellarin työpöytää on saatu hetkellisesti hieman raivattua ja työpöydän ääreen pääsee jopa kohtuullisesti kulkemaan. Tämä 4000 kelvinin valon loimutus on päivällä ihan virkistävä, mutta iltatyöskentelyyn sopiva valaistus pitäisi saada  työn alle.

 Tyhjä pyykkikori; niin kaunis näky perjantai-illan päätteeksi.

Kustannuksista

Muissa blogeissa on haastettu jakamaan kustannustietoa, joten kannan minäkin korteni kekoon. Materiaalien osalta pääsee aika hyvin jyvälle tutkimalla rakennekuvia ja tutkimalla esim. taloon.com sivuston hintatietoja. Suurin yllätys itselleni tuli työn osalta. Työ on Suomessa kallista. Lähes kaikki, mitä ympärillämme on, on teollisesti tuotettua ja kustannushiottua. Omakotirakentaminen on kuitenkin edelleen käsityövaltaista tumpulointia ja yksilöllisesti suunnitellut omakotitalot vielä eräänlaista prototyypin rakentelua. Eli työ on kallista ja sitten vielä suunnitelmissakin on virheitä. Ihmiset sairastuvat, tavara ei tule ajallaan, hankalista olosuhteista johtuen joudutaan käyttämään erityiskalustoa nostoihin, jne. Tässä vain osa niistä syistä, jotka nostivat kustannuksia.

Maanrakennuskustannukset voivat olla mitä vain, mutta tässä joitakin kustannuksia meiltä, jos tästä on jollekin apua.
Suurelementit (seinälaudat 2krt maalattuina) & puuosan materiaalit n. 72 000 eur
Kellarikerroksen rakenteet (anturoista holvin kattoon) ja työt n. 66 000 eur (katto on aikamoista silppua eli lisävaluja on paljon)
Betonilattiavalut kellariin ja 1. kerrokseen n. 3500 eur (1. kerrokseen koneellinen liippaus & silikaattikäsittely)
Sisäportaat n. 5000 eur/kpl
Sähköurakka sis. sähkösuunnitelman ja ohjelmoitavan logiikan talotekniikalle n. 30 000 eur (ei valaisimia)
Kirvesmiestyöt suurelementtien pystytyksestä sisäpuolen panelointeihin n. 60 0000 eur (tästä puuttuu vielä autokatoksen säleikkö ja kattoterassin porras alas pihalle. Myös takaterassi on vielä rakentamatta)
Ikkunat (Skaala Alfa 30) 16 000 eur (ikkunoita on 25 kpl ja osa niistä paloikkunoita, osassa putoamisvaara, jne.)
Väliovet n. 4 000 eur (lehtikuusiviilua, yksi ääntä eristävä ovi)
Ulko-ovet n. 8 400 eur (3 kpl vasikallisia ovia ja 1 kpl ikkunallinen palo-ovi)
Keittiö (Puustelli Miinus) koneineen (Siemens) ja asennuksineen n. 13 000 eur (kivitason 'Ylämaan vihreä' tilasin asennuksineen Kivihusun kautta ja se mahtuu myöskin tuohon keittiöbudjettiin)
Lupamaksut 2520 eur
Sähkö & puhelinliittymät 1320 eur (tontilla oli vanha talo, jonka liittymät jaettiin naapurin kanssa- liityimme myös vanhaan viemärilinjaan, joten katua ei tarvinnut kaivaa auki)
Teetimme työt pääosin tuntitöinä ja täällä pääkaupunkiseudulla tuntui vallitsevan aika pitkälle 45 eur/h kartelli (sis. alv). Pikkuhommissa hinnoittelu on varmasti korkeampi.
Koti7 blogissa mainittiin kokeneen arkkitehdin arkkitehti- ja pääsuunnittelupalkkioksi 6000 eur. Me maksoimme paaaaaljon enemmän. Ilmeisesti pääkaupunkiseudulla on suunnittelussa ihan eri hinnat.
Itse olemme tehneet vain pintatöitä.

