Kierreporras ja kaiteet

Ulkoporrasprojekti on vihdoin saatu päätökseen! Ensin jännitimme onnistuuko koko porrasprojekti mitoitus- ja sijaintihaasteiden takia. Sitten Holssi portaan Ismo Heikkilä keksi toimivan ratkaisun porraspulmaan. Ratkaisevaa oli myös, että Ismolta löytyi laitteet 3D keilaukseen, jotta kaikki mittapulmat tuli huomioitua rakenteessa. Mitoitus on määräyksiä hipova,  joten ratkaisu tarkistetuttiin myös Espoon rakennusvalvonnalla. Mainittakoon vielä, että rakennusvalvoja oli painottanut muuttotarkastuksessa, ettei mitään himpulanettiportaita kannata asentaa, sillä niille on jouduttu antamaan käyttökieltoja. Saimme rakennusvalvonnasta vihreää valoa ja porras pääsi tuotantoon.

Lopulta tuli ilmoitus, että porras on valmis ja toimitetaan perjantaina postin toimesta. Eipä kuulunut toimitusta perjantaina. Tiistaiaamuna vihdoin postin lähetti soitti, että teille on tulossa pikkupaketti. Ajattelin liikkeellä olevan suuren humoristin, mutta toden totta - posti toimitti meille pienen paketin, jossa oli yksi iso pultti. Kyselin missähän loppuporras mahtaa olla. Vihdoin keskiviikkona soitettiin, että porras olisi tulossa parin tunnin kuluttua. Tarkalle meni, kun asennus oli sovittu torstaiksi.

Asennuksen hoiti Esa Nurmela TR-mittaus ja logistiikka -nimisestä yrityksestä.  Kaikki napsahti onneksi hyvin kohdalleen. Päänvaivaa tuotti kuitenkin hetkeksi sisäänkäynnin kaide sillä olin unohtanut kertoa mittauksen yhteydessä, että laatassa on sandwich rakenne. Asennusreiät osuivat tietysti styroksin molemmin puolin, mutta onneksi siihenkin pulmaan löytyi ratkaisu. Ken etsii taitavaa kirvesmiestä/asentajaa voin kyllä lämpimästi suositella Esa Nurmelaa.

Olen todella iloinen, että kierreporras saatiin toteutettua. Ratkaisu parantaa toiminnallisuutta ja on tärkeä myös talon visuaaliselle ilmeelle. Kaide ja porras on pyöreää perustyyliä. Arkkitehti olisi toivonut hieman graafisempaa ilmettä profiiliin, mutta minua tämä epätrendikäs karvahatturatkaisu miellyttää. Siinä on häivähdys 50-lukua, jolloin alue muutenkin rakentui laajemmin.

Seuraavaksi katoksen pitkälle sivulle pitäisi rakentaa puusäleikkö ja katolle istutuslaatikot ja puurallit. Saapa nähdä onnistuuko tuo ennen lumia vai meneekö ensi kesän työlistalle. Talo on taas pikkuisen valmiimman näköinen, kun tilapäisistä verkkokaiteista päästiin eroon.

Vesileikkaus

Pienessä saunakylppärissämme on väliseinää, seinän mutkaa ja lattiakaivoa sen verran, että vaativammin silputtavia lattialaattoja kertyi vino pino. Suorat linjat sain tehtyä näppärästi laattaleikkurilla, mutta nyt paikalle olisi vaadittu team kätevä&pätevä, joka olisi tehnyt laitehankinnan, opiskellut, harjoitellut ja suorittanut homman. Ei kuulunut. Sen sijaan googlasin ja vein laattapinon vesileikkaukseen Metallikaari Oy:hyn. Tavallisesti leikattavat materiaalit ovat suurempia, joten pikkulaatoille piti rakentaa pidike. Nätit suorat leikkaukset kuitenkin tulivat ja sain hakea laatat seuraavana päivänä.

Vesileikkauksessa materiaaliin kohdistetaan ohut painevesisuihku, joten materiaali ei kärsi kuumuus tms. vaurioista. Vedenkestävää materiaalin täytyy kuitenkin olla. Hermojen säästö kustansi 80 eur + alv.

