Uusia nurkkia

 Viime viikkoina olen aloittanut ikkunasyvennysten vahausprojektin. Starttasin olohuoneen nurkan pienestä ikkunasta. Olin jo niin tottunut puun väriin, että mietin aluksi onko kuultava vaha nyt sittenkään niin hyvä ajatus. Nyt silmä on taas tottunut tähän ratkaisuun ja kyllä tämä vaalean kuultava syvennys hyvä on. Vahaukseen olen käyttänyt vesiliukoista ja nopeasti kuivuvaa puuvahaa. Olohuoneen nurkkaan olen ripustellut neliötauluja, joiden ryhmään ripustaminen on tavallisesti hankalaa. Nyt taulut sijoittuivat aukotuksen innostamina sinne tänne.

 Kaideprojekti saatiin viimein päätökseen parven osalta. Ihan kiva tuosta lopulta tuli ja kaide jatkaa hyvin porraskäytävän puiden pystylinjaa. Näin sitä aina itselleen selittelee, että ratkaisu, johon syystä tai toisesta päädyttiin onkin sitten kuitenkin juuri se oikea.

Myös makuuhuoneen ikkunasyvennykset on nyt vahattu ja täällä pimeämmällä puolella huomasi hyvin miten paljon ratkaisu vaikutti huonetilan valaistukseen. Makuuhuoneiden ongelmana on ollut myös sopivien pimennysverhoratkaisujen löytäminen. Ikkunat sijoittuvat ihan nurkkiin tai sitten vino katto ohittaa ikkunan kulman vain muutaman sentin etäisyydeltä. Kaikki on millin tarkkaa eikä sopivia kiinnitysratkaisuja tunnu aina löytyvän. Tähän makuuhuoneeseen hankittiin ikkunan päälle sijoitettavat rullaverhot, sillä halusin säilyttää ikkunoiden yksinkertaisen neliömäisen ilmeen. Tytön parven kiinteässa ikkunassa valkoinen rullaverho tulee ikkunasyvennyksen sisään.

Makuuhuoneen oven takana on pari paneeliseinään tehtyä syvennystä, joiden taustaseinän ratkaisua mietiskelin. Loogisuuden vuoksi päädyin samaan savipinnoitteeseen, jota on käytetty hormeissa ja kiviseinissä muuallakin. Koloja ei tähän varsinaisesti suunniteltu. Halusin kuitenkin hormin ja seinän väliin jääneelle hukkatilalle jotakin käyttöä ja eiköhän näihin koloihin jotakin tarpeellista ala kertyä.

Pikku-Italian haasteet

Kodinhoitohuone tuli jossakin vaiheessa nimettyä Pikku-Italiaksi. Ajattelin, että siellä vallitsevan rennon tunnelman avittamana kodinhoitokin kävisi kuin leikki. Pitäisi kuitenkin varoa kuinka tiloja käy nimittelemään. Pikku-Italiasta on tosiaan tullut Pikku-Italia. Kuvasta näkyy kuinka matalalle viemäröintilonkerot Italiassa asettuvat. Katon ratkaisu odottaakin jostakin kumpuavaa tarmoa ja luovuuden puuskaa. Ja putkiahan ei sitten kiemurtele vain katossa... niitä menee myös lattialla ja seinillä. Mitenhän näiden kaikkien putkien kanssa oikein selvitään. Lisäksi mietityttään lattiakaivopumppaamon huolto ja puhdistus. Toivottavasti joku päivä kattoonkin löytyisi siedettävä ratkaisu. Pikku-Italian haasteet eivät tietenkään tähän lopu.

Pyykinkuivatuksen suunnittelin aluksi tapahtuvan narulla, joka on kiinnitetty seinäkoukkuihin, jotka puolestaan on kiinnitetty puukapuloihin. Arvasin harkkoseinän soveltuvan huonosti kiinnitykseen, jossa on vetoa, joten varasin molempaan kapulaan neljä järeää proppua. Mutta eipä auttanut sekään. Niin vaan kapulat kampeutuivat irti seinästä. Tutkimme eri telineitä rautakaupasta Ikeaan, mutta kaikki tuntuivat kovin huterilta. Lopulta rohkaistuimme näpräämään perinteisen telineen itse jämäpuutavarasta. Toivottavasti Pikku-Italiaan on vihdoin löytynyt jotakin kestävää. Pesukonekin pyörii juuri sopivasti koekäyttöä varten.