Kannattaako omakotitalon rakentaminen? Pienelle ja kokemattomalle rakennuttajalle hanke on niin iso ja riskialtis etten sitä kenellekään erityisesti suosittele. No -  rikkaalle, rakennusalalla toimineelle hyväkuntoiselle eläkeläiselle voisin suositella. Hänellä on rahaa, aikaa ja tietotaitoa. Rakennusalalla toimiva nuori suunnittelija voisi taas saada omassa työssään hyödyttävää tietotaitoa. Mitään kaupallista voittoa ei ainakaan kannata kuvitella saavansa niin kuin ehkä joskus takavuosina. Jos talon joutuu myymään, myyntihinta voi hyvinkin olla kustannuksia pienempi. Syrjäseuduilla talon kauppaaminen voi olla todella työlästä.  Kannattavampaa voi olla vanhan talon hankinta ja remontointi vähitellen. Remontointia yhteiskunta tukee mehevillä kotitalousvähennyksillä, kun taas uudisrakentajalla iso osa talon kustannuksista syntyy erilaisista veroista ja maksuista.

Rahan lisäksi täytyy vielä ajatella aikaakin. Rakennuttamiseen saa uppoamaan uskomattoman määrän työtunteja, vaikkei mitään ammattitöitä tekisikään. Tuo aika on pois jostakin ja koska rakennuttajat ovat usein perheellisiä niin lasten ja puolison kanssa vietetty aika käy vähiin. Samalla lapset tarvitsisivat kuitenkin enemmän aikaa ja kuuntelua esim. uuteen päiväkotiin ja kouluun sopeutumisessa. Asia on tietysti tyystin erilainen jos rakennuttajana on lapseton pariskunta, jonka yhteinen harrastus rakentelu on.

Jos kaikesta huolimatta joku päätyy rakennuttamaan, toivotan onnea ja voimia.

Marraskuun sähkönkulutus

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14397125/?claim=hr4agssnh3v">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Marraskuussa ostosähköä kului 762,15 kWh eli keskimäärin 25,41 kWh päivässä. Takkaa olemme polttaneet neljänä iltana sillä seurauksella että pihan valkoisista muovipalleroista on kadonnut n. 40 litraa kuusipaneelisilppua. Saman kokoisen uuden maalämpötalon kulutus marraskuussa pitäisi Fortumin mukaan olla keskimäärin 800 kWh eli vielä pärjätään ihan mukavasti.

PikkuWC arktisen pyörteen kourissa

Espoossa on museokeskus WeeGee, jonka viidakkoteemainen WC toimi sytykkeen antajana yläkerran pienelle wc:lle. Sinne syntyisi viidakko! Tuhat muuta keskeneräistä asiaa oli kuitenkin minun ja viidakon tiellä, joten pieni wc sai rauhassa muhia. Ajan myöta wc siirtyikin arktisille alueille. Vieläkään tavoiteltu lopputulos ei ole tarkkana mielessäni, mutta jotakin arktista kuitenkin. Pohjatöissä menee joka tapauksessa oma aikansa, joten katsotaan mitä syntyy. Koska putkimies oli tulossa viimeistelemään kulvertin sisäänottoputken eristyksiä, seinä-wc:n teline olisi hyvä saada asennettua samalla. Tiedossa olisi siis vesieristystöitä. Tein kotelon pohjalle asiaankuuluvat kallistukset eteenpäin ja vesieristin pohjan ja seinät.

 Hormiin tulisi samaa Decosin savimaalia, jota olin käyttänyt muuallakin.Hormin alaosaan laitan ehkä hiukan terrakottalaattoja, joiden pinnassa on vahaa.

WC:n lattiana on OSB-levy, jonka keltaisuutta leikkasin hiukan pois, jotta se muistuttaisi huurteista sänkipeltoa. Vedenkestävää lakkaa täytyy laittaa vielä muutama lisäkerros, jotta lattiasta saa tasaisen. OSB-levyssähän on melko isoja koloja lastujen väleissä. Saapa nähdä miten tämän lattiakokeilun kanssa käy.

Kattoon ajattelin laittaa vihreäksi petsatun vanerin.