Kipsi - Rakentamisen Iso Paha Susi?

Piipahdin Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella kuuntelemassa Mirja Salkinoja-Salosen luentoa. Hän on mikrobiologi ja Helsingin  yliopiston emeritaprofessori, joka on toiminut myös akatemiaprofessorina. Koska luennon teemaa liittyy rakentamiseen ja luento sisälsi ainakin itselleni uutta ja yllättävää tietoa, teen lyhyen muistiinpano- ja ajatuskoosteen tähän raksablogiini.

Salkinoja-Salonen aloitti kertomalla, että mikrobeja on kaikkialla ja niin kuuluukin olla. Olennaista on millaista mikrobikontaktia rakennettu ympäristömme ja toimintamme suosii. On hyviä mikrobeja ja sitten on niitä pahiksia.

Nykyisin kiinnitämme paljon huomiota siihen mitä syömme, vaikka suolistollamme on hyvät keinot käsitellä kaikenlaisia aineita. Myös keuhkoissamme on puhdistusmekanismi hiukkaskuormitusta varten, mutta kaasut ja nesteet pääsevät keuhkojen kautta elimistöömme hyvin vapaasti.  Altistuminen mikrobien erittämille toksisille aineille tapahtuu nimenomaan nestepisaroiden kautta. Salkinojan sanoin - 'Voimme syödä kaikenlaista roinaa, mutta emme voi hengittää sitä'.

Ongelmana on, että nykyisin sisäilmamittauksissa kerätään pölyhiukkasia. Pintojen imurointi ei kerää talteen toksisia nestepisaroita eikä siten anna oikeaa kuvaa sisäilmasta. Homeiden erittämiä toksiineja kuvaavat näytteet tulisi kerätä pintoja pyyhkimällä. Mittausmenetelmät ovat siis osin vääriä emmekä osaa mitata oikeita asioita.

Hyviä mikrobeja saamme maaperästä ja eläimistä. Samanlaista viestiä muistan kuulleeni kesällä radiosta, kun Ilkka Hanskin tutukijakollegioon kuulunut henkilö (nimeä en valitettavasti muista) kertoi, että osa kasvisten ja marjojen terveyshyödyistä tulee luultavasti siitä, että niitä nauttiessa nautimme samalla myös maaperän mikrobistoa. Erityisesti varhaislapsuudessa marjat kannattaa nauttia suoraan pensaista ja rapsutella paljon eläimiä.

Verrattuna hollantilaisiin ja espanjalaisiin kouluihin suomalaiset koulut ovat jopa mikrobiköyhiä. Koulujen sisäilma on kuivaa ja koulujen tekninen kunto on hyvä. Ei putkivuotoja tai vuotavia kattoja. Silti suomalaiset lapset ovat sairaampia kuin verrokkimaissa - Miksi?

Hollantilaiset ja espanjaiset tutkijat kiinnittivät huomionsa suomalaisten lasten vähäisiin eläinkontakteihin. Hollantilaisissa päiväkodeissa ja kouluissa saattaa olla pihalla esim. kanikoppeja. Myös espanjassa suurin osa lapsista on eläinkontakteissa jo varhaislapsuudessa.

Suomessa sisäilma on kuivaa ja kuivan tilan mikrobit ovat usein kaikkein toksisimpia. Hollantilaisissa ja espanjalaisissa kouluissa raportoitiin vesivaurioista rakenteissa. Suomalaisissa kouluissa viitattiin usein tunkkaiseen hajuun. Salkinoja-Salonen pohti mihin haju liittyi ja esitti yhdeksi vaihtoehdoksi rikkivetyä. Rakentamisessa ei ole annettu raja-arvoja rikkuvedylle ihmisten osalta, sillä on ajateltu ettei sitä asumuksissamme olisi. Sen sijaan eläinsuojissa rikkivedylle on asetettu raja-arvo. Mistä rikkivety sitten tulisi rakennuksiimme?