Kanat tai verkko

Parven kaiteeksi piti tulla puukehysten väliin pingoitettu metalliverkko. Jonkinlainen kommunikaatio-ongelma sai kirvesmiehet käsittämään, että kyseessä on väliaikainen ratkaisu ja he olivat survoneet verkon paikoilleen miten kuten. Mies ja lapset eivät verkosta koskaan innostuneet vaikka selitin, että kyllä siitä paljon hienompi kunnolla pingottamalla saadaan. Niinpä mies käytti tilaisuuden hyväkseen, kun visioin lasten kanssa kesäkanalan perustamista tulevina kesinä. Se on joko kanat tai verkko. Kanaoption säilyttääkseni siirryinkin sitten puukapulalinjalle. Tänään kiinnitimme ensimmäiset kaidepuut paikoilleen. Halusin ilmeen säilyvän kevyenä ja kattopinnan ehjänä joten kaidepuun yläpäässä on tappikiinnitys. Lisäksi vino kattopinta itsessään lukitsee puun hyvin paikoilleen putoamissuunnassa. Tumpelon ja tampelon työn jälki ei ole puuseppätasoa, mutta kotihan syntyy itse tuunaamalla.

Kulverttiin on asennettu 3m pitkä jättipatteri. Pienehkön tilan lattialämmityksen teho ei yksin riitä ilman esilämmitykseen. Näin jälkikäteen mietin olisiko seiniin kannattanut asentaa jonkinlainen seinälämmitys, jos sellaisia ylipäänsä on saatavilla. Kulvertin tekniikan pitäisi nyt olla valmis. Sisääntuloputken oikealla puolella näkyy pieni moottori, joka liikuttelee sulkupeltiä. Tosin vesitysputki pitäisi ymmärtääkseni vielä vetää lattiakaivolle asti.

Eteisestäkin on pahimmat rakennustarvikerydöt saatu siirrettyä kellariin. Uusia mööpeleitä emme ole tänne hankkimassa joitakin säilytyskalusteita lukuun ottamatta. Omia, mummojen, mammojen ja kumminkaimojen kalusteita siirrellään kunnes ne löytävät oman paikkansa.








Tämän huoneen askarteleva asukki suoltaa käytettyjä piirustuspaperiarkkeja maailmalle liki paperikoneen tahtiin. Ympäristön ja nuukuuden nimissä arkit piirretään tietysti molemmin puolin. Voi sitä ilon päivää, kun jumpparenkaat saatiin vuoden tauon jälkeen taas käyttöön. Ehkäpä paperinkulutuskin maltillistuu.

Lisää iloa on tuottanut myös legokaupungin jälleenrakennusprojekti. Viimeeksi kaupunkiin kurvasi legofriendsien keikkabussi. Matala parvitila toimii loistavasti juuri tämänkaltaisessa toiminnassa. Sen sijaan pidempiaikainen siivois- ja järjestelytyö saa aikuisen selän parkumaan vaikkei selkävaivoja muuten olisikaan.

Ympäristön käpälöintiä

Valitsemani nimi Kissankäpälä viittaa talon pieneen kokoon ja talon kallioiseen ympäristöön. Lisäksi visioin, että talon suhde ympäristöönsä olisi kissankäpälämäisen pehmeä. Vaan kuinkas sitten kävikään...

Taloon tulikin täysikorkea kellari. Katsellessani valtavaa monttua, josta oli räjäytetty pois kalliota satoja kuutioita, tajusin ettei rakennuksen suhde ympäristöönsä ole pehmeä eikä valitettavasti edes raapaisu. Hiukan saatoin lohduttautua sillä, että kivikuormat menivät suoraan viereiselle tietyömaalle tien pohjaksi.





Entäpä sitten arkkitehtuuri. Naapurit eivät ainakaan innostuneet. Talo oli heistä liian korkea, väärän värinen ja muutenkin ympäristöönsä sopimaton. Muutimme talon värin keltaiseksi ja viilasimme korkeutta alas minkä pystyimme. Rakennusluvan saimme, koska talo on kaavan mukainen ja alueella on muitakin yhtä korkeita rakennuksia - esimerkiksi hiukan ennen taloamme valmistunut naapuritalo.

Näissä kuvissa talosta puuttuvat vielä takaseinän ikkuna- ja ovilistat ja autokatoksen terassiparvekkeen kaiteet ja kierreporras. Seuraavassa kuvia asuinalueelta, jotta voitte itse muodostaa mielipiteenne. Lopullisen liitoksen ympäristöön tekee tietenkin kasvillisuus ja pihan muut rakenteet, mutta niitä odotellessa saatte tyytyä tämän nykyisen asun esittelyyn.