Seiniin tulee antiikkilaasti ja joitakin eläinaiheisia maalauksia. Nyt ollaan kuitenkin vasta tässä vaiheessa, jossa tila alkaa pikkuisen hahmottua. Toivottavasti saadaan wc käyttökuntoon jouluun mennessä. Olisi sitten valkea joulu ainakin WC:ssä!

Kuluttaja -lehdessä LED lampputesti

Talomuseo Glims jouluasussa Espoossa

Huomasin Kuluttaja -lehdessä olevan E27 kantaisten ledilamppujen testin. Väriominaisuuksiltaan parhaita olivat Ikean ja Claes Ohlsonin polttimot! Hyvät väriominaisuudet näyttivät johtavan hieman heikompaan valotehokkuuteen. Näinhän se tosin aina menee. Toisaalta täytyy myös muistaa, että hyvä värintoisto edistää myös näkemistä, jolloin voi käyttää vaikka pienemmän lumenarvon polttimoita.




Hehkulamppujen ystäville myös tiedoksi, että tänä vuonna on tullut markkinoille E27 kantaisia ledilamppuja, joiden värisävy muuttuu himmennettäessä lämpimämmäksi. Lamppu käyttäytyy siis himmennettäessä samaan tapaan kuin hehkulamput ja halogeenit. Airamilla tuote on nimeltään Dim to warm ja Philipsillä Warm Glow. Jos ei satu omistamaan himmennintä, mutta haluaa tunnelmoida energiatehokkaasti voi hankkia hankkia esim. Airamin Antique Classic sarjasta polttimon, jonka värilämpötila on 2200K eli samanlainen kuin himmennetyllä hehkulampulla. Myös valon määrä on pieni. Näillä keinoin voi rakennella itselleen samanlaista joulutunnelmaa kuin oheisessa kuvassa Glimsin talomuseosta. Toteutus on tosin jo joitakin vuosia vanha ja ihan perinteisillä halogeenispoteilla tehty.

Portaikko

Marraskuinen matalalta tuleva aurinko innosti kuvaamaan portaikon. Luonnonvalon ja portaikon yhdessä tuottama tilakokemus oli itselleni yksi tärkeistä asioista portaikon suunnittelussa. Koin tärkeäksi, että keskeinen tukirakenne puuosassa olisi avoimen hengittävä. Arkkitehdin mielestä taas avoin askelrakenne oli tärkeä. Itse pelkäsin rakojen välistä tippuvia esineitä, mutta aikani asiaa makusteltuani olin valmis avoportaaseen. Arkkitehti taas luopui muuratusta keskipilarista. Mielestäni lopputulema puusepän kädellä viimeisteltynä on onnistunut.
Kellarin porrasosiosta halusin jykevän ja kivisen. Seinät on slammattu antiikkilaastilla kuten muuallakin kellarissa. Kovan onnen betoniportaiden pinta tasoitettiin ja pinnaksi tuli lopulta vain sama vaaleanharmaa hengittävä betonilattiamaali kuin muuallakin kellarissa. Katsotaan miten kestää. Puuportaiden pystypilarit lähtevät suoraan betoniportaiden päältä.












Betoniosan ja puuosan taitekohdassa oleva neliöikkuna on tärkeä sekä portaikolle että ulkopuolen sisäänkäynnille.
















Ydin, jonka ympärille porras kiertyy on mielikuvassani punainen. Tänne päätyikin vanha punainen Habitatin varjostin ja äidin tekemä raanu.

 Puolapuut ovat loppusuora. Tätä kirjoittaessani ymmärrän, että kuvasarjaan kuuluisi oikeastaan vielä kuva parvesta ja sieltä aukeavasta ikkunanäkymästä. Katsotaan saanko täydennettyä lähipäivinä.