Rikkivetyä syntyy anaerobisessa mikrobitoiminnassa, kun sulfaatti pelkistyy sulfidiksi. Yksi lähde ovat viemärit, joiden hajulukot ovat kuivuneet. Muita lähteitä ovat kipsi (kalsiumsulfaattihydraatti) ja betoni silloin kun ne suljettu anaerobisiin olosuhteisiin (epoksipinnoitteet, muovimatot, vesieristeet, muoviset höyrynsulut, jne.) Kipsi on myös siitä ikävä rakennusmateriaali, että se kastuu helposti ja kuivuu huonosti. Kipsiähän käytetään nykyrakentamisessa erittäin paljon; levyinä, tasoitteina, valuina...

Tälläiset suljetut, anaerobiset, rakenteet ovat ikäviä myös toksisten mikrobien kasvun kannalta. Mikrobitoiminta tuottaa hiilidioksia ja riehaantuu erityisesti hiilidioksirikkaissa olosuhteissa eli se on itseään voimistava prosessi. Omissa mielikuvissani kipsilevy oli 'steriili' materiaali. Rautakaupan nipuista juuri puretut levyt ovat kuitenkin Salkinoja-Salosen näytteiden mukaan täynnä mikrobeja, ympäristötekijöistä sitten riippuu minkälaiseen kasvuun ne riehaantuvat ja mitkä mikrobit saavat vallan. Valitettavasti kipsilevyt tuntuvat olevan hyvä kasvualusta kaikkein ikävimmille mikrobeille.

Kipsistä kasvualustaa

Salkinoja-Salonen esitti dian, jossa kipsin käyttö rakentamisessa korreloi astman esiintymisen kanssa. Hän tietysti muistuttti ettei ajallinen korrelaatio vielä kerro mitään syy-seuraus suhteesta.

Myös uretaanieriste on erinomainen elatusalusta mikrobeille.

Salkinoja-Salonen kritisoi myös kouluissa käytettäviä antimikrobisia pesuaineita. Ne tuhoavat nimen omaan harmittomimpia mikrobeja antaen tilaa vaarallisimmille. Lisäksi ne pinnalle kuivuessaan muuttuvat 100% biosiidiksi, erittäin hienojakoiseksi aerosolipölyksi, jota hengitetään.

Hollantilaisissa ja espanjalaisissa kouluissa oli koneellinen ilmanvaihto vain yhdessä koulussa, kun Suomessa koneellinen ilmanvaihto oli kaikissa kohteissa. Koneellisen ilmanvaihdon suuri nopeus ja ilmanpyörteet levittävät tehokkaasti näitä sisäilman ongelmanlähteitä.




Itse tulkitsisin tämän niin, että rakenteiden sulkeminen kaasutiiviisiin pusseihin, joissa hiilidioksidipitoisuus nousee korkeaksi ja happipitoisuus on alhainen, on huono asia. Kipsin käyttö vaatii lisää harkintaa ja tutkimusta. Erilaisten pinnoitteiden valinnassa täytyy olla hyvin huolellinen. Muovimatot ovat aiheuttaneet julkisessa rakentamisessa paljon ongelmia. Tähän asti olen luullut että syynä on vain liiman reagointi betonin kosteuden kanssa, mutta ehkä kyseessä voi olla myös rikkivety. Entä nykysin muodissa olevat betonin muovimassapinnoitteet; ollaanko niiden kanssa kohta samanlaisissa ongelmissa? Entä vesieristeiden läträys märkätiloissa; aiheutetaanko enemmän haittaa kuin hyötyä? Pitäisikö märkätiloissa suosia ammeita ja suihkualtaita ja antaa varsinaisten pintojen olla kaasua läpäisevämpiä. Näinhän toimitaan monissa muissa maissa. 

Painovoimaista ilmanvaihtoa vastustetaan usein nimen omaan liiallisella ilmankosteudella, joka olisi nykyaikaisten elintapojen seurausta. Nykyisin asuinkuutiot henkilöä kohti ovat kuitenkin niin paljon suuremmat kuin ennen etten usko sisäilman olevan sen kosteampaa kuin ennenkään. Lisäksi asunnot ovat lämpimämpiä. Onko se ilman kosteuskaan lopulta suuri ongelma, kun Suomessa on ilmastosta johtuen lähtökohtaisesti kuiva sisäilma?