Kissankäpälä sijaisee vanhalla rintamiestaloalueella, jossa on vielä jonkin verran jäljellä alkuperäisiä rintamiestaloja. Ennen rintamiestaloja alueella on ollut metsää ja joitakin maatiloja. Tytön huoneen parven ikkunasta on sangen hauska näkymä näihin vanhoihin helmiin. Aluetta on sittemmin täydennetty eri aikakausien arkkitehtuurin annilla. Nykyisin rintamamiestontti tapaa mennä kolmeen osaan, joten kaupunkirakenne todellakin tiivistyy. Meillä on kuitenkin ainakin toistaiseksi ollut onni nauttia keittiön ikkunoista avautuvista vehreistä näkymistä, kunhan pitää katseen riittävän korkealla polttopuuvarastoistamme.

Tässä on otteita alueen arkkitehtuurista. Ensimmäisenä on mielestäni esimerkki mukavasti tehdystä rintamiestalon lisäsiivestä.

Seuraavana kuva tyypillisestä nykypäivän täydennysrakentamisesta; valkoinen kaksikerroksinen kivitalo lasikaitein. Pihaa somistaa usein valkoinen Audi - mikähän uusi standardi sekin on.

Tässä kohde hiukan kauempaa. Karkkirivitalo on kuitenkin niin ihana, että se on pakko laittaa tähän. Voisi kuvitella, että kuva on jostakin eteläisemmästä ja kepeämmästä maasta.

Toinen suosikkini alueen vanhasta arkkitehtuurista on tämä katu, jossa vanha rintamamiestaloarkkitehtuuri on hienosti säilynyt koko kadun matkalta.

Käännyttäessä 180 astetta saadaankin sitten nauttia 60- ja 70-lukujen arkkitehtien annista suomalaiselle yhteiskunnalle. Onneksi luonto on armollinen ja puut kasvavat rumemmassakin ympäristössä.

Voittoja ja takaiskuja

Olohuone on vihdoin saatu laatikottomaksi vyöhykkeeksi ja seinustalle on asettautunut uusi tulokas; Nunnauunin Centus injektoritakka. Tasapuolisuuden vuoksi olohuone on kokenut myös takaiskuja.  Uunin asentaja luuli betonilattiaamme väliaikaiseksi ratkaisuksi ja nirskutteli teräsrunkoa pitkin lattiapintaa. Tuloksena oli koloja ja tummia kaaria uunin edustalla.

Seuraavan päivän aamuna koitti sitten toisen takaiskun aika. Kodinhoitohuoneen poistoilmakanavasta norui hiljalleen vettä pitkin laastiseinää. Vesitipat plopsahtivat jostakin korkealta hormin sisämutkaan ja valuivat sitten hitaasti kohti putken suuta. Muualla ei vesijälkiä näkynyt eivätkä sormenpäätkään havainneet kosteutta. Kosteutta oli samassa hormiryhmässä kylpyhuoneen kanssa. Tyttö oli juuri pitkässä suihkussa ja ulkona satoi vettä. Koska muualla ei kosteutta ollut enkä vuotoja ollut aiemmin havainnut ajattelin kosteuden olevan kammiosta tippuvaa kondenssia. LVI-suunnittelija epäili teoriaani. Kiertelin kuuntelemassa hormeja ja työhuoneen poistohormista kuuluikin plops -ääni. Koska hormi on eri ryhmässä kuin kylpyhuone, täytyi veden siis kuitenkin olla sadevettä. Kävin tutkimassa tilannetta katolla, mutta jätesäkit olivat hormien peittämiseen liian pieniä vaikka jonkinlaisen kaulurin katolle nyhräsinkin. Teippaukset yms. toimetkin ovat sadesäässä hankalia. Peltifirmasta tuli kuitenkin mies paikalle tunnin sisällä. Hän epäili tehtaan oman tiivisteen olevan riittämätön ja laittoi ensiavuksi massaa tilkkeeksi ja käski laittamaan hormin sisään kangasmöykyn. Vuoto loppui nopeasti tilkitsemisen jälkeen ja pyykinkuivauskone kuivasi seinän alle tunnissa. Maanantaina kammiot saadaan kuntoon. Pienimmässä hormiryhmässä vuotoa ei ollut, mutta sen rakennekin oli hiukan erilainen. Peltifirmalle pisteet kuitenkin siitä, että ongelma otettiin nopeasti haltuun. Mysteeriksi jää miksi vuotoa ei aiemmin ollut.