Eteinen & tuulikaappi

Eteinen taitaa usein olla yksi omakotirakentajan haasteellisimmista tiloista. Näin oli meilläkin. Rakennusoikeus tontillamme on pieni, joten saimme sanoa hyvästit erillisille arkieteisille tai vaatehuoneelle sisäänkäynnin yhteydessä. Tuulikaappiin oli varattu tilaa parimetriselle säilytyskalusteelle. Rakennusprosessin aikana tuulikaappiimme ilmaantuikin yllättäen yksi pystysuora putkilinjasto. Lisäksi kävi ilmi ettei kukaan ollut ajatellut miten yksi toisesta kerroksesta lähtevä tiilihormilinjasto kannatetaan, joten sille täytyi tehdä kannatus ontelolaatan päältä. Lopputulemana kaapiston tausta oli eri tasoissa olevaa siksakkia. Taustan olisi tietysti voinut levyttää yhtenäiseksi lyhimmän syvyyden mukaan, mutta tuntui, että näitä hukkakolosia oli hormien yhteydessä jo aivan riittämiin. Muuton yhteydessä en jaksanut enää käydä ratkomaan näitä kaikkia yksityiskohtia, joten eteiseen tuli vain parimetrinen vaatetanko. Jossakin vaiheessa tuulikaapin röykkiön kimppuun oli kuitenkin pakko palata.

Eteisen puolelle hankittiin Ikeasta Tarva-lipasto, jonka ylimmästä laatikosta tuli klassinen sälälaatikko. Loput laatikot jaettiin 1kpl/hlö periaatteella niin, että pipojen ja hanskojen löytäminen aamulla oli jotakuinkin mahdollista. Puisen Tarvan käsittelin mustalla petsilakalla ja vetonupit käsittelin vihreiksi.

Porraspuusepältä oli jäänyt yksi pitkä massiivikuusipuu, joten kävimme ideoimaan tuulikaappiin samanlaista väliseinää kuin portaikkoon. Se erottaisi omat rydöt toivottavasti hieman siistimmäksi jäävästä vierasnaulakosta.

Käsisahalla nirskutellen sain kuin sainkin aikaiseksi jotakuinkin samanlaisen rakenteen. Rautakaupasta hain liimalevyjä, joista nikkaroin kenkähyllyn. Hyllyn korkeuden mitoitin niin, että sen alle mahtuu imuri. Imurin sähköjohto on aina kiinni seinässä ja putki roikkuu takaseinässä, joten se on aina valmiina palvelukseen ilman hankalaa nostelua. Kenkähyllyn alle nikkaroin pari laatikkoa, jonne voi sulloa lisää kenkiä. Toinen laatikko on hieman syvempi, jotta takaseinän mutka saadaan huomioitua. Vierasnaulakon puolella on sinkkiämpäri, jossa säilytetään sateenvarjot. Oven vieressä on rättipatteri, jossa voi kuivatella ja lämmitellä lapasia yms.

Hattuhylly on auttamattoman huono paikka hattujen ja lapasten säilytykseen. Syvälle ja korkealla olevalle hyllylle hukkuu kaikki pikkutavara. Hattuhylly varattiinkin erilaisille kasseille, joita meillä tuntuu riittävän eri lähtöön. Takaseinän kolosiin tehtiin pienet hyllyt liimalevystä. Sinne laitettiin pyöräilykypärät, saappaita ja luistimet (viikonloppuna testattiin Tapiolan tekojäärata).

Tässä kokonaisuus, jossa näkyvät molemmat säleikköseinämät. Tuulikaapin ylämaskin taakse kiinnitin verhokiskon ja siihen laitoin mummon siskon vanhan pellavalakanan verhoksi. Halutessaan voi sitten vetää verhon omien ryntteiden eteen. Vanha pellavalakana on tosin aivan vinkkura, joten ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa hankin siihen jonkin toisen kankaan, mutta nyt mennään näillä. Liukuovet eivät meille mahdu, kun aivan ylämaskin vieressä on katkaisijaryhmä.

Hakiessani petsilakkaa silmääni pisti potentiaalinen 'hattunaulakkovalo', koska hintaa oli vain 15euroa valaisin lähti mukaan. Se voi palvella joko näin tai sitten olla vain paljaana mustana rautalankavalaisimena, kuten se on alun perin tarkoitettukin.