Nykyisin homekeskustelu tuntuu olevan kovin keskittynyt ulkoseinän rakenteeseen. Oma mielikuvani on kuitenkin, se, että suurin osa sisäilmaoireista liittyy alapohjan rakenteisiin. Vanhoissa kohteissa kyseessä tuntuu usein olevan puutteellisesta salaojituksesta johtuvat ongelmat ja uudemmissä betonilattian pinnoitteisiin liittyvät ongelmat. Toisinaan myös vuodot yläpohjan alueella tai kondenssiongelmat lasirakenteiden kanssa. Lisäksi ongelmia saattavat tuottaa vuotavat vesikalusteet. Nämä ovat tosin vain omia mielikuviani uutisvirrasta ja mahdollinen rikkivedyn osuus ongelmiin on vielä avoin.

Rakennetun ympäristön tulisi joka tapauksessa luoda olosuhteet laajalle hyvien mikrobien kirjolle. Erityisesti päiväkodeissä tulisi tarjota mahdollisuus kontaktiin oikean maaperän kanssa eikä rakennella niitä muovitettuja kumpareita, jotka nyt näyttävät olevan muodissa. Lisäksi julkisessa päiväkotirakentamisessa suositaan muovimattoja, jolloin pienet lapset pyörivät muovin päällä koko varhaislapsuutensa. Muovitettu lapsuus täydentyy muovivaipoilla, muovi-istuimilla, jne. Julkisissa rakennuksissa tulisi myös luopua antibakteeristen pesuaineiden käytöstä. Sen sijaan esim. yleisimmin käytettyjen ovien kahvat voisivat olla kuparipintaisia.

Koska en ole mikrobiologi tämä teksti saattaa sisältää väärinymmärryksiä. Salkinoja-Salosen ja muidenkin Helsingin yliopiston tutkijoiden julkisesti pitämien esitelmien dioja voi tutkia yliopiston Tuhat -tietokannasta.

Tuskanhikeä saunassa

Saunaprojekti on edennyt tuskaisesti ja nihkeästi. Ensin ei oikein tiennyt mihin pyrkii, sitten tuottivat päänvaivaa detaljit - mikrotiloissa senteilläkin on merkitystä ja lopuksi käytännön toteutus on saanut hien kihoamaan otsalle.
Olin hankkinut suikun taustaseinälle kivaa ja edullista mosaiikkilaattaa. Tuolloin olin arvioinut laattoja vain visuaalisuuden perusteella. Laatoitusprojektin lähestyessä hiplasin laattoja hieman tarkemmin. Vasta tällöin aivoni rekisteröivät laattapaksuuden olevan vain 3mm - ilmankos olivat niin edullisia. Ohuita lasilisun palasia ei niin vain seinään läiskittäisikään. Hiki ja ahdistus velloi suihkukopperossa, kun ähräsin laattoja seiniin. Puinen grillivarrastikku osoittautui hyväksi apuriksi hienosäädössä. Seinään ne lopulta päätyivät. Yöllä kuitenkin tuli mieleen miten miehen ensimmäisen asunnon kylppärissä mosaiikkiboordi rapisi seinältä vaikka oli ammattimiehen(?) laittama. Aamulla tökin laattoja etusormella, mutta ainakin toistaiseksi ovat paikoillaan pysyneet.

Vesieristyksissä jatkoin Kiillon tuotteilla, kuten muuallakin yläkerroksissa. Kellarissa käytin sen sijaan  Basfin tuotetta, joka sallii vesihöyryn liikkumisen molempiin suuntiin. Lattiakaivon ympärillä on butyylilaippa. Suihkunurkassa käytin butyylisaumanauhaa.

Ikkunasyvennys

Butyylysaumanauhalla tein myös ikkunasyvennyksen vesieristyksen pohjan ilmaraon kohdalla.

Vesieristettä upposi 13m2 laatoitettavaan alaan reilut 20kg eli ainakin keskimääräisen ainepaksuuden pitäisi olla riittävä. Lattioihin ja suihkunurkan seinien alaosaan tuli kolme eristekerrosta; muualle kaksi. Unidrainin metalliosa piti puhdistaa huolellisesti ennen vesieristeen levitystä.