 Ikeasta mukaan tarttui kaapistojen lisäksi myös uusi kukkatuttavuus, Kurkuma. Kurkuma päätyi sisäänkäynnin kukkaruukkuun, mutta tuuli katkaisi yhden kukkavarsista. Nahkeapintainen kukka on kuitenkin onneksi myös kestävä leikkokukka.

Viileän juhannuksen ainoa läpöhenkäys tuli kompostorista. Kompostin henki on siis herännyt. Nyt täytyy vain pitää hiilen, hapen, typen ja veden tarjonta tasapainossa.

Työmaasta kodiksi

Kissankäpälä on muuntumassa työmaasta kodiksi. Muuttotarkastus meni hyvin ja Espoon rakennusvalvonnasta kannustettiin pitämään blogia asumiskokemuksista tämän tyyppisessä talossa.

Varoitus: nämäkin kuvat ovat stailaamattomia, käsittelemättömiä ja kamerakännykällä räpsittyjä.

Paljon on vielä tehtävänä ja kaikkialla on laatikoita, joista paljastuu kummallista roipetta. Valmisaste on tällä hetkellä 92% eli listojen lisäksi muutakin puuhaa riittää vielä.

Asumiskokemuksista päällimmäisenä on tällä hetkellä hiljaisuus, jota ihmettelen joka aamu ja ilta. Vuokra-asunnossamme Suurpellossa rohisi IV-kone ja syöksytorvet välittivät sateen äänet tehokkaasti runkoääninä makuuhuoneeseen. Aamuisin aina mietin sataako ulkona vai IV-laiteko siellä ropsuttelee.
Kissankäpälässä on hiljaista. Muuttotarkastuksessa rakennusvalvoja pelotteli syöksytorvemme tötterön pitävän sateella kauheaa meteliä. Eilisen rivakan sateen aikana kiiruhdinkin heti yläkerran makuuhuoneeseen kuuntelemaan, mutta sielläkin odotti hiljaisuus, jota taustoitti sateen pieni ropina.

Makuuhuoneen tapettina on Morrisin mansikkavaras. Brittivieras sopii kuin nakutettu yhteen kuusipaneelien ja lehtikuusiviiluovien kanssa, vaikka tätäkään ratkaisua ei tullut mallipalojen kanssa tutkittua.

Yläkerran porras paljastui vihdoin pahvikääreistä.

Kuusiportaat on öljytty pellavaöljyllä, joka tuo syykuvion kauniisti esiin.

Näkymä tytön huoneen ovelta kohti terassia. Oven kahva on poistettu, sillä terassin kaiteet ja portaat puuttuvat vielä. Yläkerran lautalattiat on suopakuurattu. Yläkerran pesutilat odottavat vielä peitteiden alla jatkotyöstöä.

Pojan huoneen pikkuparvi, jonka alla on säilytystilaa.

Nalle toipuu muutosta tytön huoneen parvella.

Ensimmäinen suihku Kissankäpälässä paljasti, että säädettävää löytyy vielä. Kosteuden noustessa ilmanvaihdon pelti meni auki, kiinni ja taas auki. Samoin hormi-imuri meni päälle, pois ja taas päälle. Ilman suurempaa koodauskokemustakin pystyi päättelemään että raja-arvoja tehostetulle ilmanvaihdolle oli käytössä vain yksi. Päälle ja pois raja-arvojen pitäisi kuitenkin olla erisuuruiset, jotta laite toimisi järkevästi. Meillä on talossa käytössä ohjelmoitava logiikka ja mies lupautui naputtelemaan uudet parametrit käyttöön, kunhan saa ohjelman näppeihinsä sähköfirmalta. Tarvittavalla toimepiteellä on kuulemma oma nimensäkin - hystereesi.

Törö

Törö

Törö kulvertissa

Kulvertin sisätilat viimeistellään Grafothermillä

 Kulvertin nurkkien käsittely saumanauhalla ja Basf Masterseal vedeneristeellä.

Portaiden kannatin- ja kaiderakennetta. Seinien panelointityö on hieman haasteellisempi seiniin upotetun porrasrakenteen takia.

 Oma aikani on mennyt laatoitusta väkertäessä. Mattavalkoiset laatat päätin laittaa pystyladontaan. Vihreät ja kiiltävät laatat laitoin vaakatiililadontaan. Molempiin laattoihin tuli sama vaaleanharmaa saumaväri. Kylpyhuoneen 7cm laatta on vihdoin riittävän kuiva laatoitettavaksi. Valusta on aikaa 3 kk ja lattialämmityskin on ollut päällä jo pidemmän aikaa.

Ulko-ovista yksi on jo paikoillaan