Oven kohdalle tein 1,5cm vesieristetyn nousun lattiaan. Tämän lisäksi laitan laatoituksen reunaan pienen puukynnyksen


















Lattian laatoitusprojektin lähestyessä tutkin tarkemmin lattialaattoja. Vasta nyt tajusin että laatan kivan matta pinta tarkoitti lasittamatonta laattaa. Lapsuudestani muista miten äiti hinkkasi kylppärin terrakottalaattoja tuntitolkulla puhtaaksi saumalaastista vaikka laatat oli ohjeen mukaisesti kasteltu ennen saumausta. Onneksi nykyisin on huokoset sulkevia aineitakin laatoittajan avuksi. Ihmeellistä kyllä K-Raudasta ei ainetta löytynyt, mutta soitto RTV:lle kertoi, että pelastus eli asennusvaha löytyisi sieltä.

Myös ikkunasyvennyksen puukehysten väsäämiseen olen saanut upotettua uskomattoman määrän aikaa. Olimme sentään onneksi saaneet hankittua sirkkelin ennen projektia. Ensin opiskelin hiukan ohjekirjaa ja sitten työkone laulamaan ja kyllä se sitten lauloikin koko päivän tämän pikkuikkunan parissa. Alimmaiseen lautaan olin suunnitellut pienen kaadon ulospäin, joten jiiriliitosta en lähtenyt edes yrittämään. Lisäksi ajattelin, että jos laudalle roiskahtaa vettä, on parempi ettei vesi pääse livahtamaan nurkkiin. Leveät laudat olin liimannut kahdesta HLL lattialaudasta. Ikkunapenkki on niin syvä ettei sirkkelin leikkuuleveys riittänyt vaan lautaa piti kääntää. Syvyyden syynä on kaksinkertainen seinärakenne välissä olevalla ilmaraolla. Lisäharmiksi kaikki laudat eivät olleet liimautuneet aivan suoriksi. Ikkunan ilmatiivistysteipit yhdessä vesieristysten kanssa saivat vielä aikaan sen, että lautoja piti muotoilla takapuoleltakin. Halusin lautoihin hiukan pyöreät kulmat, joten särmiäkin piti hiukan hioa. Laudat on käsitelty kahteen kertaan Bloomin puuvahalla sävyllä vanilja. Onhan tämä ikkuna itse tuunatun näköinen, mutta oman käden jälki sopiikin omakotitaloon.

Shampoohylly kallistuu ulospäin jottei vesi jää hyllylle lillumaan.

Mielikuvissani märkätornin punainen seinä muodostaa kontrastin sinisen taustan kanssa. Sininen seinä tehostaa syvyysvaikutelmaa yhdessä valaistuksen kanssa; kunhan valaistukseen sitten joskus päästään.... Ulkopuolelta savimaalilla käsitellyn seinän pitäisi läpäistä hyvin kosteutta, jos joskus käy vahinko.





Tämä kevään Piha&Puutarha&Rakennus messuilta hankkimani sammio odottaa kylppärissä saunan valmistumista.

Heinäkuussa energiapohjat

Heinäkuussa saavutimme uuden enrgiankulutuksen pohjalukeman. Sekä kesä- että heinäkuussa energiantarve on vähäinen, mutta heinäkuu tapaa olla minimiulutuksen kuukausi, koska silloin yleensä lomaillaan. Eli kulutus siirtyy oikeastaan vain toiseen osoitteeseen. Me olimme heinäkuussa viisi päivää poissa kotoa. Koko kuun osalta sähkömittari raksutti 444,47 kWh. Meillä on ollut nyt kesälläkin pieni lattialämpö kellarin kodinhoitohuoneessa ja kylppärissä. Muutoin ihan suora auringon säteilylämpö on tänä kesänä onneksi riittänyt.

Poissaolon päivinä kulutus oli 6,5 kWh. Suurinta kulutus oli tytön synttäreitä edeltävänä päivänä, jolloin leivottiin, siivottiin ja pyykättiin urakalla. Samalla sähköä kului 22,88 kWh. Kesällä vuorokausikohtaiset kulutuserot ovatkin huimia. Alla vielä alkuvuoden kulutuskuvaaja. Meidän kulutus on esitetty vihreinä pylväinä. Samankokoisten uusien talojen keskimääräinen kulutus vihreänä viivana ja keltainen alue kuvaa hajontaa. Kulutuslukujen seuranta on ollut koukuttavaa ja uskoisin sen myös alentavan energiankulutusta. Nykyisin varmasti kaikki energiayhtiöt tarjoavat kulutuksen seurantapalvelua.

Pihalla on vielä kuutiokaupalla polttopuuta tulevia talvia varten. Nuohoojaan pitänee ottaa ajoissa yhteyttä, jotta puita voi syksyllä hyvillä mielin poltella. Samoin radonmittarin tilaus on ollut mielessä. Syksyn lämmityskausi olisi hyvä startti mittauksille. Tiivistykset on yritetty tehdä kaikkien ohjeiden mukaan. En sitten tiedä paljonko esim. betonin kiviaines säteilee. Muita syksyn pakollisia hommia olisi katon ja rännien puhdistus. Tällä hetkellä koivun siemeniä hulahtaa jokaisella sateella litratolkulla haaviin, joka on syöksytorven alla. En halua sadevesialtaaseen turhaa roskakuormitusta.

Polveileva terassi

Uloskäynti takapihalle on huutanut ratkaisua jo pitkään. Aluksi suunnittelimme takapihalle neliömäistä terassia. Sitten kauniin tasaisen avokallion peittäminen alkoi tuntua hölmöltä ja ajatukset alkoivat suuntautua puron yläpuolelle kurottautuvaan ramppiin. Tälläinen rakenneratkaisu olisi kuitenkin vaatinut perustusten ankkurointia kallioon. Ajatus terästen upottamisesta kallioon ei sekään tuntunut hyvältä, joten lopulta päädyin tähän kevyesti polveilevaan rakenteeseen, joka lepää kallion päällä.

Kaikki terassin osat mutkittelevat hiukan sivusuunnassa. Tein terassin lankuista, jolloin sydänpuun osuus on suuri, mikä lisää kestävyyttä. Puu saa harmaantua omaan tahtiinsa. Avokallion harmaa graniitti, puron luonnonkivet, perustusrakenteiden harmaa väri ja harmaa puu ovat sopuisia kumppaneita ja levollinen vastapari puutarhan villille vehreydelle.

Lankkurakenteen ansiosta poikittaisnäkymä säilyy mukavan avoimena. Puron ja altaan takia tämä tuntui hyvältä ratkaisulta.

Kaksi ensimmäistä osaa laskee n. 8% kaltevuudella pihaa kohti. Viimeisen osan kaltevuus on hiukan jyrkempi. Kaltevuus tuntui hyvältä ratkaisulta portaiden sijaan: kaltevalle pinnalle vesi ei jää seisomaan, eri pituiset ihmiset voivat valita mukavan istuskelupaikan terassin reunalla ja rollaattorilla/pyörätuolilla pääsee mukavasti istuskelemaan sireenipensaan katveeseen.

Puron puoleisella sivulla jätin kannatinpalkkia reilusti näkyviin. Luulen, että teen ainakin osalle tätä sivua kevyen kaiteen jossakin vaiheessa ja kaide kiinnittyy kannatinpalkistoon. Terassin pinta olisi myös tarkoitus öljytä. Kiinnitykset olen tehnyt ruuvein alapuolelta. Pintakäsittelyineen terassille kertyi hintaa n. 300 euroa. Työtuntejakin kului ensin rakenteita ja ratkaisuja pohtiessa ja sitten taas toteutusvaiheen äherrykseen. Onneksi lopputulos on sellainen kuin toivoin. Myös lapset tykkäävät oleskella terassilla.

Piha-altaan rakentaminen ja kustannukset

Näkymä keittiön ikkunasta. 

Meillä piha-allas kerää talteen katon sadevedet, samalla se toimii silmänilona aikuisille ja pulikointipaikkana lapsille. Tälläinen monitoimiallas on haastava suunnittelukohde. Lisäksi allas sijaitsee rinteessä kallioisella pihalla ja aivan talon vieressä, joten korkojen kanssa on täytynyt olla tarkkana. Varsinkin kun altaan kantavana ajatuksena on ollut vesiheijastuksen syntyminen sisätiloihin klo 18 kieppeillä. Altaan puhdistus on biologinen ja energiankulutus on pyritty minimoimaan. Altaiden rakentamisesta ei ole valtavasti tietoa, joten tässä tiivistetysti meidän altaan tiedot. Altaan vasenta reunaa tulee sivuamaan terassimainen/laiturimainen puurakenne. Katsotaan minä vuonna saamme sen toteutettua.

Rakenne

Allasta reunustava puro

Vesiaihe muodostuu pääaltaasta ja sitä reunustavasta purosta. Pumppu nostaa veden altaasta puroon, josta se taas valuu takaisin pääaltaaseen. Altaaseen kerätään katolta tulevat sadevedet. Koska vettä on tarkoitus käyttää kasteluvetenä ja kuumalla säällä haiduntakin voi olla suurta, altaan veden pinta voi vaihdella merkittävästi. Allas onkin verhoiltu sisäseinämiltään pyöreillä jokikivillä. Pohjan verhoiluna toimii allassubstraatti. Pyöreisiin kiviin päädyin, koska ne sopivat mielestäni hyvin pihallemme, jossa on paljon sileää avokalliota. Pyöreä kiviverhoilu on lisäksi armollisempi allaskumille. Kun veden pinta altassa alkaa nousta kohti kriittistä rajaa, se ohjautuu hulevesiviemäriin. Mikäli viemäri on tukossa tai ei vedä riittävän nopeasti vesi alkaa poistua ylivuotona altaan kauimmaisesta kulmasta. Sinne on tulossa hulevesien imeytyspainanne, kunhan raksajämää saadaan raivattua. Altaan sisäseinämät ovat loivat, jotta lapset ja eläimet pääsevät kapuamaan altaasta ylös. Yleensä seinämät terassoidaan, jotta altaaseen saadaan eri vedensyvyyttä vaativia kasveja. Jätin terassoinnin pois, koska vaihtelevan vedenpinnan takia kasveja ei voi laittaa pääaltaaseen.

Allas sijoittuu rinteeseen keittiön ikkunan alle. Rinne kaivettiin esiin kallioon asti ja toiselle puolelle muotoiltiin penger isosta louheesta. Päälle tuli mursketta.  Altaan pohjalle, kallion päälle, tuli kerros salaojasoraa. Tämän suurempaa salaojitusta en suorittanut, sillä kuoppa oli ollut kaivettuna hyvän aikaa ja kuitenkin pysynyt aina kuivana. Savimaan tontilla salaojitukseenkin on hyvä paneutua. Murskeen/salaojasoran päälle tuli puolestaan suodatinkangas ja hiekkakerros. Hiekan päälle laitoin tavallisen suodatinkankaan kaksinkertaisena ja altaan pohjan kohdan peitin paksulla suodatinkankaalla. Suodatinkankaan päälle tuli 1mm allaskumi. Altaan sisäpinta verhoiltiin pyöreillä jokikivillä. Koska lapset liikkuvat altaassa, jokikivien alle tuli vielä paksu allaskumia suojaava matto. Altaan reunalle muotoiltiin makkaramainen koroke ettei pintavesi valu suoraan altaaseen. Kaikki verhoilukivet on huuhdeltu ennen altaaseen laittoa. Piha-altaiden yhteydessä on hyvä miettiä myös turvallisuutta. Ymmärtääkseni nykyisin rakennusluvissa vaaditaan altaiden sijoittamista aidatulle alueelle.



Suodatus

Laitteiden koeajoa

Suodatinpumppuna on Eco 3000. Päädyin tähän malliin koska se oli pienitehoinen (10W), nostokorkeudeltaan riittävä ja siihen on mahdollista liittää myöhemmin myös pintasuodatin eli skimmeri. Suodatinpumpun läpi menevät 8mm roskat. Varotoimenpiteenä olen näin ensihätään  laittanut pumpun pesupussin sisään, mikä estää suurten roskien pääsyn suodatinpumpun sisään. Kehittelen sitten myöhemmin jonkin pysyvämmän ratkaisun. Suodatinpumppu pumppaa veden altaan reunalla olevaan 9W UVC-suodattimeen . UVC-suodatin hajottaa levät tehokkaasti. UVC suodattimesta vesi ohjautuu Zeoliittilaatikkoon. Zeoliitti on huokoista kiveä, jonka pinta on hyvä kasvualusta bakteereille. Bakteereiden pitäisi sen avulla kehittyä luonnollisesti ja näin edesauttaa liikaravinteiden hajoamista. Toinen Zeoliittirasia on pääaltaassa ja luutavasti lisään pari rasiaa vielä johonkin kohtaan. Syksyllä poistan Zeoliitin ja käytän sen lannoitteena puutarhassa. Altaan pohja on peitetty allassubstraatilla, joka estää levän muodostusta ja pitää veden kunnossa. Substraatti on hyvä huuhtoa ennen altaaseen laittoa. Altaaseen tulevan sadeveden ohjaan tällä hetkellä altaaseen haavin kautta. Haavin tarkoituksena on kerätä huomaansa katolta tuleva roska. Altaan lähellä on suuri mänty, joten roskaa kertyy huomattavia määriä.

Kustannukset

Kuoppa kaivettiin maatöiden yhteydessä, joten sen hintaa on vaikea arvioida. Varsinaiseen kaivuutyöhön ei mennyt paljoakaan aikaa, mutta kivipergerryksen tekoon meni tunti jos toinenkin. Arvioisin kaivuutöiden kustannuksiksi 800 euroa. Kivistä ja murskeista kaikki eivät ole tulleet altaaseen, mutta toisaalta olen allaskumin alla käyttänyt suodatinkangasta, joka oli rakennustöiden ylijäämää.

Kaivuutyöt 800 euroa
Mursketta 2 suursäkkiä 156 euroa
Hiekkaa 2 suursäkkiä 160 euroa
Jokikiviä 1 suursäkki 90 euroa
Jokikiviä 2 suursäkkiä 258 euroa (sis. kuljetuksen)
Allaskumi GreenSeal EPDM, 1mm, 5*7m 333 euroa (vesielämä.fi)
Suojamatto 9m, 365g/m2, 43 euroa (vesielämä.fi)
Suojamatto 8m, 150 g/m2, 84 euroa (vesielämä.fi)
Zeoliitti 10 litraa 24 euroa (vesielämä.fi)
Allassubstraatti 120 litraa, 132 euroa
Kasvikoreja 2 kpl 8 euroa
Juurtumisverkkoja 4 kpl 6,80 euroa
toimituskulut 85,70 euroa
suodatinpumppu eco 3000 (10 W) 154 euroa (vesielämä.fi)
UVC-suodatin, 9 W 59 euroa (Bauhaus)
Allasletku 20,50 (Bauhaus)
Letkunkiristimet, 2kpl, 6,90 euroa
Kynsiliittimet, 2kpl, 9 euroa

Yhteensä 2430 euroa


Kokemukset

- Vesiheijastus tulee keittiön kattoon klo 16-19; just niin kuin pitikin ja tykkään kovasti.
- Puista tulevaa roskaa saa kalastella haavilla altaasta tiiviisti. Koen sen kuitenkin ainakin vielä toistaiseksi mukavan rentouttavana touhuna. Altaan lähellä on runsaasti lempparipeitekasveihini kuuluvaa tuoksukurjenpolvea, joten solinan, välkkeen ja tuoksun tuottama kokemus on juuri sellainen mitä lähdin hakemaan.
- Altaan rakennus vaatii valtavasti työtä ja perehtyneisyyttä.
- Allas kerää tykkäyksiä myös eläimiltä. Päivittäin kurkkuaan käy kostuttamassa lintuja. Kerran olen bongannut myös oravan. Sammakko 'Samppis' on myös yleinen vieras altaassa.
- Lapset tykkää. Katsotaan mitä allaskumi tykkää lasten tassuista ja kuinka suojaustoimenpiteeni toimivat. Periaatteessa takuu materiaalille on 30v.

Edit 21.7. Salaojasora unohtui ensin rakennekuvauksesta, johon sen kävin nyt lisäämässä